Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas Liisa Keltikangas-Järvinen: ”Suomea vaivaa arvokeskustelun puute”

 
 

– Aiemmin suvaittiin enemmän erilaisia ihmisiä, totesi Liisa Keltikangas-Järvinen Tampereen tuomiokirkon yleisölle 14.11.2026. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ruoti Kansan Raamattuseuran ja Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan teematapahtumassa nykyistä yksilöllisyyden kulttuuria ja sen karuja seurauksia.

– Vaikka elämme monilla mittareilla hyvää aikaa, ihmiset eivät voi hyvin. Yksilöllisyyden kulttuuri on johtanut siihen, että psyykkinen hyvinvointi heikkenee. Hyvän käytöksen arvostus on laskenut, vaikka se kattaisi sen, mitä nyt esimerkiksi persoonallisuuden korostuksella tavoittelemme, Liisa Keltikangas-Järvinen totesi.

Monet väittämät ja sloganit, joita yleisesti viljellään, eivät pidä paikkansa. Puheessaan hän kumosi niitä urakalla – peräjälkeen.

Ennen kuin voi rakastaa toista, tulee rakastaa itseään.

– Haavoittunut, rikkinäinen, itseensä tyytymätön ihminen kykenee rakastamaan muita.

Lapsi voi hyvin, kun äitikin voi hyvin.

– Onko ihmisen tärkein tehtävä hoitaa itsensä hyvin? Tutkimukset ovat todistaneet, että äidin ei tarvitse voida hyvin pystyäkseen huolehtimaan lapsestaan, kunhan hän vastaa tämän tarpeisiin niin, että lapsella on turvallinen olo.

Kohtaa aidot tunteesi!

– Tervetuloa psykologian laitokselle kertomaan, kun teillä on epäaitoja tunteita. Me emme tiedä, mitä ne olisivat! puuskahti Keltikangas-Järvinen ja sai yleisönsä nauramaan.

Ole paras versio itsestäsi!

– Vaikka viestin pitäisi olla rohkaiseva, kertoo se kuitenkin, ettei ihminen riitä sellaisenaan.

Narsismista puhutaan paljon, vaikka narsistien määrä ei tutkimuksen mukaan ole lisääntynyt.

Kulttuuri vain on nyt entistä enemmän sitä, että ihmissuhteet ovat monille hyötysuhteita ja erilaisista asioista kaikkineen pitäisi saada itselle mielihyvää.

– Nuoria tsempataan sanomalla, että kaikki on mahdollista ja tavoitteisiin pääsee unelmoimalla, vaikka se ei ole totta.

Päiväkotien ja koulujen kasvatuskulttuuri on emeritaprofessorin mukaan ääriyksilöllinen.

– 1980-luvulla kasvatuksen päämäärä oli muut huomioon ottava lapsi. Siitä on edetty aina vaan pitemmälle kohti lapsen omaa tahtoa ja itsemäärämisoikeutta. Näissä ei sinänsä ole pahaa, mutta ongelmat syntyvät, kun lapsen aivot eivät vielä ole tähän valmiit. Silloin nämä ”oikeudet” kääntyvät vahvistamaan itsekkyyttä.

– On korostettava, että mikään kasvatuksen ideologia ei ole syntynyt vanhempien mielissä. Kulttuuri on levinnyt psykologien, terapeuttien ja opettajien suulla. Muutoksen pitäisi lähteä instituutioista.

Tutkimuksen mukaan koululuokkaan tai opiskelijoiden joukkoon kuuluminen on lapsen identiteetin keskeisenä perustana. Nuori tarvitsee kuulumisen pysyvään ryhmään ja mahdollisuuden harjoitella sosiaalisia taitoja erilaisten ihmisen kanssa.

Ryhmässä nuori saa kokemusta muiden huomioon ottamisesta, palautteen vastaanottamisesta, pettymysten sietämisestä ja kompromissien tekemisestä. Nämä taidot eivät kehity vain puhumalla niistä, vaan toimimalla toistuvasti muiden ihmisten kanssa.

– Koulu on systemaattisesti hajoittanut yhteisöllisyyttä. Ryhmät vaihtuvat tiuhaan ja nuoret joutuvat tekemään valintoja liian aikaisin. Myös luonnolliset auktoriteetit ovat kadonneet, Keltikangas-Järvinen totesi.

Tällä hetkellä käydään hyvin vähän keskustelua siitä, mihin koulun kasvatuksella pyritään – yksilön vahvuuksiin vai kykyyn elää yhdessä.

– Elämme arvotyhjiössä. Arvoista on vaikea puhua, koska ihmiset käsittävät niin monella tavalla jo sen, mitä arvot ovat. Mutta voitaisiin puhua hyveistä niin, että kaikki olisivat samaa mieltä siitä, että ihmisoikeudet, tasa-arvo jne. kuuluvat kaikille.

Keltikangas-Järvisen mukaan muutos syntyy aina vastavoimasta, toisin ajattelevien joukosta.

Tampereella pidetyn teemalauantain keskeinen viesti olikin se, että ihminen riittää ihan itsenään, tavallisena.

Tätä korostivat puheenvuoroissaan Keltikangas-Järvisen lisäksi kouluttajapsykologi Mirja Sinkkonen ja rovasti Ulla Saunaluoma.

Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin (WSOY) on ehdolla vuoden 2026 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Voittajan valitsee toimitusjohtaja Ilkka Paananen.

Kaikki Finlandia-palkitut julkistetaan torstaina 26.11.2026.