Lundström on silti kiitollinen jokaisesta työstä, jonka hän on saanut tehdä Jumala valtakunnan hyväksi.
– Ihan mahtavat olosuhteet! Lundström kuvailee lapsuuttaan Kauniaisissa.
Perhe asui Akun elämän ensimmäiset seitsemän vuotta luonnon helmassa. Puutalossa ei esimerkiksi ollut sisävessaa.
– Leikin paljon ulkona, luonto jäi rakkaaksi.
Äiti oli uskovainen ja vei Akun ja tämän pikkusiskon Raamattuopiston perheleireille.
Siellä Aku tutustui ”julistajien ja pappien uskoviin lapsiin”.
– Jotkut heistä on ystäviäni edelleen.
Aikuiseksi vartuttuaan Aku löysi siivotessaan paperin, johon hän oli noin 7-vuotiaana kirjoittanut ”Jeesus kuoli minunkin syntieni puolesta”. Lappuun oli piirretty risti.
– Se oli liikuttava löytö, sellainen ”glups”.
– Olin näköjään tullut uskoon jo lapsena.
Myös gospelkonserteissa Aku kävi perheensä kanssa pienestä pitäen.
– Konttasin Pro Fiden miksauspöydän alla. Muistan ihailleeni Juha Kelan kosketinsoittimia ja hänen soittoaan. Ehkä sen vuoksi kiinnostuin syntetisaattoreista jo nuorena.
Pää kääntyy
Koulut Aku kävi Kauniaisissa ja riparille hän meni Vuokatinrantaan, Raamattuopiston leirille.
– Pistin siellä kaverini kanssa ranttaliksi. Olimme kapinallisia ja teimme kolttosia.
Riparin jälkeen Akun luokalta oli pari oppilasta tullut uskoon ja he kutsuivat mukaan kristillisiin nuortentapahtumiin, kuten Maata näkyvissä -festareille.
– Aloin käydä tapahtumissa ja gospelkeikoilla muutenkin. Menin niihin musiikin takia, mutta varsinkin niissä pidetyt puheet koskettivat. Esimerkiksi Eero Junkkaalan puheet.
Toisaalta Aku myös haastoi lapsuuden uskonsa. Hän kävi Kauniaisten seurakunnan nuortenilloissa ja raamattupiirissä – väittelemässä.
Raamattupiirissä oli Akun lisäksi yksi nuori ja pappi.
– Yritin osoittaa heille, miten tyhmä juttu kristinusko on. Valmistauduin näihin sessioihin lukemalla Raamattua kotona.
Ei liene vaikea arvata, miten hanke eteni.
– Tulin vakuuttuneeksi kristinuskosta.
Ehkä vähän yllättäen Akun pään käänsi kaikista Raamatun kirjoista Sananlaskujen kirja.
– Siellä puhuttiin viisaudesta, ja sillä tarkoitettiin Kristusta.
– Siitä asti Raamattu on ollut minulle todella tärkeä. Meillä ei ole muuta tietoa Jumalasta, Aku pohtii.
– Musiikki oli lopulta se, joka veti minut mukaan Jumalan valtakunnan työhön.
Kun Aku pohti, mikä hänen tehtävänsä tarkalleen ottaen olisi, hänen mieleensä palasi eräs tapaus lapsuudesta.
– Olimme jollakin leirillä ja kiipeilin kaiteella, joka oli korkealla. Yritin seisoa sen päällä käsilläni, ja putosin pitkän matkan alas. Kuului hirveä pamaus, mutta mihinkään ei sattunut. Totaalinen ihme. Se oli sellainen pudotus, että vähintään luita olisi pitänyt mennä rikki.
– Nuorena aikuisena, kun mietin elämäni tarkoitusta, tämä palasi mieleeni ja ajattelin, että minut säästettiin.
Aku halusi itsekin tehdä musiikkia ja jatkaa sitä työtä, mitä gospelyhtyeet tekevät.
Tästä visiosta syntyi myöhemmin Kisko-niminen yhtye, mutta sen aika ei ollut vielä.
”Follow me”
Aikuisuuden kynnyksellä Aku teki konemusiikkia, ja kävi kyseistä tyylilajia edustavien yhtyeiden keikoilla.
Yhden megabändin konsertissa tapahtui outoja.
– Sielunvihollinen kutsui minua leiriinsä.
Keikalla oli tuhansia ihmisiä, mutta Aku koki ”tilanteen pysähtyvän” ja yhtyeen jäsenen kohdistavan sanansa hänelle.
– Hän sanoi ”follow me, saat tämän kaiken, jos alat palvelemaan minua”. Korvassani oli ristikoru ja näytin sitä vastustaakseni. Se oli hengellinen taistelu. Rukoilin ihan täysillä. Minulle oli kuitenkin selvää, että olen ristin suojassa.
