Hurmeista historiantulkintaa

 

Juha Hurmeen Finlandia-palkittu kirja Niemi on railakas historian läpijuoksu aikojen alusta 1800-luvulle. Kirjan monista teemoista yksi keskeisimmistä ja samalla kiistanalaisimmista on tapa, jolla kirjassa kuvataan uskontojen, erityisesti kristinuskon vaikutusta historiassa. Tuo vaikutus on Hurmeen mukaan ollut monella tavalla kielteinen. Yksi keskeinen kehityskulku on hänen mukaansa taiteen ja tieteen hidas vapautuminen kirkon kahleista.   

Antiikin Roomassa  katastrofit pantiin Hurmeen mukaan kristittyjen syyksi, koska kristityt olivat ”kajahtanutta porukkaa”, ”kaistapäisiä hihhuleita”. Osa tällaisesta kristinuskon ja kirkon pilkkaamisesta menee Hurmeen reteän tyylin ja huumorin piikkiin, mutta pääviesti ei siitä miksikään muutu. Eurooppaan levitessään kristinusko oli hänen mukaansa ”kieltänyt ensi töikseen ajattelun” Kirkoissa on myöhemminkin pääasiassa ”kaiutettu aivopesua” ja kristillinen lähetystyö on tuhonnut alkuperäiskulttuurit. Uskonpuhdistuksenkin perinnön Hurme kuvaa kirjallisen kulttuurin syntyä lukuun ottamatta pelkästään kielteiseksi. Se ”suisti Euroopan verisiin ja erittäin raadollisiin uskonsotiin”.

Vapaassa maassa kuka tahansa saa tietysti kirjoittaa mitä tahansa. On kuitenkin vaarallista, jos omia mielipiteitä esitetään historiallisina faktoina. Hurmeelta näyttää unohtuneen, että (1) kristinusko toi sellaisen ihmisarvon ja lähimmäisenrakkauden, mitä ei koskaan ennen oltu koettu, (2) yliopistot syntyivät sen tieteenharjoituksen seurauksena, jota harjoitettiin keskiajan luostareissa, ja (3) että juuri niistä maista, joita uskonpuhdistus voimakkaimmin kosketti, tuli sosiaalisen hyvinvoinnin, tieteellisen kehityksen ja demokratian mallimaita.

Hurmeen kirjan äärellä voi toki kokea monia riemukkaita hetkiä. On jo sinänsä suuri palvelus, että Suomen historia esitellään kiinnostavalla tavalla. Mutta kirjan ideologisia lähtökohtia on syytä tarkastella kriittisesti. Historian tutkijoiden on otettava haaste vastaan ja selvitettävä, millainen kristinuskon vaikutus länsimaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan todella on ollut. Tämä on erityisen tärkeää, koska Hurme ei suinkaan ole ainoa, joka tulkitsee kristinuskon vaikutuksen yksipuoleisen kielteisesti. Ei ole kenenkään etu, jos käsityksemme menneisyydestä on virheellinen.

Ateistiksi julistautunut filosofi Jürgen Habermaskin on todennut, että tasa-arvon, solidaarisuuden,  ihmisoikeuksien ja demokratian ideat ovat juutalaisen ja kristillisen etiikan perillisiä. ”Me ammennamme jatkuvasti tästä perinnöstä”, hän kirjoittaa ja jatkaa: ”Kaikki muu on pelkkää turhaa postmodernia puhetta.”

Teksti on aiemmin julkaistu Uusi tie -lehdessä.  

 
Perusta artikkeli

Aiheet