Mongolialainen kansanedustaja J. Bayasgalan teki ennen vammautumistaan suosittuja toimintaelokuvia. Raakojen kohtausten takaa hän etsi ihmisten kadonnutta yhteyttä. Nykyisin työ jatkuu kansanedustajana.
Mongolian kansanedustajan J. Bayasgalanin työhuoneen seinille on ripustettu hiukan yllättäviä moderneja maalauksia. Kookkaiden ja värikkäiden töiden teemana on kaipaus päästä lähelle.
Olemme maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa sijaitsevassa parlamenttitalossa, jossa kiireinen parlamentaarikko on päättänyt antaa kaikessa rauhassa haastattelun vammaisista ihmisistä kertovaan dokumenttiin.
Projektin rahoittajana on Suomen ulkoministeriö, ja dokumentin tuottaa Mongoliassa vammaisten parissa kehitysyhteistyötä tekevä Lähetysyhdistys Kylväjä.
Bayasgalanin isä on geologi, joka on työskennellyt maan himoittujen aarteiden parissa. Myös Bayasgalan on toiminut yrittäjänä kaivosteollisuudessa, mutta vielä enemmän häntä kiinnostaa kulttuuri.
Idolina Van Damme
Bayasgalan oli pienikokoinen poika, kun hän valitsi harrastuksekseen Mongoliassa suositut itsepuolustuslajit. Hän unelmoi tulevansa Bruce Leen ja Van Dammen kaltaiseksi toimintaelokuvien sankariksi. Haaveet veivät taideyliopistoon, josta hän valmistui näyttelijäksi.
Bayasgalan esiintyi näytelmien lisäksi elokuvissa, joita hän myös tuotti. Elokuvan Ajojahti 2 tuotot hän lahjoitti bussin ostamiseen erityislasten koululle.
Ennen vammautumistaan Bayasgalan ei juuri pysähtynyt. Elokuva- ja kaivannaisbisneksen rinnalla hän johti kalkkuna- ja lihakarjatilaa sekä teknologia-alan startup-yritystä.
Kaikki kääntyi hetkessä
Vastapainoa toi urheilu, mutta senkin hän otti tosissaan – toukokuussa 2017 liian tosissaan.
Pari vuotta myöhemmin hän kertoi tapahtumista laajalle levinneessä puheessaan, jossa hän sanoi rakkauden olleen se voima, joka nosti hänet ylös.
Bayasgalan katsoo vierailulle tullutta seuruetta intensiivisesti kertoessaan tarinan jälleen kerran parlamentin työhuoneessaan.
Moottoriurheilukilpailun lähtöviivalta hän ampaisi vauhtiin kuin raivoisa tiikeri. Yhdessä hetkessä kaikki kääntyi ylösalaisin. Hän heräsi sairaalassa ja näki ympärillään huolestuneita kasvoja.
”He ikään kuin hyvästelivät minua. Yksi ihminen kuitenkin sytytti toivon liekin. Se oli elämänkumppanini.”
”Olen mongoli. Nousen jaloilleni.”
Hänet lennätettiin leikattavaksi Etelä-Koreaan, jossa lääkäri ei antanut paljoa toivoa miehelle, joka kykeni liikuttamaan vain silmiään. Istumaan nostettaessa hän menetti tajuntansa.
Potilas pystyi kuitenkin puhumaan ja sanoi: ”Nimeni on Bayasgalan. Olen mongoli. Nousen jaloilleni.”
Jaloilleen hän ei enää noussut, mutta hän taisteli itselleen hiukan liikuntakykyä ylävartaloon.
Kokemuksesta politiikkaa
Kuntoutus tuotti sietämätöntä kipua, mutta vaimo ja neljä lasta auttoivat kestämään sen.
”Sain vaimokseni maailman ihanimman naisen. Olen aviomies, jonka tehtävä on olla sammuttamatta hänen silmiensä tulta, olla tuomatta ryppyjä hänen kasvoilleen ja pitää hänet onnellisempana kuin silloin, kun menimme naimisiin”, Bayasgalan kertoi puheessaan.
Valoisa asenne tuotti kutsuja monenlaisiin tilaisuuksiin. Pyörätuolillaan liikkuessaan hän huomasi, miten monenlaisia esteitä vammaiset ihmiset arjessaan kohtaavat.
Jonkun on toimittava myös parlamentissa.
Omat kokemukset ja havainnot tekivät hänestä poliitikon. Hän huomasi senkin, että vammaiset kansanedustajat olivat avainasemassa monessa maassa, jossa saavutettavuus oli parantunut ja vammaislakien soveltamista oli pystytty tehostamaan.
Bayasgalan ajatteli, että jonkun on toimittava Mongolian yli sadan tuhannen vammaisen kansalaisen hyväksi myös hänen maansa parlamentissa.
