Turun arkkihiippakunta: minkälainen piispa olisi jatkoon edennyt Mari Leppänen?

 

Antti Partanen Kaftor oy / Kirkon kuvapankki

Mari Leppänen toimii parhaillaan hiippakuntadekaanina. Päivätyössä hän käy dialogia sekä piispan että kirkkoherrojen välillä. Dialogi on säilynyt vanhoillislestadiolaisiin kasvumaisemiin ja uusia luotu kirkon liberaalimpiin suuntiin.

Turun arkkihiippakunnan neljästä ehdokkaasta Mari Leppänen on kuuntelija, viestijä ja dialogin ammattilainen myös koulutukseltaan. Ennen teologista uraansa hän opiskeli Helsingin yliopistossa kulttuuriaineita ja viestintää. Leppäsen tutkimuksen kohteena olivat erityisesti elämäkerrat ja kirjoittamalla kertominen. Tähän liittyen hän piti omaa Kerrottu elämä -ohjelmasarjaa Radio Deissä vuonna 2015. Leppänen työskentelikin ohjaajana elämäkertakirjoittamisen kursseilla, aloitteli jatko-opintoja, toimitti kirjoja sekä teki myös toimittajan töitä. Leppänen onkin toiminut tiedottajana Liedon seurakunnassa. Samoihin aikoihin hän aloitti teologian opinnot. Viidentoista vuoden aikana Leppänen on työskennellyt tiedottajana ja pappina seurakunnassa, projektipäällikkönä kirkkohallituksessa, piispan eritysavustajana ja hiippakuntadekaanina Turun arkkihiippakunnassa, siirtolaispappina ja vapaaehtoisena kirkon ulkosuomalaistyössä, projekti- ja luottamustehtävissä kirkollisissa järjestöissä sekä vapaaehtoisena jumalanpalvelusryhmän vetäjänä ja aktiivisena toimijana omassa kotiseurakunnassaan.

Tuoreet tunnelmat

IK-opisto vuosisop.,vko3-4, neliöb,MJa

Mari Leppänen totesi heti tuoreeltaan Radio Dein Toivon päivä -lähetyksessä etenevänsä kiitollisella mielellä etenemässä toiselle kierrokselle.

– Kaikki nää eri piispan tehtäväkentät on tuttuja mulle. Nythän ei valita hiippakuntaa kirkkoherraa vaan piispaa. Oon työskennellyt paikallisseurakunnassa, kirkkohallituksessa ja tuomiokapitulissa. Luonnollisesti se, että oon toiminut piispan erityisavustajana ja nyt hiippakuntadekaanina niin, tunnen sen piispan tehtäväkentän ja mulla on hyvin realistinen  käsitys siitä, mitä se työ voi olla ja mitä se on. Nää erilaisen hiippakunnan verkostot koko tän maakunnan alueelta on tuttuja ja seurakunnat on hyvin tuttuja tän työn kautta.

Tulevaisuuden piispan tärkeä piirre ja ominaisuus?

– Mä toivoisin, että voisin olla luottamusta herättävä. Kirkon työntekijöille ja seurakuntalaisille samaistuttava, rohkeasti Jumalaan luottava. Piispalla on mun mielestä kolme tehtävää: seurakuntien tukeminen, seurakuntien työlle tilan raivaaminen tän alueen verkostoissa ja kolmas on mediassa näkyminen. Suurin osa suomalaisista rakentaa kirkkosuhdetta median kautta. Toivoisin, että siihen voisin tuoda yhdet kirkon kasvot, Leppänen ajattelee.

Leppänen kommentoi myös kirkon roolia jäsenlukuihin ja Jumala-uskon vähehemiseen liittyen. Tästä voit kuunnella lisää artikkelin lopussa olevasta radiohaastattelusta.

Vanhoillislestadiolaisesta naisesta tuli pappi – Miten Leppänen näkee liikkeen tänä päivänä?

Mari Leppäsen hengellinen lapsuudenkoti löytyy vanhoillislestadiolaisuudesta. Kirkon kainalossa nähtyä liikettä on kritisoitu kirkon sisällä eryityisesti heidän pelastusopistaan, jonka mukaan heidän liikkeensä ulkopuolella olisi pelastusta. Mari Leppänen joutui kuitenkin liikkeen kanssa ristiriitaan, kun hänet vihittiin papiksi. Leppänen kommentoi suhdettaan liikkeeseen Radio Dein piispadebatissa. Miten hän kommentoi suhdettaan liikkeeseen?

– Mulla on hyvin läheinen suhde herätysliikkeeseen edelleen. Silloin kun musta tuli pappi – liikkeessä ei virallisesti hyväksytä naispappeutta – se oli silloin konflikti. Suurin osa läheisistä, sukulaisista ja ystävistäni kuulu liikkeeseen edelleen ja se on tiiviisti osa elämääni edelleen, Leppänen kuvaa.

Mari Leppäsen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa osa sanoittaa pelastuksen rajat tiukasti oman liikkeen sisälle, toiset laveammin. Liikkeen johdon Leppänen on huomannut jääneen hiljaiseksi.

