Jesajan valtatiellä rakennetaan rauhaa

 

At the Crossroads 2016 in Jerusalem, Israel, on March 22, 2016.

Kahtena vuonna olen saanut osallistua täällä Jerusalemissa Christ Churchin anglikaaniseurakunnan isännöimään At the Crossroads -konferenssiin. Konferenssin taustalla on Jesaja 19:n profeetallinen kuva:

Sinä päivänä avautuu valtatie Egyptistä Assyriaan, ja assyrialaiset tulevat käymään Egyptissä ja egyptiläiset Assyriassa, ja egyptiläiset ja assyrialaiset palvelevat yhdessä Herraa. Sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Herra Sebaot siunaa niitä kaikkia sanoen: ”Siunattu olkoon kansani Egypti, siunattu kätteni luomus Assyria, siunattu minun oma kansani Israel!” (Jes. 19:23-25)

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa tuntuu lähes mahdottomalta kuvitella tämän profetian toteutumista millään konkreettisella tasolla. Kuitenkin ristiriitojen repimässä Lähi-idässä näemme jo pieniä merkkejä yhteydestä ja sovinnosta, jonka vain Jumala voi saada aikaan.

At the Crossroads -seminaari pidetään joka toinen vuosi nimensä mukaisesti Lähi-idän kulkureittien risteyksessä Jerusalemissa. Tapahtumaan kokoontuu Turkista ja arabimaista kristittyjä, joiden viisumien eteen Christ Church saa ponnistella kovasti. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että passimme avaa meille oven vaivattomasti melkein mihin vain, mutta monen muun maan kansalaisen kohdalla asiat ovat toisin.

Seminaarissa kuullaan koskettavia kertomuksia näiden kristittyjen elämästä sotien ja vainon keskellä – kohtaloita, jotka eivät koskaan päädy mediaan. Kaiken keskellä tehdään evankeliumin työtä, ja islamiin pettyneitä ihmisiä tulee uskoon pakolaisleireillä ja muualla kovissa oloissa. Molemmilla kerroilla seminaarissa on ollut hyvin puhuttelevaa seurata, kuinka messiaaniset juutalaiset ja muualta Lähi-idästä tulleet kristityt tekevät parannusta asenteistaan ja osoittavat toisilleen rakkautta.

Yksi Crossroads-seminaarin keskeisistä hahmoista on amerikkalaissyntyinen messiaaninen juutalainen Michael Kerem, joka itse tutustui Jesaja 19:n valtatienäkyyn ystävänsä kautta vuosia sitten Englannissa. Ystävä oli lähdössä hengelliseen työhön Egyptiin, ja hän heitti Michaelille: ”Sinä olet Israelista, vaimosi on Turkin armenialainen muinaisesta Assyriasta, ja minä olen menossa Egyptiin – rakennetaan valtatie!” Jesajan profetiasta tuli Keremien elämää kannatteleva visio.                                                                                                                                                              

Michael ja Elise Keremillä oli kutsu muslimilähetystyöhön, eikä ajatus Israelin kansalaisuuden anomisesta tuntunut siksi kovin järkevältä. 1990-luvun alkupuolella poliittiset suhdanteet Lähi-idässä kuitenkin muuttuivat siinä määrin, että Keremit päättivät olla kuuliaisia Jumalan kehotukselle ja siirsivät kotinsa ja työnsä tukikohdan Turkista Jerusalemiin. Tuolloin messiaaninen liike Israelissa ei ollut vielä millään tavoin herännyt Jesaja 19:n sanomaan, eikä kukaan oikein osannut ajatella, että juutalaisten kutsumus olla valona maailmassa voisi merkitä viestin viemistä myös muslimeille. Vähitellen Michaelille ja myöhemmin myös muille Jeesukseen uskoville juutalaisille alkoi avautua jumalallinen suunnitelma: Jumalan unelma oli saattaa molemmat Abrahamin pojat, Iisak ja Ismael, sovintoon keskenään. Jesajan profeetallinen tie kulkisi muinaista reittiä, jota pitkin patriarkka Abraham vaelsi Mesopotamiasta Kanaaninmaahan, Egyptiin ja takaisin Kanaaninmaahan.

Jesajan valtatiellä kulkee tänään myös nuori arabimies Milad, joka on syntynyt Nasaretissa, kasvanut Gazassa ja asuu nyt Betlehemissä. Hän vieraili Suomen Raamattuopistolla viime vuoden lopussa. Hänkin matkustaa Lähi-idässä ja kohtaa erityisesti pakolaisia ja muslimitaustasta kristityiksi kääntyneitä. Elämänhistoriansa pohjalta Milad ymmärtää omakohtaisesti israelilaisten ja palestiinalaisten välisiä jännitteitä. Hän on päättänyt olla katkeroitumatta, vaikka elämä on tuonut hänen eteensä lukuisia syitä siihen. Miladin sydän palaa sovinnonrakennukselle: ”Anteeksiantaminen on elämäntapa”, hän sanoo. Tämä arabi haluaa ojentaa kätensä myös juutalaisille, ja hänet voi nähdä usein isossa messiaanisessa King of Kings -seurakunnassa Jerusalemissa.

Lähi-idän uskontojen kartalla noudatetaan yleensä niin sanottua status quota: vanhoilla kirkkokunnilla on perinteisesti ollut vapaus olla olemassa islamin alaisuudessa, mutta muslimien evankeliointi on kiellettyä. Samasta syystä muslimitaustasta uskoon tulleet eivät ole tervetulleita kirkkoihin, koska he asettavat kristityt hengenvaaraan. MBB:t (Muslim Background Believers) eli muslimitaustaiset kokoontuvat yleensä erikseen, usein salaa, sillä muslimiyhteisön viha kohdistuu heihin. ”Positiivista tilanteessa on se, että uusia seurakuntia syntyy Iranista Egyptiin. Pelkästään Egyptissä on arabikevään jälkeen tullut uskoon arviolta noin neljä miljoonaa muslimia. Uusien seurakuntien johdossa on pastoreita nimeltään Ahmed tai Muhammed”, Michael Kerem kertoo. ”MBB-uskovilla ei ole vuosisatoja vanhaa vähemmistömentaliteettia painolastinaan. He eivät ole myöskään samalla tavalla epäluuloisia Israelin suhteen, vaan avautuvat Raamattua tutkiessaan helpommin ajatukselle, että juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa. He haluavat vierailla Israelissa, jos se suinkin on mahdollista, ja täällä he ovat juutalaisille todistuksena Jeesuksen rakkaudesta”, hän iloitsee.

Kuohunta Lähi-idässä jatkuu; poliittiset ja hengelliset mannerlaatat liikahtelevat. Kaiken ravistelun keskellä evankeliumi tavoittaa useampia muslimeja kuin koskaan ennen. Myös entisiä vihollisuuden muureja puretaan hitaasti, kivi kerrallaan.

 
Kylvaja artikkelibanneri