Uskonnollisella identiteetillä merkittävä vaikutus hyväntekeväisyyslahjoituksiin

 

Hyväntekeväisyydellä on suuri vaikutus monen kristillisen järjestön ja seurakunnan toimintaan. Radio Dei selvitti, mikä merkitys uskonnollisella identiteetillä on siihen, kuinka lahjoittamiseen suhtaudutaan.

Osa kristillisistä järjestöistä ja seurakunnista perustaa taloutensa toimintansa lähes kokonaan lahjoitusten varaan. Kirkon tutkimuskeskus käsitteli viimeisimmässä vuosia 2016–2019 tarkastelevassa nelivuotiskertomuksessaan suomalaisten suhtautumista hyväntekeväisyyteen.

Vuoteen 2015 verrattuna suomalaisten keskimääräisten lahjoituksien summa laski vuosittaisesta 177 euroista 110 euroon vuonna 2019 (Gallup Ecclesiastica 2015 ja 2019). Summien vertailu on osin vaikeaa, koska ne perustuvat vastaajien mielikuvaan lahjoitussummista. Ero on kuitenkin sen verran suuri, että lasku on ilmeinen.

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Uskonnollisten lompakonnyörit uskonnottomia löysemmällä

Uusimmassa evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksessa lahjoitettavan rahasumman suuruutta vertailtiin neljän eri katsomuksellisen identiteetin vaikutuksen kautta. Tausta-aineistona oli Gallup Ecclesiastica 2019. Ilman taustatekijöiden kontrollointia lahjoitussummien erot ”uskovan”, ”kristityn” ja ”uskonnottoman” välillä ovat huomattavat.

Radio Dein pyynnöstä tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta työsti aineistoa niin, että taustatekijät tulevat analyysissa huomioiduksi.

– Taustatekijöistä vaikuttavat ikäluokka [vanhemmat lahjoittavat enemmän], tulotaso [mitä korkeampi, sitä suurempi lahjoitus] ja koulutus [korkeasti koulutetut lahjoittavat eniten] sekä uskonnollinen yhdyskunta [herätysliikkeisiin ja muihin uskonnolisiin yhteisöihin kuin ev.lut. kirkkoon kuuluvat lahjoittavat eniten], joten erot identiteettiryhmien välillä kapenevat, Salminen selventää.

Asuinpaikalla ei sen sijaan ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta, vaikka helsinkiläiset vaikuttaisivat lahjoittavan hieman muita enemmän. Tähän voi vaikuttaa myös alueen tulotaso.

”Konservatiivit, herätysliikkeiden jäsenet ja Jumalaan uskovat lahjoittavat muita enemmän.”

Radio Dei pyysi Veli-Matti Salmista tekemään lisäselvityksiä uskonnollisen taustan ja identiteetin vaikutuksesta lahjoittamiseen. Tulokset heijastavat suuria eroja keskiarvolahjoituksissa. Uskonnollinen konservatiivisuus, kiinteästi luterilaisiin herätysliikkeisiin kuuluminen ja usko Jumalaan kirkon opettamalla tavalla korreloivat suurempaa lahjoitusmäärää vuositasolla.

– Pelkkiä keskiarvoja verrattaessa erot ovat selvät siten, että konservatiivit, herätysliikkeiden jäsenet ja Jumalaan uskovat lahjoittavat muita enemmän, Salminen toteaa.

Taustatekijät tasoittivat eroja, kun ikä, tulot, koulutus ja uskonnollinen yhdyskunta vakioitiin.

– Mutta se on kuitenkin ilmeistä, että kyse ei ole pelkästään vapaiden suuntien lahjoittamistavoista, koska myös luterilaisen kirkon herätysliikkeiden jäsenet ja kannattajat lahjoittavat enemmän.

