Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Vanhojen tanssit lisäävät yhteisöllisyyttä kovaan hintaan

 

Vanhojen tanssit ovat amerikkalaistuneet. Kuva: Suvi Korhonen

Vanhojen tanssit ovat penkkareiden myötä lukion vanhimmiksi oppilaiksi nousevien kakkosluokkalaisten perinne. Yhteisöllisyyden lisäämiseksi tarkoitettu tapahtuma on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut yhä kaupallisempaan suuntaan.

Tänään tanssittavat vanhojen tanssit ovat herättäneet paljon keskustelua kuluneella viikolla. Länsisuomalainen julkaisi tansseihin osallistuvan lukiolaisen, Tiina-Riitta Härsilän kolumnin, jossa käsiteltiin perinteen raadollista puolta. Vanhojen tansseihin saa helposti kulumaan jopa tuhansia euroja – eikö vähempi riittäisi?

”Wanhojen päivän suuren paineen edessä mietin, oliko minulla muuta vaihtoehtoa kuin ostaa itseni kauniiksi? Käytin yhteen päivään paljon säästöjäni. On surullista, että ihanasta päivästä on tullut taloudellinen rasite nuorille ja heidän vanhemmilleen. Entä ne, joilla ei tähän ole varaa – jääkö tanssit tanssimatta?” Härsilä miettii kolumnissaan.

Perheniemi neliöb. 17.-23.6.

Köyhät tytöt kyykkyyn?

Ongelma koskee enimmäkseen tyttöjä, sillä pojilta ei vastaavaa panostusta odoteta. Kaikilla tytöillä – tai tyttöjen perheillä – ei kuitenkaan ole varaa osallistua kilpavarusteluun, joka vain kovenee vuosi vuodelta. Kuluja tulee kalliin puvun lisäksi mm. kampauksesta, meikkauksesta, korujen ostamisesta sekä nykyään yhä yleistyvästä manikyyristä ja rusketuksesta. Rahaa menee helposti vähintään satoja euroja, vaikka puvun ja korut vain vuokraisi eikä ostaisi omaksi.

Alun perin vanhojen tansseissa pukeuduttiin vanhahtaviin pukuihin ja tanssittiin vanhoja tansseja. Nykyään mallia otetaan amerikkalaisesta prom-kulttuurista: juhlavuus ja panostus vanhojenpäivään ovat lisääntyneet roimasti.

Lukiolaisten liiton varapuheenjohtajan Henni Roinin mukaan liitolla ei ole virallista kantaa vanhojenpäivään. Hänestä tansseihin liittyy kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, eikä Roini ole kuullut tapauksista, joissa pukujuhla olisi jätetty väliin rahapulan takia.

Stressiä vanhojen tanssit kuitenkin aiheuttavat. Päivä, jonka tarkoitus on lisätä oppilaiden yhteishenkeä, on kuitenkin muuttunut monelle hyvin vaikeaksi. Ovatko panostus ja pröystäily ainoat tavat kuulua porukkaan vai olisikohan perinnettä mahdollista vielä kehittää jatkossa toiseen suuntaan?

Roinin mukaan aina on niitä, jotka lennättävät kalliin mekon ulkomailta ja käyttävät älyttömiä summia kynsiin, hiuksiin ja meikkiin, joten perinteen suitsiminen ei ole helppoa.

Lähteet: Länsisuomalainen, Iltalehti