– Heidän kanssa pitäisi käydä keskustelua. Sitä keskustelua pitäisi jaksaa käydä. Kysyä niin kauan, että ymmärretään, mitä toinen sanoo. Mutta usein havaitsen saman, että sitä kierretään (keskustelua pelastusopista). Se liittyy siihen aitoon ajatukseen, että ei siellä ihmiset ajattele kaikki niin, että tää on näkyvä tää Jumalan valtakunnan rajat. Mutta en mä voi kaikkien puolesta sanoa. Osa saattaa hyvinkin ajatella niin, Leppänen pohtii.

Leppänen ajattelee vanhoillislestadiolaisten ja muidenkin herätysliikkeiden ihmisten rakentavan tätä kirkkoa, vaikka osa kritisoisikin kirkkoa.

Piispan tehtävänä on vaalia ykseyttä – entäs kun osa kannattaa ja osa vastustaa homoparien vihkimistä?

Mari Leppänen oli muiden arkkihiippakunnan piispaehdokkaiden tapaan Radio Deissä pohtimassa myös homoparien vihkimiseen liittyvää dilemmaa kirkon sisällä. Piispainkokous toi elokuussa kuusi erilaista dilemmaan liittyvää ratkaisumallia, joiden jakaantumisen selvitti tämän jälkeen Kotimaa-lehti. Esimerkiksi arkkipiispa Tapio Luoma kannattaa mallia, jossa kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Samaa sukupuolta oleville pareille annetaan mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen sallimalla papeille näiden parien vihkiminen avioliittoon. Arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala totesi Radio Dein Piispan kyselytunnilla, että ”pysyvää ratkaisua ei voida saada millään muulla tavalla kuin että hyväksytään kaksi käytäntöä.” Tämä olisi Kallialan mukaan realistinen mutta ei halpa vaan hyvä kompromissi. Kalliala kokee, että keskustelu ei tule edistämään sen kaltaista yhteyttä, että löydettäisiin yksi yhteinen kanta. Miten Leppänen asemoituisi piispojen joukkoon?

– Kun me puhutaan seksuaalivähemmistöistä, me puhutaan meidän lapsista,  meidän sisaruksista, meidän rippikoululaisista, meidän vanhemmista, meidän seurakuntalaisista. Meidän on tärkeä kirkossa löytää tähän kysymykseen ratkaisu.  Ja tää edellyttää meidän piispoilta erityistä johtajuutta. Henkilökohtaisesti toivoisin, että kirkossa vihitään myös samaa sukupuolta olevat parit, mutta olen valmis etsimään sellaista ratkaisua, jonka kanssa eri tavalla ajattelevat ihmiset Raamattuun perustuen, teologiallaan perustellen voivat löytää, Leppänen punnitsee.

Mari Leppänen kannattaa siis Turun arkkihiippakunnan nykyisen piispan Kaarlo Kallialan näkemystä siitä, että kirkossa olisi kaksi eri mallia rinnakkaisessa käytössä. Tässä neljännessä mallissa kirkolla olisi kaksi virallista ja rinnakkaista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. Tämän mallin kannalla ovat piispoista Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala. Leppänen huomauttaa, että myös Raamatun sisällä on erilaista ajattelua avioliitosta ja selventää:

– Käsitys avioliitosta ja siihen liittyvät käytännöt ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. Nyt kysymys on siitä, että meidän ymmärrys ja tietoisuus ihmisten seksuaalisuudesta on lisääntynyt. Kun me on käyty koulua, meille kaikille on opetettu, että se (homous) on sairaus tai kirkossa on opetettu, että se on syntiä. Me tiedetään, että joka kymmenes kuuluu seksuaalivähemmistöön. Kristillinen kirkko on aina kyennyt uusiutumaan ajassa ja siinä mielessä olen levollinen tämän asian kanssa, Leppänen kuvailee toiveikkaana.

Kirkon nelivuotiskertomus: Kirkon jäsenmäärä ja Jumala-uskon kiinnostus vähenee. Mitä Leppänen ajattelee tästä? 

Kirkkoon kuului vielä joitakin vuosia sitten 85 % suomalaisista, kun nyt osuus on noin 68 %. joissakin seurakunnissa noin puolet tai jopa alle puolet kuuluu kirkkoon. Lokakuun lopussa julkaistussa Kirkon nelivuotiskertomuksessa katsotaan kirkkoon kuulumisen syihin. Sen perusteella yhä harvempi uskoo Jumalaan, saati ylösnousseeseen Jeesukseen. Pitäisikö tässä uskoa Jeesukseen vai parempiin kirkon prosenttilukuihin?

– Sekä prosenttiluvut että Jeesus ovat tärkeitä, koska suurin osa seurakuntien toimintamäärärahoista tulee verotuloista. Meidän hiippakunnassa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana liki 100 000 vähentynyt jäsenmäärä. Se vaikuttaa seurakuntien arkeen. Siksi prosenttiluvusta on puhuttava. Samaan aikaan meidän totta kai täytyy puhua, että uskotaanko Jeesukseen ja miten puhutaan Jeesuksesta. Ja miten me eletään todeksi uskoa Jeesukseen, Leppänen pohtii.

Leppänen huomauttaa myös, että suurimman osan suomalaisten kirkkosuhteesta rakentuu median kautta. Siksi olisi hyvä miettiä, natsaako paikallisen seurakunnan hyvä työ siihen mielikuvaan, joka kirkosta välittyy median kautta. Jos ristiriita on suuri, se kostautuu varsinkin nuoremman polven kohdalla.

Kuuntele Mari Leppäsen kommentit tulosten tultua julki:

 
Radio Dei RADIOT_FI 2