Viikon debatti selvitti: Mahtuvatko nämä piispaboikotoijat samaan kirkkoon?

 

Kirkon avioliittonäkemys punnittiin kuluneena syksynä piispainkokouksessa, kirkolliskokouksessa ja Helsinki Pridessa. Minkälainen on kirkon hajoamistila? Kompromissia etsivät piispaboikotoijina myös mielletyt Kai Sadinmaa ja Leif Nummela.

Hajoaako luterilainen kirkko ja kenen ehdoilla? Pride-viikon pölyt laskeutuvat, mutta jännite jää kytemään kirkossa. Jopa kirkon piispatkin ovat ilmaisseet erimielisyytensä avioliittokysymykseen.  Voiko yhdenvertaisuutta ja evankeliumia erottaa toisistaan? Voidaanko uskon keskiöstä edes puhua käymättä avioliittosektorilla? Tätä selvitti Viikon debatti. 

Vuosien myötä keskustelun muoto ja virkkeiden sisältö on saattanut muovautua, mutta asetelma on vanha tuttu: Luterilaisen kirkon hajoamistila käy edelleen jännitteisesti paikallaan. Avioliittonäkemys haastaa ykseyttä enemmän kuin moni muu kysymys kirkon sisällä. Silti se ei ole monien mukaan edes keskeisin asia kirkossa. Osan mukaan tällä teemalla mitataan kuitenkin näkemys ihmisarvosta sekä ihmisoikeuksista ja toisen osapuolen mukaan käsitys Jumalan ilmoituksesta ja Raamatusta. Näiden kahden mittarin käyttäminen samassa kirkossa on arkipäivää, mutta eri mittareilla pelaaminen päällekkäin alkaa käydä jo monien hermoille. Seurauksena voi olla kirkosta eroaminen, oli eroajana diakoniaa arvostava agnostikko tai arvokonservatiivipappi.

Pitää olla yksi avioliitto

Kirkolliskokous tilasi kaksi vuotta sitten piispainkokoukselta avioliittoa koskevan kirjeen. Piispainkokous sai lähetettyä näkemyksensä 10-sivuisena elokuun kokouksensa jälkeen tämän jälkeen kokoontuneelle kirkolliskokoukselle. Piispoilta ei pyydetty varsinaista esitystä asiasta, mutta heidän selvityksessään on kuusi vaihtoehtoista mallia samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Selvityksessä kävi ilmi, että kirkon piispat ovat keskenään eri mieltä sateenkaariparien vihkimisestä. Kompromissimalli tuntuu olevan mahdotonta ainakin jyrkästi eri mieltä asiasta olevien parissa. Kansanlähetyksen julkaiseman Uusi tie -lehden viidesläinen päätoimittaja, kirkolliskokousedustaja Leif Nummela on samaa mieltä kuin kapinapappinakin tunnettu Malmin seurakunnan pastori, kirjailija Kai Sadinmaa. On oltava vain yksi malli, sillä rinnakkaiset mallit ovat käytännössä vähintäänkin hämmentäviä.

– On ihan absurdi ajatus, että voi olla kaksi rinnakkaista (mallia). Mieti nyt jotain paria, joka menee ensimmäisen papin luo. ”Joo mä en teitä vihi”. Toinen ei vihi. Aah, kolmannella tärppäsi. Sitten neljäs pappi sanoo, että se oli väärin, että teidät vihittiin. Ei tällaista kaoottista tilannetta voi olla olemassa, selvensi päätoimittaja Leif Nummela.

Avioliitto ja kirkko -kombinaatio. Onko se siis raamatullinen instituutio? 

Monelle avioliitto konkretisoituu joko maistraatin tai kirkon kautta. Kirkolliskokousten lukemattomissa puheenvuoroissa on viitattu Raamatun eri kohtiin, joilla perustellaan avioliittoa puolin tai toisin.

– Meillä kristillisessä uskossa se (avioliittokäsitys) ankkuroituu tosi syvälle. Tästä puhutaan jo luomisen yhteydessä. Jeesus viittaa itse luomiseen. Sitten on apostolit. Se ei ole vain yhden, kahden jakeen tai kohdan käsitys. Yksi punainen lanka Raamatussa on avioliittokäsitys, Leif Nummela lataa.

– Avioliittomallia ei voida perustaa Raamattuun. Siellä on monta erilaista mallia avioliitolle. Vaimo voidaan ostaa, sulla voi olla satoja vaimoja, jalkavaimoa, kaksi vaimoa, joten ei me voida siihen (raamatulliseen näkemykseen) rakentaa. Kirkko ei itse asiassa ollut kiinnostunut avioliittoon vihkimisestä yli tuhanteen vuoteen. Joskus 1400-luvulla se alkoi kiinnostua, koska sen kautta tuli yhteiskunnallista valtaa. Se on ihan valtakysymys. Kirkko haluaa määritellä ihmisten seksuaalisuutta. Siksi pitää kiinni siitä (vihkimisestä) ja siksi se ei ole oleellista kirkolle, Sadinmaa jatkaa.

Voisiko henkilöseurakuntamalli ratkaista tilanteen? 

