Ympäristöahdistus kytee ihmisessä levottomuutena ja huolena

– Ympäristötoimijoiden tukeminen on tärkeää. Siinäkin vaihtoehtoja on monia, kuten vapaaehtoistoiminta ja rahallinen tuki. Jokainen voi myös osallistua ympäristöahdistukseen liittyvän vaikenemisen murtamiseen siten, että antaa julkisesti tilaa tunteille ja toimii sosiaalisesti rakennettua hiljaisuutta vastaan, sanoo ympäristötutkija Panu Pihkala. Kuva: Timo Hormio

Lähimetsän kaataminen ja puhtaiden kalavesien väheneminen aiheuttavat surua. Uutiset valtamerien muovijätelautoista ja napajäätiköiden sulamisesta ahdistavat. Panu Pihkala haluaa, että kristityt ottavat ympäristön tilan todesta ja toimivat.

Ympäristöahdistus on ympäristötutkija Panu Pihkalan mukaan laaja ilmiö:

– Suurin osa yrittää vain elää asian kanssa, vaihtelevin tuntein. Herkät ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset kokevat ympäristöahdistusta usein muita vahvemmin.

PS rikottu neliö

Osa ihmisistä saa akuutteja psykofyysisiä oireita kuullessaan huonoja uutisia ympäristöön ja luontoon liittyvistä tuhoista. On vatsakipua, päänsärkyä ja unettomuutta.

Lievässä ympäristöahdistuksessa pinnan alla kytee levottomuutta ja huolta, joka etsii purkautumiskeinoja.

– Jokainen kohtaa jonkinlaisen luopumisprosessin ympäristötuhojen aikana. On sopeuduttava tilanteeseen, jossa fossiiliset polttoaineet hupenevat, ympäristöpakolaisia on entistä enemmän ja yhteiskunnalliset olot vaativat kamppailua ihmisarvon puolesta.

– Pelot ja avuttomuuden tunteet helpottavat, jos niihin liittyvistä asioista keskustellaan yhdessä avoimesti. On myös muistettava, että ympäristöön ja luontoon liittyy paljon iloa, turvallisuutta ja onnellisuutta.

”Anna äänesi kuulua”

Pihkalalla on ideoita, mitä itse kukin voi tehdä ympäristöahdistuksen lieventämiseksi.

– Tunteitaan on hyvä tutkailla ajan kanssa sekä kuunnella ja tukea ympäristöahdistuksesta mahdollisesti kärsiviä läheisiään.

– Suomessa järjestetään jonkin verran pienryhmätoimintaa, jossa voi käsitellä ympäristöön liittyviä tunteitaan, mutta on selvää, että tällaista toimintaa kaivataan lisää.

Pihkala kannustaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

– Vaihtoehtojen skaala ulottuu äänestämisestä siihen, että itse osallistuu luottamustoimiin tai tekee päätyökseen vaikuttamistoimintaa.

Hän näkee, että paikallisyhteisöt ovat tärkeässä osassa ihmisten elämässä. Niissä voisi rakentaa valmiuksia ympäristöahdistuksen ja ympäristöongelmien käsittelyyn.

Jokainen pystyy kasvattamaan omavaraisuuttaan ja kriisivalmiuttaan voi pienin askelin.

– Miten pärjäisit, jos tulisi kolmen päivän sähkö- ja vesikatko? Laajemmin kyse on erilaisten fyysisten ja henkisten taitojen rakentamisesta.

Kristityn velvollisuus

Pihkalan mielestä kristityn kuuluu ottaa ympäristön tila vakavasti ja toimia sen parantamiseksi. Kristittynä elämiseen kuuluvat myös esimerkkinä toimiminen ja nöyryys.

– Ristin teologin tavoin meidän pitää nähdä asiat niin kuin ne ovat, kaikkien kielto- ja pakoreaktioiden takana.

– Kärsimyksen ymmärtämisen tulisi johtaa meidät toimimaan myötätuntoisesti ongelmien lievittämiseksi. Tätä voi kuvata myös oman ristinsä kantamiseksi. Joskus jokainen tarvitsee sitä, että joku toinen kantaa ristiä hetken, kun itse ei jaksa.

Panu Pihkala on Helsingin yliopistossa monitieteinen ympäristöasioiden tutkija, joka on myös työskennellyt seurakuntapastorina ja ympäristökouluttajana.

Pihkalan uusin kirja, Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, ilmestyi viime vuoden lopulla.

Hänen aiempia julkaisujaan ovat muun muassa Vihreät riparit (2015), Luontokirkkovuosi (2013, yhdessä Suvielise Nurmen kanssa) sekä Luonto ja Raamattu (2010).

PS rikottu neliö

Aiheet