Vastaavaa vertaistukipäivää ei tiettävästi ole aikaisemmin järjestetty. Vertaistukipäivän järjestivät Suomen teologinen opisto ja ViaDia ry.
Lauantaina 8. marraskuuta Teopoliksella tapasi 19 ympäri Suomea tullutta vanhempaa, joiden lapsi tai nuori kärsii vakavasta kouluahdistuksesta, joka estää kouluun lähtemisen. Kouluun liittyvä ahdistus on varsinkin koronan jälkeen näkynyt kasvuna koulupoissaoloissa. Useimpien osallistujien perheissä oli 12–14-vuotiaita lapsia, joilla koulupolku oli takkuillut jo useamman vuoden. Koulua käydään etänä tai kotikoulussa. Joissakin perheissä oli kokemuksia myös osastohoidosta ja sairaalakoulusta. Tilanne on vanhemmille todella kuormittava ja voimavarat ovatkin usein vähissä. Vastaavaa vertaistukipäivää ei tiettävästi ole aikaisemmin järjestetty. Vertaistukipäivän järjestivät Suomen teologinen opisto ja ViaDia ry.
Päivän ensimmäisessä asiantuntijaluennossa psykologi ja psykoterapeutti Johanna Lukkarila pohti kouluahdistuksen ja lasten ja nuorten ahdistuneisuuden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Ahdistunut lapsi saattaa kokea maailman hyvinkin vaarallisena ja turvattomana paikkana, jossa hänellä ei ole keinoja selvitä ja pärjätä. Perimän ja huonojen kokemusten lisäksi ahdistuksen saattavat laukaista erilaiset kuormitus- tai stressitekijät, jotka voivat heikentää entisestään lapsen itseluottamusta ja vahvistavat uskomusta maailmasta vaarallisena paikkana. Nuoruusiässä nuoriin kohdistuu monenlaisia sekä ulkoisia että sisäisiä muutospaineita, jolloin myös riski ahdistusoireilulle ja muulle psyykkiselle oireilulle ymmärrettävästi kasvaa. Lisäksi älypuhelinten tuoma kärsimyksen ja ahdistusoireilun tulva on maailmanlaajuisesti herättänyt keskustelua siitä, tulisiko älypuhelinten käyttöä rajoittaa kouluissa pitkälle nuoruusikää.
Lukkarila kertoi, että hyvinvointialueilla on viimeisinä vuosina pyritty löytämään erilaisia hoito- ja tukimuotoja kouluahdistukseen ja -pudokkuuteen. Koulupudokkuutta voidaan ennaltaehkäistä ryhmämuotoisissa työskentelymalleissa kuten ART, KIVAKOULU ja Cool Kids. Myös vanhemmille on tarjolla ohjausta vanhemmuuden taitojen vahvistamiseen Ihmeelliset vuodet-ryhmissä. Koulun opetukseen tarjoaman tuen ohella lapsi tai nuori voi saada terapeuttista tai kuntoutuksellista tukea tai koteihin jalkautuvaa työtä. Olisi tärkeää, että yhteistyö koulun ja perheen välillä toimisi hyvin. Luottamuksen ja yhteistyön rakentamiseen tarvitaan joskus monialaista verkostotyötä.
Olisi tärkeää, että yhteistyö koulun ja perheen välillä toimisi hyvin.
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja Riikka Seppälä avasi omassa puheenvuorossaan neurokirjolla olevien lasten ja nuorten tilannetta. Hän totesi, että 91,2 prosenttia lapsista, joilla on koulunkäynnin vaikeuksia ovat neurokirjolla – useimmiten autismin kirjolla. Koulupudokkuuden riski on neurotyypillisillä 7,1 prosenttia, mutta autismin kirjolla olevilla se on 42,7 prosenttia (Munkhsugan et al. 2017). Vanhemmista, joiden lapsilla on vaikeuksia käydä koulua, 78 prosenttia kokee, ettei perheen tilannetta ole kuultu tai ymmärretty oikein (Frontiers).
Seppälä toi esille kuinka pitkittynyt voimakas stressi vaikuttaa lapsen tai nuoren terveyteen. Stressin aiheuttama jatkuva kortisolin tuotanto ajaa lapsen tai nuoren jatkuvaan taistele- ja pakene -tilaan, josta seuraa fyysisiä haittavaikutuksia terveydelle. Psyykkiset haittavaikutukset näkyvät muun muassa oppimisen ja tunteiden säätelyn vaikeutena ja yhteistyökyvyn heikkenemisenä. Lapsi saa negatiivista palautetta, joka heikentää itsetuntoa entisestään. Lapsen stressitila täytyy saada katkaistua.