Kaisamari Hintikka totesi piispaksi tultuaan Radio Deille, että erilaisia Raamatun tulkintoja ei pidä ratkaista kirkon sisällä erillisillä jumalanpalvelusyhteisöillä tai henkilöseurakunnilla, vaikka ne voivat olla tulevaisuudessa ratkaisuja muihin tarpeisiin. Jos henkilöseurakunta rakentuisi esimerkiksi vain virkakysymyksen varaan, niin se ei rakentaisi kirkon ykseyttä eikä jakaisi kirkon yhteistä käsitystä virasta. Leif Nummela muistuttaa, että henkilöseurakuntamallissa piispa ei voisi määrätä toimimaan vakaumustaan vastaan – oli avioliittokäsitys kumpi tahansa. Tämä malli on ollut käytössä Tanskassa kohta jo sata vuotta ja voisikin olla Nummelan mukaan yksi vaihtoehto tähän tilanteeseen.

– Mähän kannatan sellaista kirkon hierarkian purkamista. Oisin valmis vahvistamaan paikallistasoa. Ilman muuta pitäisi olla valta siellä paikallistasolla. Voi olla, että se menee siihen suuntaan joka tapauksessa. Tässä ei päästä yhteisymmärrykseen, pohtii Sadinmaa.

Mä en tiedä mitä piispoilla ylipäänsä tekee. Mä olisin valmis luopumaan piispoista – Kai Sadinmaa

Piispaboikotti yhdistää eri laidan teologit

Kai Sadinmaa esitti Ylen Horisontti-ohjelmassa vetoomuksen, jonka mukaan kirkon työntekijät ja jäsenet lakkaisivat pitämästä piispoja hengellisinä paimeninaan, kunnes nämä ”tekevät parannuksen”. Yllättäen Leif Nummela yhtyy Sadinmaan näkemykseen joskin täysin eri tulokulmasta. Nummela esitti piispaboikottia vuonna 2010. Tuolloin Nummela oli kirjoittanut Uusi tie -lehden pääkirjoituksessaan, että ”harhaan menevien piispojen hengellisiä palveluja ei pitäisi käyttää.” Tällä hän tarkoitti sitä, että ”jos henkilö opettaa, että voidaan siunata tai vihkiä samaa sukupuolta oleva pari, hän on ratkaisevasti poikennut kristillisestä opetuksesta sellaisena kuin se nousee Raamatusta. Samoin jos joku opettaa, että neitseestäsyntyminen ei ole todellinen tapahtuma, jollaisena Uusi testamentti sen kuvaa.”

– Sain loppuelämäkseni leiman, että olen boikotti-Nummela. Nyt tässä Kai esittää täysin toisesta lähtökohdasta (vetoomuksen). Tää on täysin luonnollinen veto. Itse asiassa kaikki tekee näin. Kaikki ihmiset torjuu jonkun hengellisen ilmentymän, johon ne ei lähde mukaan. Tämä on vain oman vakaumuksen panemista paperille.

Mikä piispan roolin pitäisi olla?

– Ideaali on se, että piispa puolustaa sitä totuutta, minkä Kristus ja apostolit ovat tähän maailmaan tuoneet ja joka löytyy Uudesta testamentista. Piispan pitää pysyä totuudessa. Ei siis poliittinen tehtävä pitää kasassa kirkko mihin hintaa hyvänsä, toteaa Nummela ja saa saman tien Sadinmaalta aamenet.

– Jos piispat halutaan pitää, niin sitten heidän roolinsa pitäisi olla seremoniallinen ja litruginen. Kaikki vallankäyttö pois. Kaikki juridinen valta, rankaisu ja kaikki tällaiset pois. Rakenne pitää riisua, Sadinmaa kertoo.

Pelastusoppi humanismin jalkoihin vai kulkevatko rinnakkain?

Sadinmaa ja Nummela harmittelivat kirkossakin esiintyvää kuvaa Jeesuksesta, joka on vääristynyt. Sadinmaa näkee Jeesuksen merkityksen yhteiskunnan sortaviin rakenteisiin puuttujana, kun taas Nummela lisää myös tähän liittyvän syntien sovituksen.

– Minusta syntien sovitus ei ole keskeinen asia tässä. Jeesus ei tehnyt mitään meidän puolestamme. Hän kutsui meitä taistelemaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan, Jumalan valtakunnan puolesta. Jeesus ei kuollut meidän pahuuden tähden. Hän kutsui meitä taisteluun. Se ylösnousemus tarkoittaa tässä sitä, että me voidaan olla turvallisella mielellä, laittaa itsemme likoon, koska tiedämme, että ylösnousemme Kristuksen kanssa. Hän ei tehnyt mitään meidän puolestamme. Jeesus ei tullut kuolemaan vaan Hän tuli elämään, haastaa Kai Sadinmaa.

– Niin Hän itse sanoi, että Hän tuli antamaan henkensä. Tässä taas ajattelen, että tämä on ydintä. Sovitusoppi, eli että Jumala oli Kristuksessa. Kristus sovitti maailman itsensä kanssa. Jumala antaa Kristuksen kuoleman tähden anteeksi niille, jotka katuvat ja tulevat hänen yhteyteen. Tämä tuottaa vallankumouksen ihmisen elämään, päätti Leif Nummela.

Kuuntele Viikon debatti 

 
Radio Dei Radiot_fi