Keikan jälkeen Aku tuhosi kaikki konemusiikkilevynsä, varmuuden vuoksi.
– Tykkään kyllä edelleen konemusiikista, hän tarkentaa.
Armeijan jälkeen Aku suuntasi Laajasalon opistoon opiskelemaan radiotyötä. Siellä hän tutustui Kirsi Rostamoon, ja he radioivat yhdessä hengellisten liikkeiden kesäjuhlia eri puolilla Suomea. Aku oli myös mukana, kun Rostamo perusti Radio Dein. Hän teki kanavalle tunnusmusiikkeja ja myöhemmin mainoksia.
Vuonna 1998 Aku perusti yrityksen ja on elättänyt itsensä yrittäjänä siitä asti. Tehtäviin on kuulunut monenlaista äänityshommaa, esimerkiksi Raamattuopiston jumalanpalvelusten radioimista sekä lukemattomia samankaltaisia töitä monien hengellisten järjestöjen ja seurakuntien tilaisuuksissa. Myös ”maallisen puolen” töitä Aku on toisinaan tehnyt. Hän on esimerkiksi säveltänyt erään elokuvan musiikit.
– Ei mikään kristillinen elokuva, Aku kertoo ja päättää keskustelun aiheesta.
Asiaa on hauska googlata: Wikipedian mukaan Ponterosaa on sanottu ”huonoimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi – jotkut arvostelijat ovat kuitenkin nähneet elokuvalla huomattavaa camp-arvoa, ja myöhemmin elokuvalla on nähty kulttiarvoa”.
Tämä oli tietysti sivupolku Aku Lundströmin työelämässä.
– Olen kaiken kaikkiaan elänyt aika paljon työn kautta, ja minulla on aina ollut paljon ystäviä, Aku jatkaa.
Tuska ja toivo
Elämänkumppanin löytämisessä meni aikaa. Alle kolmekymppisenä Akulla oli vakava suhde, joka päättyi dramaattisesti.
– Petetyksi tuleminen oli järkyttävä kokemus. Se käynnisti minussa prosessin, jonka myötä ikään kuin kasvoin aikuiseksi. Aloin lukea kristillis-psykologista kirjallisuutta. Olin niin rikki.
Aku käsitteli koko elämäänsä lapsuudesta alkaen.
– Jos en tekisi äänihommia, voisin olla terapeutti.
Parisuhteen päättymistä seuranneista vaiheista syntyi Kisko-yhtye, jonka kappaleet Aku tekee ja jossa hän toimii laulajana.
– Ajattelin siihen jotakuta toista laulajaa, mutta bändikaverit sanoivat, että minun pitäisi laulaa. Se oli koskettavaa, koska en pitänyt itseäni laulajana.
– Kiskon kappaleisiin yritin laittaa kaiken tuskani mutta myös kaiken toivoni.
Mainitsen Akulle, että hänen yhtyeensä musiikki on ollut itsellenikin tärkeää. Vuonna 2004 ilmestyneen Jostakin kaukaa -albumin päätöskappale Sanoja teki vaikutuksen.
kerran taivaassa
kerran kotona
kerran rauhassa
ja Jumala on keskellä kaupunkiaan
Kisko on periaatteessa edelleen olemassa. Kaksi levyä on vuosien varrella ilmestynyt ja kolmas on melkein valmiina. Yhtye esiintyi aikanaan kouluissa ja vaikka missä, Maata näkyvissä -festareillakin.
Yhtye oli hengellisen luonteensa lisäksi terapiaprojekti, mutta vielä enemmän Akua auttoivat jaloilleen ystävät.
– Kymmeneen vuoteen en pystynyt sitoutumaan. Olin sellaisissa hengailusuhteissa, ja tosi hyvien tyyppien kanssa. Ystävyyssuhteet paransivat minua.
Myrkkyä studiossa
Vaikka henkistä parantumista tapahtui, ruumiin osalta alkoi mennä heikommin, kun Aku joutui homepainajaiseen.
– Olen nyt neljännessä studiotilassa, mitä minulla on ollut. Kolmessa niistä on ollut huono sisäilma.
– Olen miksannut levyjä kaasunaamari päässä. Olen yrittänyt kaikin tavoin suojautua, Aku sanoo.
Hän on tehnyt kotiläksynsä homeiden suhteen.
– Olen tutkinut näitä myrkkyjä. Jotkut homeet aiheuttivat sen, että minulla oli jatkuvasti pientä lämpöä. Toisten vuoksi laihduin ja minulla oli koko ajan kylmä. Kun eräs kaverini näki minut silloin pitkästä aikaa, hän alkoi itkeä. Olin niin riutunut. Ramppasin lääkärissä, koko ajan flunssassa. Tein yhdessä studiossa testin, jonka perusteella siellä oli sädesientä.
