Ruttotauti ja elämisen mieli

 

Ranskalainen kirjailija Albert Camus sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon toisen maailmansodan jälkeen julkaisemallaan teoksella Rutto (La Peste, 1947). Kirjan tapahtumien keskuspaikkana on algerialainen kaupunki, jossa ihmisten jokapäiväinen elämä muuttuu dramaattisesti, kun rotista peräisin oleva ruttobasilli alkaa levitä ja tappaa ihmisiä.

Aluksi tilanteen vakavuutta ei uskota todeksi, mutta kaupunkilaisten reaktiot ja asenteet muuttuvat epidemian vallatessa alaa. Pian huomataan, että ruttoon sairastuvat varsinkin toistensa lähellä ryhmissä asuvat ihmiset. Viranomaisten määräyksellä kaupunki eristetään muusta maailmasta ja tartunnan saaneet perheenjäsenet toisistaan. Heille annetaan myös ohjeita hygieniasta huolehtimiseen. Pelokkaat ihmiset yrittävät kiertää asetettuja rajoituksia ja paeta läheistensä luo.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

”Ilman merkitystä on vaikea elää.”

Rutto on pahimmillaan loppukesällä, jolloin uhrien määrä saavuttaa huippunsa. Tuhoisa sairaus johtaa monilla keuhkojen pettämiseen ja kuolemaan. Ruumiit heitetään joukkohautoihin, ja tarvittavan hautaustilan puuttuessa uhreja aletaan polttaa krematorioissa.

Camus kuvailee kirjassaan kollektiivista kärsimystä, jonka yhteiskunta joutuu kohtaamaan. Hän osoittaa, mitä se saa aikaan yksilöissä ja koko yhteisössä. Rutosta kärsivä kaupunki on kuin suuri yhteinen odotushuone. Ihmisten todellisuus hämärtyy, elämästä tulee pitkäveteistä ja päämäärättömyys kalvaa olemassaoloa.

Kaikkein pahinta on epätoivoon tottuminen. Suunnitelmat eivät voi toteutua. Ilman merkitystä on vaikea elää.

Vaikka ruton eristämä Oranin kaupunki viittaa kirjailijan ajattelussa maailmansodassa miehitettyyn Ranskaan, sen henkistä ilmapiiriä voi hyvin verrata nykyisen koronapandemian tuottamaan kokemukseen. Elämme aikaa, jolloin yksilöt, valtiot ja koko ihmiskunta ovat joutuneet olemassaolon peruskysymysten äärelle.

”Koronapandemia pakottaa ihmiset kohtaamaan olemassaolon suuria peruskysymyksiä.”

Miten selvitä, kun on joutunut työttömäksi eikä uudesta työstä ole mitään toivoa? Kuinka päästä elämässä eteenpäin, kun talous romahtaa ja koko toimeentulo on uhattuna? Mistä saada apua, kun yhteys toisiin ihmisiin on kadonnut ja yksinäisyys kaatuu päälle? Entä mitä tehdä, kun terveys pettää ja huomaa olevansa kuolemanvakavasti sairas?

Ja lopulta kaikkein tärkein eksistentiaalinen kysymys: Mistä löytää elämälle merkitys, kun koko ympäröivä maailma näyttää ihan hullulta, epätoivoiselta ja uhkaavalta?

Koronapandemia pakottaa ihmiset kohtaamaan olemassaolon suuria peruskysymyksiä – niitä samoja tunteita, joita Camus käsittelee romaanissaan Rutto. Vaikka näitä kysymyksiä voidaan lähestyä monista eri näkökulmista, kuten filosofian, psykologian, lääketieteen ja talouden pohjalta, ainoa ihmistä auttava, kestävä merkitysrakenne löytyy Jumalan ikuisesta sanasta. Vain kristillinen toivo voi olla – Raamatun omaa ilmaisua lainaten – luja ja varma elämän ankkuri, joka ulottuu väliverhon tuolle puolen (Hepr. 6:19).

Elämän mieli on mahdollista löytää vain siellä, missä ihminen näkee väliverhon läpi. Siellä, missä hän näkee kaikkien tapahtumien takana suuremman käden, suuremman suunnitelman ja suuremman merkityksen.

Se on avain mielekkyyden löytämiseen myös nykyisen korona-ahdistuksen keskellä.

Leevi Launosen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä keskiviikkoisin klo 8.45 ja 12.50.