Uskonnollinen aktiivisuus ennakoi aktiivisuutta hyvätekeväisyydessä

Valtiotieteiden maisteri Jaakko Ojala valmistelee parhaillaan opinnäytetyötään Itä-Suomen yliopistossa. Hänellä aiheena on uskonnollisuuden ja hyväntekeväisyyden yhteys käyttäen Kirkon tutkimuskeskuksen nelivuotiskertomuksen (v. 2012–2015) materiaalina olevia Gallup Ecclesiastica 2015 -aineistoja. Ojala löysi aineiston perusteella selkeitä korrelaatioita uskonnollisen aktiivisuuden ja lahjoittamisen välillä.  Päivittäin Raamattua lukevat antoivat selvästi eniten rahaa. Myös uskonnollisen kirjallisuutta ja lehtiä lukevat, hengellisen musiikin kuuntelevat sekä hengellisiä radio- tai televisiosisältöjä seuraavat muodostivat taustaryhmän, joka antoi selvästi keskimääräistä enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen vuositasolla.

– Kirkon auttamistyön merkityksestä havaittiin vuoden 2015 Gallup Ecclesiastica -tutkimuksessa, että vanhusten ja vammaisten auttaminen oli tärkeä kirkkoon kuuluminen syy 86 prosentille kirkon jäsenistä, kun taas kolmannen maailman ihmisten auttaminen oli tärkeä syy 65 prosentille, toteaa Kirkon tutkimuskeskusksen Veli-Matti Salminen tekemäänsä tarkennettuun analyysiin perustuen.

Vuoden 2019 tutkimuksessa näkyy myös selviä eroja eri sukupolvien välillä. Mitä nuorempia vastaajat olivat, sitä vähemmän he lahjoittivat. Alle 30-vuotiaat antoivat 83 euroa vuodessa, 30–40-vuotiaat 90 euroa, 40–54-vuotiaat 97 euroa, 55–69-vuotiaat 119 euroa ja 70–79-vuotiaat 168 euroa.

Onko tämä normaali sukupolvien välinen ero vai onko kyse kulttuurisesta erossa suhtautumisessa lahjoittamiseen, sitä tutkimus ei kerro. Nuorimpien kohdalla vähäisempään summaan voi vaikuttaa pienempi tulotaso, varttuneimpien osalta summan suuruuteen saattaa vaikuttaa vanhempien sukupolvien suurempi sitoutuneisuuden taso yleisesti ottaen. Sama trendi näkyy muun muassa poliittisissa puolueissa, joiden on vaikea saada jäsenikseen nuorempaa sukupolvea.

”Vanhusten ja vammaisten auttaminen oli tärkeä kirkkoon kuuluminen syy 86 prosentille kirkon jäsenistä.”

Toimijoille, joille hyväntekeväisyyden kautta saadut tulot ovat tärkeitä, on edessä isoja haasteita tulevien sukupolvien sitouttamisessa mukaan toimintaan tavalla, jolla vanhemmat sukupolvet nykyään sitoutuvat. Asiaa ei helpota se, että 1980-luvun ja sitä tuoreempien sukupolvien suhde uskontoon on huomattavasti heikompi kuin ennen vuotta 1980 syntyneiden.

Perinteisten hengellisten yleisötapahtumien osallistujamäärät olivat laskussa jo ennen koronaa. Tapahtumilla on ollut seurakunnille ja järjestöille huomattavaa taloudellista merkitystä, koska niistä on saatu merkittäviä kolehtituloja. Vajetta on pyritty paikkaamaan kehittämällä uusia digitaalisia lahjoitusmuotoja. Vaikka uudet tavat yleistyvät ja monipuolistuvat, läheskään kaikki ikäihmiset eivät edelleenkään käytä tietokonetta.

Kilpailu lahjoittajista on kova lahjoitussummien pienentyessä ja lahjoittajien kokonaismäärän vähentyessä. Uudessa tilanteessa on vaara, että varainhankinta alkaa ohjata kristillistä toimijoita missiota enemmän. Kirkon tutkimuskeskuksen analyysin perusteella on mahdollista arvioida, että kisassa tulevat pärjäämään ne järjestöt ja seurakunnat, jotka toimivat läpinäkyvästi ja osaavat viestiä missionsa selkeästi – ja toimivat sen mukaan korkealla työetiikalla ja -moraalilla.

Ja kun hengellisistä asioista puhutaan – kenties myös rukoilevat oikeiden asioiden puolesta. Uskonpuhdistaja Martti Lutheria lainaten: Rukoile, niin kuin tekemäsi työ ei sinua lainkaan auttaisi, ja tee työsi niin kuin rukouksesi ei sinua pätkän vertaa avittaisi.

 
Radio Dei Radiot_fi