Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Lyötiinkö Urho Muromaan fasistin leima?

 

Kuva: Suomen Raamattuopiston arkisto

Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut fasistinen liikehdintä sai kannatusta myös herätysliikkeissä.

Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen tuoreessa kirjassa Suomalaiset fasistit tuodaan esiin 1900-luvun alussa vaikuttaneita fasistisen aatteen kannattajia. Kirjailijoiden mukaan on ymmärrettävää, ettei aihepiiristä ole yhteiskunnassa haluttu sodan jälkeisenä aikana puhua. Heidän mukaansa on kuitenkin aika todeta niin sanotun ”varovaisen” ajan jo päättyneen. Kirjoittajat ovat halunneet tuoda julkisuuteen fasismin juuria muun muassa körttiläisyydessä. Myös viidesläinen herätyssaarnaaja Urho Muroma (1919–1966) on kirjassa yhtenä esimerkkinä.

Urho Muroma on päätynyt kirjaan lähinnä IKL:n Ajan Suunta -lehteen 1930-luvulla kirjoittamiensa kirjoitusten vuoksi. Kirjan tekijöiden mukaan nämä olivat selkeästi ”juutalaisvastaisia ja väkivallan keinoja politiikassa ihannoivia” . Yle Puhe -kanavalla Horisontti-ohjelmassa haastateltu kirkkohistorioitsija Ilkka Huhta ei kuitenkaan heti ole lyömässä fasistin leimaa Muromaan. Hän ei myöskään ole yllättynyt siitä, että Muroma on mukana kirjassa.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

”Muroman kirjoitukset Ajan suunta -lehdessä ovat edelleen kaikkien luettavissa, ja niistä voi jokainen tehdä omat päätelmänsä,” Huhta toteaa.

Toimittaja lainaa Muromaa: ”Siksi en voi tänä aikana kuin ilolla tervehtiä niitä jyrkkiäkin otteita, joiden kautta pyydetään lyömään maahan väärä ja turmiollinen vapaamielisyys. Elämä kyllä sitten korjaa tehdyt erehdykset, joita sattuu silloinkin kun suunta on oikea. Näin Saksassa, näin myös Suomessa.”

Samassa ohjelmassa kirjailija Oula Silvennoinen toteaa Muroman ”ainakin ilmentävän klassisia fasismin teemoja, antiliberalismia ja väkivaltaa politiikan keinona. Sen ainakin voi sanoa, että hän on innostunut siinä ajassa fasismi-liikkeessä olleista ajatuksista.”

Muroma ei halunnut sekaantua politiikkaan

Muroman elämäkerran kirjoittanut Timo Junkkaala toteaa, että fasismista on tullut leimakirves, jota tulisi käyttää hyvin harkiten.
– Historiallisesti fasismiksi on kutsuttu Mussolinin ja Hitlerin edustamia näkemyksiä ja heidän politiikkaansa. Oula Silvennoinen määrittelee fasismiksi väkivallan hyväksyvän äärikansallismielisyyden.

– Urho Muroma ei halunnut osallistua politiikkaan. Ajan suunta julkaisi Muroman kirjoituksia, joissa hän lähti kulttuuritaisteluun Marc Connellyn kohuttua näytelmää vastaan, jonka sanoman hän koki jumalanpilkaksi. Samassa yhteydessä Muroma ilmaisi kannattavansa Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen tavoitteita ”nousta pelastamaan maata kommunistien tuhosuunnitelmilta”. Kulttuuritaistelu vei Muroman tuolloin myös puhujaksi joihinkin IKL:n tilaisuuksiin, joissa kävi ilmi, että hän kuten monet muut tuohon aikaan näki Italian ja Saksan kohoavan ”terveelle siveelliselle pohjalle”.

– Vastustaessaan jumalattomaksi kokemaansa näytelmää Muroma ajautui ilmaisemaan tukensa IKL:lle. Vaikka hänen näkemyksensä myös aikaisemmin ja myöhemmin epäilemättä oli oikeistolainen, politiikkaan hän ei halunnut osallistua, koska katsoi että se häiritsisi hänen työtään evankeliumin julistajana. Myös myönteinen arvio Saksan tilanteesta vaihtui pian, Junkkaala kertaa.

– Muroman kannanotot eivät nousseet äärikansallismielisyydestä vaan halusta puolustaa kristillistä uskoa. Hän vastusti kommunismia siksi, että se oli ateistista. Hän ei kannattanut väkivaltaa, vaikka tuli joskus käyttäneeksi niin kovaa kieltä, että joutui sitä myöhemmin katumaan. Muroma ei siis mielestäni ollut fasisti, Junkkaala summaa.

Suomalaiset fasistit -kirja oli aiheena sunnuntaina 20. helmikuuta kello 12.15 Yle Radio 1:n Horisontti -lähetyksessä. Vieraina olivat Oula Silvennoinen ja kirkkohistorioitsija Ilkka Huhta. Ohjelma on kuultavissa täällä: http://areena.yle.fi/1-3217699?autoplay=true