Uskonto pois maton alta

 

Kuvassa Ali (vas.), Päivi Nerg, Therese Ngouth, Rolf Steffansson ja Seppo Simola.

Maahanmuutto haastaa suomalaisia pohtimaan omaa suhdettaan uskontoon. Tabuaiheesta on uskallettava puhua.

Viime syksyn pakolaistulva on nostanut Suomessa uskontokysymyksen pintaan. Perinteisesti suomalaisessa kulttuurissa uskontoa on pidetty yksityisasiana, maahanmuuttajille se on kuitenkin oleellinen osa identiteettiä. Suomalaistenkin olisi opittava puhumaan uskonnosta. Tästä aiheesta oltiin yksimielisiä Suomen Lähetysseuran ja Pressiklubin järjestämässä seminaarissa, johon osallistui keskustelijoina sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Seppo Simola, varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson Suomen Lähetysseurasta, bagdadilainen turvapaikanhakija Ali, sekä Vuoden pakolaisnainen 2015, päiväkerhonohjaaja Therese Ngouth.

Suomen Lähetysseuran Rolf Steffanssonin mukaan maailma on uskonnollistumassa ja yhä useampi ihminen liittyy johonkin uskontoon.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

– Kun muutin 1994 perheeni kanssa Tansaniaan, huomasin, että siellä yleinen kysymys ihmisten välisissä keskusteluissa oli: Mihin seurakuntaan kuulut? Missä käyt rukoilemassa? Suomalaistenkin pitää oppia keskustelemaan omasta uskonnosta. On myös pohdittava omaa suhdetta uskontoon.

Etelä-Sudanista Suomeen tullut Therese Ngouth sanoo asian vielä vahvemmin.

– On vaarallista olla puhumatta uskonnosta. Lasten pitää tietää ja tuntea oma uskontonsa.

Hän kertoo käytännöllisen esimerkin päiväkodista. Muslimilapsi tietää, miksei saa syödä sianlihaa. Kristityn perheen lapsi taas ei osaa kertoa, miksi hän saa syödä kaikkea. Therese on taustaltaan kristitty ja uskonasiat ovat hänelle luonnollinen osa elämää.

– Suomessa uskonto on lakaistu maton alle. Se on aihe, josta ei saa puhua. Myös tietämys omasta uskonnosta on ohentunut. Sitä pitäisi lisätä, sanoo kansliapäällikkö Päivi Nerg.

Muslimien pelko turha

Päivi Nerg on ollut yllättynyt, kuinka paljon maahanmuutto on nostanut pelkoja ja epäluuloa pintaan. Monet suomalaiset ovat olleet huolissaan islamin leviämisestä Suomessa. Suomalaisten mielissä islamiin liittyy väkivalta ja tätä mielikuvaa radikaalit islamistijärjestöt mielellään ruokkivat. Nergin mukaan huoli on aiheeton.

– Viime syksynä Suomeen tulleista maahanmuuttajista korkeintaan viisi prosenttia harjoittaa uskoaan aktiivisesti.

Päivi Nerg on yrittänyt ymmärtää suomalaisten voimakkaita reaktioita.

– Suomessa monikulttuurisuus on kehittynyt hitaasti ja tasaisesti. Vuonna 1990 Suomessa asui 25 000 vieraskielistä ja 14 vuotta myöhemmin heitä oli jo 300 000. Aikaisemmin maahanmuuttajat ovat tulleet Suomeen pääasiassa Virosta, Venäjältä ja muualta Euroopasta. Uskonnoltaan he ovat olleet enimmäkseen kristittyjä.

Nerg kertoo, että vuonna 2010 Suomessa olleista 230 000 vieraskielisestä 55 prosenttia oli taustaltaan kristittyjä ja vajaa viidennes muslimeja. Syksy 2015 mullisti tilanteen, kun lyhyessä ajassa Suomeen tuli 32 000 turvapaikanhakijaa etupäässä Irakista ja Afganistanista – ja suurin osa muslimeja. Suomeen perustettiin kolmen kuukauden aikana 140 vastaanottokeskusta. Keskuksia perustettiin myös kuntiin, joissa vieraskielisiä oli entuudestaan hyvin vähän.

Enemmän tarinoita ja uskontoa

Medialla on tärkeä tehtävä maahanmuuttajien kotouttamisessa.  Keskustelijat toivoivat medialta aktiivista roolia etenkin maahanmuuttajiin liittyvien epäluulojen ja pelkojen hälventämiseksi. Nykyistä enemmän pitäisi kertoa maahanmuuttajien taustoista. Tarinat puhuttelevat ja avaavat ymmärrystä.

Keskustelutilaisuuteen osallistui myös viime syyskuussa Suomeen saapunut turvapaikan hakija Ali. Hän kertoi tarinansa, kuinka oli lähtenyt kotoaan Irakista vainoa pakoon ja jättänyt samalla kaiken.

Myös kristinuskosta ja sen merkityksestä pitäisi kirjoittaa ja puhua enemmän, jotta ihmisten tietämys omasta uskonnosta paranisi. Uskonnon ei tarvitse olla niin yksityinen asia.

Seppo Simola muistutti, että on median pitäisi uskaltaa myös puhua eri uskontoihin liittyvistä ongelmakohdista, kuten sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

– Siinä tarvitaan viisautta, että on samaan aikaan rehellinen ilman että lisää vastakkainasettelua.