”Toivon, että Oronmylly on jatkossakin eri suunnilta tulevia kokoava, ravitseva ja eteenpäin rohkaiseva keidas”, kertoo eläkkeelle valmistautuva Arto Valkeapää

 

Jouko Kukkonen (vas.) johti Oronmyllyn päärakennuksen katon uusimistyötä. Hänen vierelleen syksyllä eläkkeelle jäävä Oronmyllysäätiön toimitusjohtaja Arto Valkeapää. Kuva: Pertti Rautiainen

Parikkalassa sijaitsevan Oronmyllyn loma- ja kurssikeskuksen toinen toimintakausi itsenäisenä säätiönä tuotti lievästi positiivisen tilinpäätöksen. Oronmyllyllä eletään ihmeiden varassa. Välillä tosin uskon varassa eläminen käy voimille.

– Tämä tuntuu ihmeeltä. Jumala on pitänyt huolta tarpeistamme erityisesti Oronmyllyn ystävien uskollisen tuen avulla, tiivistää tuntoja Oronmyllysäätiön toimitusjohtaja Arto Valkeapää.
Oronmyllysäätiö jatkaa maallikkojen rukousliikkeenä alkanutta ja sittemmin Kansan Raamattuseuran vuonna 1962 vastuulleen saamaa toimintaa. Viime vuoden aikana keskuksessa vieraili noin 4 500 tapahtumiin osallistujaa, matkailijaa, teatteri- ja konserttivierasta tai merkkipäiväjuhlijaa.
Yhteistyö on Valkeapään mukaan keskukselle mieluista ja tärkeää.
– Näkymme on palvella maatamme kristinuskon elinvoimaisuudella yhdessä seurakuntien ja muiden toimijoiden kanssa toinen toistamme täydentäen, kuvaa Valkeapää.

Kattoremontti uskon ja yhteyden rohkaisijana

Hämmentävää iloa on saatu Oronmyllyllä kokea keväällä monin tavoin.
Jokin aika sitten Valkeapää kohtasi reissuillaan vaatimattoman oloisen miehen, joka ei ollut aiemmin käynyt Oronmyllyllä. Keskustelu johti siihen, että mies halusi lahjoittaa huomattavan summan Oronmyllyn kattoremonttiin.
Lahjoitus toi uskalluksen aloittaa kauan tarpeelliseksi tiedetty remontti. Huhtikuussa päärakennuksen katto uusittiin talkoolaisten voimin. Työtä johtamaan löytyi niin ikään Oronmyllyllä uusi tuttavuus, maanviljelijä Jouko Kukkonen Keiteleeltä.
– Olen kokenut suurta Jumalan johdatusta siinä, että olen nyt täällä. Elämäni suurin ihme on, että uskon Jeesukseen. Toiseksi suurin ihme on se, että olen maanpäällä elossa, enkä nämä hommat jättäneenä taivaassa. Kolmantena tulee varmasti tämä, että sain rakentaa Oronmyllyn kattoa kokonaisen kuukauden mahtavan porukan kanssa, sanoo Kukkonen.
Kukkonen halusi tutustua talkooväkeen ennen töiden aloittamista, jotta syntyisi yhteys uskon kautta. Ennen kaikkea Kukkoselle oli tärkeää aloittaa työt rukouksesta ja Raamatun sanan ääreltä. Järjestettiin seurat.
– Talkooväen keskinäinen yhteys, ahkeruus ja iloinen elämänmeno on ollut päiviemme piristys, kertoo syksyllä eläköityvä Valkeapää hymyssä suin.
Valkeapää myöntää, että Jumalan ihmeiden varassa eläminen käy välillä voimille. Yhden asian ratkettua kaksi muuta odottavat vuoroaan.
– Iloitsemme elämästä katolla ja saamaan aikaan tutkimme, missä kohti vesijohto on haljennut maan alla. Kamppailemme inhimillisten ja taloudellisten haasteiden keskellä ja koemme vahvaa tulevaisuuden toivoa ja keskinäistä yhteyttä, kuvaa Valkeapää tuntemusten kirjoa keskuksen arjessa.
Vilkaisu Heikki Tervosen kirjoittamaan historiikkiin Oronmyllyn vaiheista todistaa saman todeksi vuosikymmenten ajalta. Läpi kurssikeskuksen historian päätökset on tehty uskon varassa näkemättä ennalta, miten seurauksista selvitään. Ilman tätä mielenlaatua ei kurssikeskusta olisi olemassa.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Historian kirjat avaavat uutta tulevaisuutta

