Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Uimonen: Kirkon kannattaa lähteä mediakisaan

 

Risto Uimonen tunnetaan pitkän linjan toimittajana, Kalevan entisenä päätoimittajana, tietokirjailijana ja nyt myös tuoreena Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana.

Uimonen toteaa Median mahti -kirjassaan, että kaikkien medioiden tarttuminen luo megafoni-ilmiön, joka hautaa kaiken alleen. Kirkollisena megafoni-ilmiönä Uimonen pitää piispa Ilkka Kantolan eroa.

– Iltasanomat paljasti tämän Kantolan aviollisen tilanteen. Piispan pitkäaikainen salasuhde oli tietenkin hyvin kutkuttava aihe sekä journalistisesti että moraalisesti. Asia oli ollut tiedossa seurakuntapiireissä ja piispan lähipiirissä, mutta sitten joku päätti tehdä asiasta julkisen.
– Kirkollisesti se on edelleen jonkin verran traumaattinen asia. Kantolalla menee kuitenkin hyvin ainakin poliittisessa elämässä. Onko niin kuitenkin, että kohun jälkeen ihminen voi ikään kuin nousta uuteen kukoistukseen. Ja voiko Anneli Jäätteenmäestä samalla periaatteella tulla Keskustan puheenjohtaja?

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

– Mielenkiintoinen on myös Suvi Lindenin tapaus. Hän erosi aikoinaan ministerinpaikalta sen takia, että hän oli myöntänyt oululaiselle golfkentälleen valtion tukea. Hänen olisi pitänyt jäävätä itsensä, mutta sitä hän ei tehnyt. Mutta Linden käänsi voitoksi oman töppäilynsä sillä, että hän kantoi vastuun eroamalla. Nyt hän on nyt toista kertaa ministerinä. Linden pystyi kääntämään sen edukseen.

– Kantolan tapauksessa voidaan puhua jonkinlaisesta kaksinaismoralismista. Hän pystyi kanavoimaan tällaisen moralismin ilmapiirin poliittiseksi voimavaraksi ja hänen poliittinen uransa lähti nopeaan nousuun. Hänestä tuli myös SDP:n varapuheenjohtaja. En ole ennen nähnyt, että puolueen johtoon noustaan näin nopeasti. Minusta se on hämmästyttävä suoritus, kun ottaa huomioon, kuinka voimakas moraalinen kohu taustalla oli.

– Mediajulkisuutta ei voi täysin hallita. Siihen pystytään vaikuttamaan ja meillähän on yhteiskunnassa erilaisia ammattilaisia, jotka sitä jatkuvasti tekevät. Minusta on suorastaan tyhmää elleivät julkisuudessa toimivat ihmiset ja organisaatiot mieti omia julkisuusstrategioitaan ja omia imagojaan. Julkisuus kuitenkin muovaa jokaisesta siellä esiintyvästä ihmisestä käsityksiä suuren yleisön silmissä. Jos antaa sen julkisuuden syntyä toimittajien ehdoilla, julkisuuskuva voi jäädä kovin etäiseksi.

– Kirkko on ollut tavallaan onnellisessa asemassa suhteessa valtamediaan. Tiedotusvälineet eivät ole olleet kovin kiinnostuneita kirkon asioista. Kirkko on saanut elää omaa elämäänsä rauhassa. Mutta onko se ollut fiksua? Eikö kirkon täytyisi taistella seurakuntalaisten sieluista? Ihmiset ovat kriittisiä ja heitä eroaa kirkosta ja osa ihmisistä miettii ankarasti eroamista. Kirkon kannalta on tärkeää myös, että sen järjestämissä tilaisuuksissa käydään ja jumalanpalveluksissa on ihmisiä. Se on kirkon uskottavuuden ja hengellisen elämän kannalta tärkeää.

– Kirkko olisi voinut hoitaa omaa kuvaansa paremmin myös median kautta. Kirkossa tätä on vierastettu. Pidän sitä vähän erikoisena. Ei kannata jättäytyä lähtöviivalla muiden taakse. Kun on hengellisistä asioista kyse, usein oletetaan, että se asia itsessään vetää ihmisiä puoleen. Minusta olisi aika sympaattista, että kirkko miettisi paljon enemmän tätä julkista kuvaansa ja pyrkisi vaikuttamaan ihmisiin myös julkisen kuvansa kautta.

Risto Uimosen Viikon vieras -haastattelu kuullaan Radio Deissä perjantaina 5.3. kello 15.20.

 

 
Dei, Mooses, artikkeliban. (1/2) 29.6.- MJa