Kristityt hakoteillä

Turhan usein ihannoidaan uskonhyppyä pimeyteen. Järjettömyys on monesti mukamas todiste aitoudesta.

E. L. Mascall harmitteli 1940-luvulla tilannetta, missä väitettiin Jumalan jopa tahallaan piiloutuvan, että ihminen voisi harjoittaa ”uskomisen hyvettä, riittömättömin todistein”.

Esimerkkinä Mascall käytti opetusta, jonka mukaan Jumala vuonna 4004 ennen ajanlaskuamme luodessan maailman sijoitteli fosiilit maanpinnan alle. Hän halusi näin ”testata uskoamme” luomiskertomukseen.

Uskon ja hyväuskoisuuden raja on toisinaan häilyvä. Usko ei kuitenkaan tarkoita velvollisuutta uskoa ihan mitä tahansa. Hölmöily ei edistä uskosta kertomista epäilevässä maailmassa. Uskonnoissa on yllin kyllin hullunkurisuuksia.

Augustinus on sivaltava arviossaan ja se sopii mainiosti nykyaikaan.

Monesti käy niin, että myös ei-kristitty tietää varman logiikan tai kokemuksen perusteella asioita maasta, taivaasta, muista tämän maailman rakenteista, tähtien liikkeistä, käänteistä, kokoluokista tai välimatkasta, auringon- tai kuunpimennyksistä, vuosien ja aikakausien kiertokulusta, eläinlajien, kasvikunnan tai geologian tai minkä tahansa tämäntyyppisten asioiden olemuksesta. Silloin on todella häpeällistä ja vaarallista, että tällainen ihminen kuulee jonkun kristityn sekoilevan näistä asioista muka kristinuskon kirjoitusten mukaan… Kun epäuskoinen tutkija sitten tajuaa, että kristitty on hakoteillä aivan kaikista asioista taivaan ja maan välillä, kuten on tapana sanoa, hänen on vaikea pidättää nauruaan. Eikä se ole vielä noloa, että jonkun ihmisen pöhköyksille nauretaan, vaan se, että ulkopuoliset luulevat meidän tekstiemme tarkoittavan jotain tuollaista.

Mascall yritti puhua sen puolesta, että usko voi olla askel valoon ja järjen tukemaa. Epävarmuus uskossa ei ole arvo itsessään. Se ei tee uskosta parempaa. Järjettömyys ei siis tee uskosta aidompaa.

Ääripäitä tulee välttää. Usko tietenkin ylittää järjen, muttei se silti ole järjetöntä. Toisaalta järki ei ole pelastavaa.

300-luvun Kyrillos Jerusalemilaisen tokaisut aiheen tiimoilta ovat jopa hauskoja. Vaikkei voisi juoda koko jokea, voi silti sammuttaa janonsa tai ei tule lähteä nälkäisenä suuresta puutarhasta vaikkei voi syödä kaikkia hedelmiä.

Järki ei yksin vie Jumalan luokse. Soutuveneellä ei pärjää valtamerellä, mutta kyllä sillä järvillä, joilla ja saaristossa pärjää hyvin.