Metsästäjäliiton Ere Grenforsin mielestä susi tarvitsee nyt kannanhoidollista metsästystä eli kannan säätelyä. Suomen luonnonsuojeluliiton Riku Lumiaron mukaan metsästyksillä on saatu enemmän ongelmia kuin hyötyä, kun laumat hajosivat.
Mitä pitäisi tehdä, kun sudet tappavat lampaita sekä poroja ja karhut repivät rehupaaleja maatiloilla? Yksistään yhden luomulammastilan lampaita Salossa ovat sudet tappaneet vuoden sisällä 60 kappaletta. Pitäisikö ihmisen saada tappaa enemmän vai riittäisivätkö muut keinot eli turva-aidat ja pelottelu?
Radio Dein viikon debattiin 15.10.2025 pedoista oli kutsuttu keskustelemaan metsästäjien ja luonnonsuojelun edustajat, Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors sekä Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.
Metsästäjät: kantaa pitää säädellä
Viime maaliskuussa Suomen susien määräksi arvioitiin 430 eläintä, mikä on noin 46 prosenttia suurempi edelliseen vuoteen verrattuna. Debatin juontaja Mari Turunen kysyy, miksi susikanta kasvaa nyt näin voimakkaasti.
Metsästäjien edustaja Grenfors pitää kasvun syynä sitä, että kannanhoidollista metsästystä ei ole voitu vuosikausiin toteuttaa hallinto-oikeuksien ratkaisujen vuoksi.
– Susi on erittäin tehokas lisääntymään. Se on koiraeläin, joka sopeutuu moniin olosuhteisiin. Todellakin, jos kantaa ei säädellä, niin kanta lisääntyy voimakkaasti.
Riku Lumiaron mukaan kantojen lisääntyminen juuri nyt on johtunut laittoman salametsästyksen vähenemisestä. Susien kannanhoidollista metsästystä on viimeksi ollut talvella 2015–16 eli kymmenen vuotta sitten. Lumiaro muistuttaa, että
Itä-Suomessa kanta ei ole kasvanut, sillä siellä on tullut vain kaksi paria lisää.
– Länsi-Suomessa kanta kasvaa kahdesta syystä: siellä on paljon ravintoa, tosi paljon valkohäntäkauriita ja hirviä. Ja sitten laiton tappaminen tuolla Varsinais-Suomessa on vain satunnaista.
”Metsästäjäliitto vahvasti tuomitsee kaikki laittomuudet, ollaan ilman muuta laitonta tappamista vastaan.”
Itä-Suomessa salametsästys on ollut laajaa ja järjestäytynyttä. Esimerkiksi kuuluisaksi noussut Savukukko-tapaus on poikinut oikeudenkäyntejä ja tuomioita metsästäjille.
Metsästäjäliiton Grenforsin mukaan on mahdotonta ottaa suoraan kantaa salametsästyksen laajuuteen. Hän sanoo, että savukukko-vyyhden lisäksi salametsästyksestä ei ole tullut tuomioita juurikaan.
– Metsästäjäliitto vahvasti tuomitsee kaikki laittomuudet, ollaan ilman muuta laitonta tappamista vastaan. Ja me viestitään siitä meidän jäsenseuroille ja metsästäjäkunnalle, että ilman muuta pitää noudattaa lakeja ja säädöksiä ja laiton tappaminen on ehdottomasti tuomittavaa.
Riku lumiaron mukaan salametsästyksen määrä vaihtelee vuosittain kolmestakymmenestä seitsemäänkymmeneen suteen. Vuonna 2013 oli Perhossa salametsästysrinki, jossa oli mukana jopa riistanvartijoita.
– Outi Rantamäki Joensuun yliopistosta haastatteli 36 salametsästäjää, jotka olivat saaneet tuomion. Kyllä niitä tuomioitakin on, Lumiaro sanoo.
Se on hänen mukaansa vain jäävuoren huippu, sillä harvaan asutussa Itä- ja Pohjois-Suomessa salametsästäjät jäävät harvoin kiinni.
Ihmisiä pelkäämättömille susille saa poikkeusluvan
Susikannan kasvu on ollut voimakasta erityisesti Lounais-Suomessa, missä on ollut paljon koira- ja lammasvahinkoja. Tarvitseeko susi edelleen suojelua?
Grenforsin mielestä susi tarvitsee nyt kannanhoidollista metsästystä eli kannan säätelyä. Kannanhoidollinen metsästys tullaan mitoittamaan niin, että suden suotuisa suojelutaso säilyy.
– Otetaan kannasta tietty osa pois ja sitä kautta saadaan näitä vahinkoja ja haittoja vähennettyä ja tavallaan muokattua sitä susikantaa ihmisaremmaksi. Eli poistetaan niitä rohkeampia yksilöitä ja vaikutetaan sitä kautta tähän ongelmalliseen käyttäytymiseen, mikä tässä nyt on vuosien mittaan susille muodostunut, Grenfors sanoo.
– Susihan ei tarvitsekaan kannanhoidollista metsästystä. Jos sudelta kysyttäisiin, se varmaan sanoisi, että haluan elää elämääni täällä Suomessa, Lumiaro muistuttaa.
Hän toteaa, että sudet eivät ole muuttaneet käytöstään. On vain tapahtunut niin, että puolet maan susista on alueella Helsinki–Tampere–Pori-linjan eteläpuolella, jossa asuu suurin osa suomalaisista.
– Eli meillä on semmoinen tilanne, että meillä on sudet siellä, missä on meidän ihmisetkin.
Lumiaro sanoo, että kun kohtaamisia tulee, ihmisiä pelkäämättömille nuorille susille saadaan helposti poikkeusluvan. Siihen ei tarvita kannanhoidollista metsästystä.
”Jos sudelta kysyttäisiin, se varmaan sanoisi, että haluan elää elämääni täällä Suomessa.”
Grenfors luettelee lukuja susien pihakäynneistä: ilmoitusten mukaan vuonna 2024 susi kävi sadan metrin päässä tai lähempänä asuttua rakennusta 6 300 kertaa ja pihapiirissä yli sadan metrin päässä asutusta rakennuksesta 18 500 kertaa.
– Kyllähän tämä kertoo siitä, että nämä susien pihakäynnit on todella lisääntyneet ja määrät on merkittäviä.
Lumiaro arvioi, että kannanhoidollisilla metsästyksillä on saatu enemmän ongelmia kuin hyötyä.
– Ammuttiin 19 alfa-yksilöä, sitten susilaumat hajosivat ja nuoret pennut eli saman vuoden kesän pennut eivät Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa ravintoa. Ja tuli ennätysmäärä pihakäyntejä siellä.
Onko EU:n uusi susidirektiivi raakaa pilaa? Miten Ukrainan sota on vaikuttanut Suomen petokantoihin? Tappavatko metsästäjät itse enemmän koiria kuin sudet? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 18.10. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