Tavoitettaan varten hän suoritti oikeustieteen tutkinnon ja asettui demokraattisen puolueen kansanedustajaehdokkaaksi.
Vuonna 2024 hän tuli valituksi, ja valituksi tuli myös onnettomuudessa toisen jalkansa menettänyt O. Saranchuluun.
Työpaikat listan kärjessä
Kansanedustajana Bayasgalan on korostanut vammaispalvelukeskusten saamista eri puolille laajaa maata ja vammaisten lasten perusopetusta.
Hän puhuu usein YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta, jossa vammaisuutta ei nähdä lääketieteellisenä ongelmana eikä vammaisia ihmisiä avun kohteina.
Näiden sijaan huomio käännetään asenteisiin ja ympäristöön, joissa olevat esteet hankaloittavat vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta.
Myös mahdollisuus työnsaantiin on Bayasgalanin ja hänen kollegansa Saranchuluunin työlistan kärjessä. Työikäisiä vammaisia kansalaisia on 89 000, ja heistä 15 300 on työssä.
Maassa, jossa sosiaalihuolto on puutteellinen, työnsaannilla on paljon suurempi merkitys kuin niissä valtioissa, joissa perustoimeentulo on kaikille turvattu.
Kriisien vaikutukset kohdistuvat raskaasti vammaisiin ihmisiin.
Bayasgalan huomauttaa, että kansainvälisten kriisien ja epävarmuuksien keskellä vammaisten asiat jäävät helposti jalkoihin.
Kriisien vaikutukset kohdistuvat kuitenkin erittäin raskaasti juuri vammaisiin ihmisiin.
– Muuttuva geopoliittinen tilanne, ilmastonmuutos, konfliktit, köyhyys. Nämä vievät vammaisilta kansalaisilta yhtäläiset mahdollisuudet käyttää perusoikeuksiaan ja osallistua yhteiskunnan elämään.
Tekoäly laajemmin käyttöön
Bayasgalan puhuu myös tekoälyn ja muun digitaalisen teknologian paremmasta hyödyntämisestä. Senkin avulla voi lisätä vammaisten kansalaisten toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua.
Vammaislakien säätämisestä on vielä pitkä matka siihen, että lakeja sovelletaan koko maassa niin kuin kuuluu. Bayasgalan on hyvillään siitä, että soveltamisen valvonnasta on tehty parlamentaarinen prosessi.
Muutakin on tekeillä.
– Valmistelen kansanedustaja O. Saranchuluunin kanssa lakiesitystä esteettömästä ympäristöstä ja saavutettavuudesta. Laki parantaisi terveydenhuollon, työllisyyden, koulutuksen, teiden, julkisen liikenteen, asumisen ja julkisten rakennusten saavutettavuutta. Lisäksi se sääntelisi muita vammaisten kansalaisten oikeuksia.
Bayasgalan luettelee karuja lukuja. Tällä hetkellä esteellisiä on rakennuksista 63 prosenttia, jalankulkuväylistä ja -alueista 71 prosenttia, julkisesta liikenteestä 70 prosenttia ja tietotekniikasta 70 prosenttia.
Yhdessä järjestöjen kanssa
Bayasgalan muistuttaa, että julkisten organisaatioiden rinnalla tarvitaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta. Hän on toiminut sen hyväksi, että julkisten palvelujen puuttuessa kansalaisjärjestöjen asiantuntemus ja muut resurssit parantaisivat tilannetta.
Entä millaista yhteistyötä Mongolia toivoo Suomen valtion kanssa?
– Maamme haluaa tiivistää kauppa- ja talousyhteistyötä Suomen kanssa. Haluamme laajentaa ja kehittää suhteita ympäristön, metsätalouden, uusiutuvan energian, koulutuksen ja tieteen aloilla.
– Haluamme myös perehtyä siihen, miten Suomi tukee vammaisten kansalaisten sosiaaliturvaa ja työllistymistä ja miten se ratkaisee näitä kysymyksiä, Bayasgalan toteaa.
Ohjaaja Ville Laine ja kirjailija Danielle Miettinen vierailevat tiistaina 13.10. kello 9:35 MTV:n Huomenta Suomessa kertomassa dokumentin kuvausmatkasta. Ohjelmaa voi seurata tästä (vaatii kirjautumisen).
Mongolinkielisen trailerin Bayasgalanin tuottamaan elokuvaan Ajojahti (Trapped Abroad, 2014) voi katsoa tästä. Hän esiintyy elokuvassa myös näyttelijänä. Elokuva kertoo siirtotyöläisten karuista oloista ja rajat ylittävästä rikollisuudesta, kuten ihmiskaupasta.
