Väitös: Armeijaan kenttäpiispa Mannerheimin tuella

 

Marsalkka Mannerheim halusi armeijalle oman piispan.

Kenttäpiispa-instituutiota ei luultavasti olisi saatu Suomeen ilman sotamarsalkka Mannerheimin tukea. Kenttäpiispaa halusivat puolustusvoimiin Mannerheimin ohella talvisotaan osallistuneet papit, selvittää tuore väitöstutkimus.

Sotilaspapiston aseman vahvistamista perusteltiin ennen kaikkea papiston aikaisempaa suuremmalla arvostuksella. Erityisesti korostettiin heidän rooliaan kaatuneiden huollossa. Asia käy ilmi TM Timo Vuoren väitöstutkimuksesta.

Mannerheim lähetti 17.1.1941 arkkipiispa Erkki Kailalle kirjeen, jossa hän toivoi sotarovastille piispallista asemaa kirkkolakiin. Kirje päättyi sanoihin ”tällä ehdotuksellani tahdon korostaa puolustusvoimissa suoritettavan sielunhoitotyön ensiarvoista merkitystä”.

IK-opisto (vuosisop) neliöb.17.-30.1.MJa

Presidentti Risto Ryti nimitti Suomen puolustusvoimien ensimmäiseksi kenttäpiispaksi sotarovasti Johannes Björklundin jatkosodan aikana 11.7.1941. Sen seurauksena kirkolliskokous hyväksyi, että sotilassielunhoidon johtajan nimitys muutettiin kirkkolaissa kenttäpiispaksi. Kenttäpiispalle määrättiin samalla joitakin piispalle kuuluvia tehtäviä.

Kenttäpiispuuden kannattajien suunnitelmissa kenttäpiispa olisi ollut piispa kirkossa ja kenraali puolustusvoimissa. Kenttäpiispuus ei kuitenkaan edistänyt sotilaspapiston asemaa heidän toivomallaan tavalla, sillä heille ei perustettu omia arvoluokkia eikä palkkauksessa tapahtunut parannusta.

”Armeija tarvitsi sotilassielunhoitoa”

 Tutkimuksessaan Vuori selvittää kenttäpiispan viran syntyyn vaikuttaneita tekijöitä vuosina 1939-1944.

 – Keskustelussa kenttäpiispan viran ja sotilaspapiston merkityksestä tulee muistaa, että armeijassa suoritettu sotilassielunhoito lähtee puolustusvoimien omista tarpeista, huomauttaa tutkija Timo Vuori.

Sotilassielunhoito muodostui osaksi armeijan organisaatiota jo vuonna 1918. Kenttäpiispa-käsite esiintyi suomalaisissa sotilasasiakirjoissa 1927 ja kenttäpiispan virkaa ehdotettiin perustettavaksi 1932, eli seitsemän vuotta ennen talvisotaa.

– Vahvaa kirkkolainsäädännöllistä asemaa perusteltiin tuolloin ennen kaikkea sillä, että näin voitiin varmistaa kirkolle kuuluvan työn menestyksekäs hoitaminen puolustusvoimissa niin sodan kuin rauhan aikana.

Timo Vuoren väitöskirja Paimen vailla hiippakuntaa: Kenttäpiispan viran synty ja vaikutus sotilaspapiston asemaan Suomen puolustusvoimissa ja kirkossa vuosina 1939-1944 tarkastetaan 19. helmikuuta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

 
Radio Dei Radiot_fi