Apostoli Paavali ja Facebookin syvin olemus

 

Sosiaalisen median seuraamisesta on tullut kiinteä osa yhä useampien kristittyjen elämää. Monet lukevat ja kommentoivat someviestejä päivittäin jopa tuntikausia. Some on aamulla ensimmäinen keskustelukumppani ja illalla viimeinen seuralainen ennen nukahtamista. Se on tehostanut radikaalisti tiedonkulkua, laajentanut verkostoja ja lisännyt vuorovaikutuksen mahdollisuuksia.

Mihin kaikkiin tarkoituksiin sitten esimerkiksi Facebookia käytetään?

Jalohaukat vko 3 SMy

”Jos apostoli Paavali eläisi meidän päivinämme, hän luultavasti muokkaisi Efesolaiskirjeen kehotustaan uuteen muotoon.”

Monet jakavat siellä oman elämänsä tapahtumia, tilannekuvia ja kuulumisia. Nämä kuvaukset sisältävät usein myös hyväntahtoista huumoria, jolla piristetään omaa ja kavereiden arkea.

Elämän vaikeuksien kanssa kamppailevat ovat oppineet käyttämään Facebookia myös vakavien asioiden käsittelyyn. Olen itsekin seurannut sen kautta ystävieni raastavaa taistelua vakavaa sairautta vastaan. Parhaimmillaan sosiaalinen media tarjoaa hyvän foorumin myötäelämiseen, toisten rinnalla kulkemiseen sekä tuen ilmaisuun menetyksen hetkinä.

Facebookia on alettu käyttää avoimesti myös omien traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Kun ennen tällaisia asioita työstettiin luottamuksellisesti sielunhoidossa, nykyisin omat kriisit saatetaan läväyttää verkkoon kaikkien luettavaksi.

Asiasisältöjen ohella henkilökohtainen näkyvyys on päivitysten yleinen piirre. Sosiaalisen median avulla voi muistuttaa omasta olemassaolosta ja merkityksestä. Joillekin se tarkoittaa esimerkiksi omien tuotosten ja esiintymisten säännöllistä esilläpitoa. Toisille taas erilaisten viisauksien jakamista tai kohottavia yhteiskuvia merkittävien henkilöiden seurassa. Ja jos jollakin ei ole riittävän arvostettua asemaa omassa luonnollisessa yhteisössään, sen voi aina pyrkiä rakentamaan sosiaalisessa mediassa.

Muutamat totuudentorvet ovat puolestaan löytäneet Facebookista itselleen näkyvän saarnapöntön ja valmiin kuulijakunnan. He kokevat tehtäväkseen olla merkittäviä hengellisiä vaikuttajia. Osalla heistä on tosin ongelmallinen suhde omaan kotiseurakuntaansa ja siitä johtuva lähipiirin luottamuspula, mutta somessa sen perään ei kukaan tule kyselemään.

”Vaikka kaikilla on yhtäläinen sananvapaus ja oikeus ajatustensa ilmaisuun, kaikkien sanoilla ei ole samanlaista painoarvoa.”

Toki Facebookia käytetään paljon turhiinkin postauksiin. Tästä on mielestäni kyse esimerkiksi silloin, kun kirjoittaja toteaa, että pitäisi tänne jotain nyt laittaa, mutta pää on ihan tyhjä eikä ei satu tulemaan mitään mieleen. Ehkä ihmiskunnan henkinen pääoma ei olisi siitä juuri köyhtynyt, vaikka tuonkin olisi jättänyt sanomatta.

Samalla kun Facebook on tehnyt jokaisesta yksilöstä oman mediasisältönsä vastaavan päätoimittajan, yksi tärkeä asia on hämärtynyt. Nimittäin se, että vaikka kaikilla on yhtäläinen sananvapaus ja oikeus ajatustensa ilmaisuun, kaikkien sanoilla ei ole samanlaista painoarvoa. Asiantuntijuudella ja mielipiteellä on ero. Kristillisellä sivistyksellä ja hengellisellä meuhkaamisella on ero. Hyödyllisellä ajatusten ilmaisulla ja turhanpuhumisella on ero. Ja myös itsekeskeisellä egon pönkityksellä ja rakentavalla vuorovaikutuksella on ero.

Jos apostoli Paavali eläisi meidän päivinämme, hän luultavasti muokkaisi Efesolaiskirjeen kehotustaan uuteen muotoon: ”Älkää päästäkö sosiaaliseen mediaan harkitsemattomia päivityksiä, vaan viestikää sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kaikille Facebook-kavereille iloksi” (Ef. 4:29).

Leevi Launosen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä keskiviikkoisin klo 8.45 ja 12.50.