– Musanteko on ollut välillä raskasta, ja se ehkä kuuluu Kiskon levyillä.
Terveydenhuollossa Akun homepuheita ei ole uskottu.
– Tällaisissa tilanteissa voidaan tietysti leimata hulluksi. Minulla on puhjennut monia allergioita, mutta osa niistä on parantunut, vaikka en tiedä, voivatko ne parantua. Käyn edelleen viikoittain paikoissa, joista saan oireita. Pahimpina kausina olen saattanut olla kolme päivää kuin moukarilla päähän lyötynä vain oltuani jossakin tilassa, jossa on huono sisäilma.
Aku jatkaa, että toisinaan hän on kokenut ”vanhusfiiliksiä”.
– En oikein enää tiedä, miltä tuntuu olla terve, koska olen jo kolmekymppisenä altistunut homeille.
– Toisaalta koen, että Jumala on johdattanut. Olen saanut palvella hänen valtakuntansa työssä todella paljon. Vaikka on ollut vaikeuksia, on ollut myös siunausta.
Nyt Aku on työskennellyt puhtaammissa tiloissa melkein kymmenen vuotta. Tasapaino on löytynyt, oireet ovat vähentyneet, ruokavalio on kunnossa.
– Se on ollut tärkeää, koska reagoin kaikkeen vatsallani.
– Nyt on meneillään paras vuosi pitkään aikaan. Olen osannut hidastaa tahtia. Menin vuosia burnoutin partaalla.
Voittajan puolella
Neljäkymppisenä Aku meni usean vuoden seurustelun jälkeen naimisiin vaimonsa Eveliinan kanssa.
– Minulle avioliitto on ollut hyväksi, vaikka ei se pelkästään helppoa ole ollut.
– Teemme musiikkia yhdessä, nykyisin espanjankielistä, Eveliina laulaa, ja kesällä mökkeilemme. Tykkäämme olla rauhassa kahdestaan. Emme välttämättä tee mitään, se on meidän juttu!
Aku ja Eveliina ovat ”fanaattisia jalkapallon ystäviä”.
– Eveliinakin on ihan täysin. Ihan täysin! Seuraamme Espanjan liigaa.
Molemmat kannattavat samaa joukkuetta, mikä lienee hyvä asia.
– Futis on virallinen harrastuksemme, se ei ole mikään salaisuus. Real Madridilla on mennyt hyvin, ja on kiva olla voittajan puolella tässäkin asiassa.
Hengellisistä asioista pariskunta keskustelee paljon.
– Vaimoni on todella, miten mä nyt sanoisin, aktiivinen hengellisesti.
– Olemme todellakin samoilla linjoilla. Olen nuorempana ollut aika suora, mutta iän myötä olen vähän pehmentynyt. Jos pitää kategorisoida, olemme raamattuopistolaisia.
Aku sanoo, että ”perusevankeliumi on kaikista tärkeintä”.
– En jaksa vääntää oppikysymyksistä kovinkaan pitkään. Sellainen lähtee usein lipsumaan Jeesuksesta ja evankeliumista muualle.
Toisaalta Aku ymmärtää tarpeen vääntää.
– Kyseessä on iankaikkisuus.
– Minulle riittää kuitenkin se, että Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä.
Töissään Aku on nähnyt Suomen kristillistä kenttää ”ääriluterilaisista äärikarismaattisiin”.
– Olen aika hyvin tullut kaikkien kanssa toimeen. Kyllä sieltä yhteinen usko löytyy. Perusevankeliumi syntien sovituksesta, kuoleman voittamisesta ja iankaikkisesta elämästä on tärkeintä.
– Jeesuksen uhri, muuta ei tarvita.
Hengellinen taistelu on silti päivittäistä.
– Minussakin on kapinaa ja epäuskoa. Perusjuttu on kuitenkin se, että otamme rakkauden vastaan. Rakkaus on evankeliumissa.
Nykyisessä 50 vuoden iässään Aku miettii joskus, mitä hän vielä haluaa tehdä.
Tai ehtii.
– Olen tajunnut elämän rajallisuuden. Viereltä voi lähteä kaveri, tosta vaan. Itsekin voin sairastua.
– Nyt saan kuitenkin edelleen toteuttaa kutsumustani, joka on alusta asti ollut tuoda parempaa soundia kristilliselle puolelle. Olen kiitollinen jokaisesta työstä, jonka saan tehdä ja joka vie evankeliumia eteenpäin.