Lapsi saa negatiivista palautetta, joka heikentää itsetuntoa entisestään.
Olisi tärkeää tunnistaa lapsen tai nuoren kuormitus ennen kuin koulupolku nousee pystyyn. Vanhempien olisi hyvä oppia tunnistamaan kuormitus, joka saattaa esiintyä mm. kouluun lähtemisen vaikeutena aamuisin (tavarat hukassa, kipuja, itkuisuutta ja niin edelleen) tai koulupäivän jälkeisenä tunneromahduksena tai pakkotoimintoina. Jos lapsen voimavarat eivät koulupäivän jälkeen riitä kavereiden näkemiseen tai harrastuksiin, vanhempien olisi syytä pysähtyä lapsen kuormittuneisuuden äärelle.
Myös opettajien olisi syytä oppia tunnistamaan lapsen kuormitus ajoissa. Kuormittuvan lapsen tai nuoren keskittyminen koulunkäyntiin voi takkuilla. Hän saattaa vetäytyä ja viihtyä vain tutun ystävän vieressä. Erityisen haasteellisia ovat tilanteet, joissa ei ole selkeää rakennetta: ruokailut, välitunnit, liikuntatunnit sekä siirtymät paikasta toiseen.
Seppälä korostaa, että tukea tulisi saada koulussa pedagogisilla ratkaisuilla, jotka tukevat toiminnanohjausta. Lapsen ja nuoren vuorovaikutushaasteisiin pitäisi pystyä tarjoamaan tukea, joka rohkaisee osallisuuteen. Opettaja voi vaikuttaa ympäristöön muun muassa istumajärjestyksellä, valaistusta säätämällä sekä tuomalla tukea siirtymätilanteisiin. Ennakointi ja läpinäkyvyys vahvistavat lapsen ja nuoren hallinnan tunnetta.
Kuinka lapsen tai nuoren kuormitusta voisi sitten vähentää? Seppälä toteaa, että lapsella voisi olla koulussa tukiystävä, joka toisi hänelle turvan tunnetta. Koulun kanssa voidaan sopia myös läksykevennyksistä ja lapsi tai nuori voi ryhmätöiden sijaan tehdä paritöitä. Koska taito- ja taideaineisiin osallistuminen voi olla erityisen kuormittavaa, voidaan koulun kanssa sopia niiden suorittamisesta osittain kotona. Koulupäiviä voidaan joutua keventämään. Seppälä korostaa sitä, että opettajan asennoituminen on todella tärkeää.
Lapsen ja nuoren vuorovaikutushaasteisiin pitäisi pystyä tarjoamaan tukea, joka rohkaisee osallisuuteen.
Monelle lapselle ja nuorelle puhelin on väline saada yhteys vanhempiin, jos koulussa alkaa ahdistaa. Seppälä näkee, että tämmöisessä tapauksessa olisi tärkeää, että lapsella tai nuorella saisi olla puhelin mukana koulussa. Myös etäopiskelun mahdollistaminen voisi olla yksi keino vähentää lapsen tai nuoren koulukuormitusta.
Taideterapeutti Anneli Kärki oli päivässä mukana esittelemässä verkkovalmennusta ”Toivon näköaloja kriisissä.” Oman vanhemmuuden kipukohdat läpi eläneenä Kärki kertoi saaneensa voimaa myös rukouksesta. Vaikeina aikoina hän oppi, miksi maassa on lätäköitä: ”Kun kuljemme katse maahan luotuna, näemme lätäköstä taivaan heijastuksen.” ViaDian edustaja Suvi Eriksson kertoi puolestaan siitä, miten ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön työala voi tukea vanhempia erityisesti traumatietoisen kasvatuksen materiaalien ja verkoston kautta.
Iltapäivällä vanhemmat jakaantuivat kahteen keskusteluryhmään Lukkarilan ja Seppälän johdolla. Ryhmien aiheet olivat autismin kirjon burn out sekä psyykkisesti oireilevat lapset ja nuoret. Päivän lopuksi pysähdyttiin vielä pohtimaan vanhempien voimavaroja sekä antamaan palautetta päivästä. Päivä koettiin todella antoisana. Vanhemmat olivat suorastaan nälkäisiä yhteydelle. He kokivat voimaantuneensa siitä, etteivät ole yksin tilanteessa, vaan onkin muita perheitä ja vanhempia, jotka käyvät samanlaisia taisteluita arjessaan. Vertaistukipäivän seurauksena perustettiin WhatsApp-yhteisö, jossa keskustelu on tapahtuman jälkeenkin jatkunut vilkkaana.
Teksti: Suomen Viikkolehden toimitus
