Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Hajallaan muukalaisina

 

Pietarin ensimmäinen kirje antaa hyviä näkökulmia kristittyjen ykseyteen. Heti kirjeensä ensimmäisessä jakeessa Pietari ”tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina”. Samassa kirjeessä näitä kristittyjä kutsutaan muuallakin muukalaisiksi. Pietari rohkaisee heitä elämään ”jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika” (1. Piet. 1:17). Hän kirjoittaa teille, ”jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa” (2:11). Tämä maailma on näille ”muukalaisille” kova paikka.

Vielä rankempaa tietysti olisi, jos nuo kristityt eivät olisi vain muukalaisia maailmassa, vaan myös muukalaisia toinen toisilleen. Yksinäisiä muukalaisia. Pietari korostaa, että vaikka nämä kristityt elävätkin muukalaisina maailmassa, niin silti he kuuluvat kaikkein tärkeimpään sisäpiiriin ja he ovat syntyneet kaikkein parhaimpaan perheeseen, nimittäin Jumalan perheväkeen. Kirjeessään Pietari puhuu monta kertaa uudesti syntymisestä – juuri syntymisen kautta tullaan perheen jäseneksi. 1. Piet. 1:3: Isä Jumala on ”suuressa laupeudessaan synnyttänyt meidät uuteen elämään” Ja vähän myöhemmin Pietari jatkaa, ”olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta (1:23).”

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Myös Paavali korosti tätä samaa sanomaa. Efeson seurakunnalle Paavali kirjoitti näin, ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.” (Ef. 2:19.) Galatalaiskirjeessään Paavali jatkaa samaan malliin, ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi, ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.” (Gal. 4:7.) Näin siis nuo ensimmäiset kristityt olivat maailmassa vainottuja muukalaisia, mutta Jumalalle rakkaita lapsia ja valittuja.

On hyvä huomata, että nämä 1. ja 2. Pietarin kirje on lähetetty hyvin laajoilla alueilla asuville seurakunnille, jotka levittäytyivät suunnilleen nykyisen Turkin alueelle. Kirje lähetettiin (1. Piet. 1:1) Pontoksen, Galatian, Kappadokian, Bitynian ja Aasian maakuntien seurakunnille. Jakeista 2. Piet. 3:15–16 näemme, että näiden alueiden seurakunnissa luettiin Pietarin kirjeiden ohella myös Paavalin kirjeitä. Pietari toteaa, että nuo Paavalin kirjeet kuuluvat ”pyhien kirjoitusten” joukkoon. Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä näemme, että Paavali julisti evankeliumia, perusti seurakuntia ja lähetti kirjeitä juuri näille samojen alueiden seurakunnille, joille nuo Pietarin kirjeet on lähetetty.

Tämän vuoksi nämä Pietarin kirjeet avaavat mielenkiintoisen näkymän siihen, miten nämä kaksi vaikutusvaltaisinta sankariapostolia suhtautuivat toinen toisiinsa – tai lähinnä, miten Pietari suhtautui Paavaliin ja hänen perustamiinsa seurakuntiin, jossa tietysti Paavalin hengellinen vaikutus oli tosi suurta. Koska Pietari lähetti näille alueille kirjeensä, huomaamme, että nuo Paavalin perustamat seurakunnat kuuluivat Pietarin apostolisen kaitsennan piiriin. Jeesus oli käskenyt Pietaria: ”ruoki minun karitsoitani” – ”vahvista veljiäsi” (Joh. 21:15; Luuk. 22:32). Nämä seurakunnat ja niiden kristityt ”hajallaan muukalaisina” (eksiilissä) maailmassa eivät olleet Pietarille ja apostoliselle Kirkolle ”muukalaisia” vaan Jumalan kansaa ja Jumalan perheväen lapsia.

Joskus väitetään, että Pietarin kirjeissä on nähtävissä, kuinka Paavalin hengellinen perintö, kirjeet ja auktoriteetti, Paavalin perustamat seurakunnat, hyväksytään täysin Pietarin apostoliseen yhteyteen – kirkolliseen yhteyteen. Tuossa kirjeessähän, niin kuin huomasimme, tunnustetaan Paavalin kirjeet ”pyhinä kirjoituksina”. Tosin siellä mainitaan, että näissä Paavalin kirjeissä on ”yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” (2. Piet. 3:16.) On totta, että evankelioiva ikiliikkuja, innovatiivinen kansojen apostoli Paavali, aiheutti välillä levottomia tulkintoja. Hänen teologisia kirjoituksiaan oli helppo tulkita väärin. Kuten hän itsekin myöntää,

”Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaavat väittävät meidän sanovan: ”Tehkää vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!” (Room. 3:8.)

”… ettehän heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä…” (2. Tess. 2:2.)

Pietarin kirjeissä siis tunnustetaan täysin Paavalin teologian nerokkuus – siellä on totuus. Mutta Paavalin oikea paikka on yhdessä Pietarin kanssa Kristuksen kirkossa. Häntä tulee tulkita tuosta apostoliskirkollisesta yhteydestä käsin.

Palataan nykyaikaan. Nykyään Turkin alueen kristityillä on todella vaikeaa. Tuolla alueella on ollut kristillisiä seurakuntia aina apostolien ajoista alkaen. Mutta nyt nämä Turkin kristityt – jotka kuuluvat Turkin kantaväestöön ja joilla on Turkissa paljon vanhemmat uskonnolliset juuret kuin muslimeilla – ovat ”muukalaisia” omassa maassaan. Vielä pahempi tilanne on Egyptissä ja Irakissa. Maailman vanhimpia, kestävimpiä kristillisiä yhteisöjä uhkaa vaino, maasta karkotus ja teloitus. Nämä kristityt ovat ”muukalaisia maailmassa”, mutta yhtä aikaa Jumalan rakkaita lapsia, valittuja. Ovatko he muukalaisia meille? Olemmeko me muukalaisia heille? Kuulummeko samaan Jumalan perheväkeen? Olemmeko me yhdessä heidän kanssaan ”muukalaisia” tässä maailmassa? Nyt on korkea aika lännen kristittyjen puhua näiden vainottujen kristittyjen puolesta. Nykyään kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä koko maailmassa.

 

Aiheet

,