Anna lupauksen kantaa

 

Koska Jumala lupaa vastata jo ennen kuin pyydämme, hänen lupauksensa mukaisesti me voimme julistaa voittoa jo ennen kuin taistelu alkaa. Daavid lauloi: ”Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi! Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat.” (Psalmi 21:1-2)

Saatat ihmetellä: ”Miten Daavid pystyi iloitsemaan? Hänhän oli kohtaamassa elämänsä suurimman hyökkäyksen. Miten hän saattoi iloita, kun hän voisi haavoittua tai jopa kuolla?”

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Daavid vastasi: ”Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.” Tämä vastaus muuttaa elämämme: ”Minulla on vastassani voimakas vihollinen, joka on päättänyt tuhota minut. Mutta sielussani on rauha. Miksi? Koska Herra on nähnyt jo ennalta taisteluni, ja hän on valanut minuun luottamusta hänen rakkauteensa. Viholliseni saattaa saada minut horjumaan tai kaatumaan, ja jossain kohdassa saattaa näyttää siltä, että loppuni on lähellä. Mutta Jumala on sanonut minulle, että jos vain nousen ylös yhä uudelleen, hän antaa minulle voiman voittaa taistelun.”

Juuri ennen sotaan menoa Daavid sanoo Jumalan asettavan kultaisen kruunun hänen päähänsä. Kruunu symboloi voittoa ja hallintavaltaa. Daavid sanoo siis antavansa Jumalan lupauksen kantaa, luottavansa tähän.

Yhteenvetona eilisen ja tämän päivän tekstistä: Jumala ennakoi meidän taistelumme – kaikki taistelumme synnin, lihan ja paholaisen kanssa – ja armossaan ja hyvyydessään hän on maksanut velkamme jo ennen eräpäivää. Voittomme on taattu.
Jumalan ennakoiva armo on totta erityisesti niiden kohdalla, jotka rakastavat Jeesusta ja jotka synti yllättää. Jumala vakuuttaa tuolloin, että vaikka hetkellisesti olemmekin painetut maahan, me emme jää maahan makaamaan vaan nousemme taistelusta voittajina, sillä Jeesus on jo maksanut velkamme tuostakin kaatumisesta.