Samaan aikaan, kun miehet työskentelevät katolla, on Oron ystävät ry:n puheenjohtaja Timo Huttula tutkinut alueen historiaa yhdessä parikkalalaisen Anja Anttosen kanssa.
– Olemme tienneet, että Oronmylly sai patoamis- ja myllynpyörittämisluvan Ruotsin vallan aikana kuningatar Kristiinalta noin vuonna 1650. Toisaalta tiedämme, että nykyinen mylly perustettiin 1853. Alkoi kiinnostaa, mitä Oronmyllyllä on tapahtunut väliin jäävän kahdensadan vuoden aikana, taustoittaa Timo Huttula.
Oron alue on rajaseutua, joka on Suomen historian vaiheissa joutunut kokemaan sotajoukkojen karuja otteita ja väestön siirtoja rajalinjojen yli. Suurimmat levottomuudet osuivat 1500-luvun lopulle, jonka takia alueella asuneet ortodoksit siirtyivät pääosin Venäjälle. Oron alueella he viipyivät kuitenkin aina 1600-luvun loppupuolelle saakka.
– Pystyimme päättelemään, että Oron alueelta löytyneet kolmet rauniot ja niiden yhteydessä olevat rukouspaikat kuuluvat ortodoksiasukkaille. On rohkaisevaa ajatella, että sisaret ja veljet ovat olleet täällä rukouksineen jo paljon ennen meitä, iloitsee Huttula.
Oronmyllyllä hallitusvastuuta kantavat lähtevät yhdessä tutkimaan löytöjä tulevaisuutta työstävässä päivässä kesäkuussa. Päivä aloitetaan maastossa rukoillen. Työskentelyn ohjaa Mikkelin hiippakunnan hiippakuntasihteeri ja työyhteisökehittäjä Ari Tähkäpää.
– Tulevaisuustyöpaja on ohjattu työskentely, jossa unelman ja toimintaympäristöanalyysin kautta lähdetään matkalle kohti huomisen elinvoimaista ja vetovoimaista Oronmyllyä. Matkaa tehdään yksinkertaisten kysymysten ja oivallusten kautta. Reitillä on luvassa löytöjä ja tarve uskaltaa rajata vaihtoehtoja, kuvaa Tähkäpää.
Oronmyllyllä ennakoidaan, että vastaukset rukouksiin ja pohdintoihin tulevat vastakin ajallaan ja usein ennalta arvaamatonta reittiä ja yllättävin muodoin. Silloin näkyvä ja näkymätön löytävät toisensa ja luovat yhdessä uutta tulevaisuutta.

Nälkäiset ravitaan yhteydessä

Historia kertoo, että 1600-luvun loppu oli katovuosien, nälän ja tautien kurittamaa ankaraa elämää. Sekava aika jatkui läpi 1700-luvun. Myllyt pääsivät rappeutumaan tai ne tuhottiin miehityksissä. Vuosisadan vaihduttua Oronmylly palaa historiankirjoihin, ja kukoistaa Johan Pitkäsen aikana alkaen vuodesta 1859. Myllylle tultiin jyväsäkkien kanssa ja palattiin kotiin jauhot mukana.
Historian kulussa tilanteet ja ihmiset vaihtuvat, mutta paikat pysyvät. Yksittäisten ihmisten sitoutuneen toiminnan kautta Oronmylly on saanut todistaa uusien aikakausien avautumista.
– Toivon, että Oronmylly on jatkossakin eri suunnilta tulevia kokoava, ravitseva ja eteenpäin rohkaiseva keidas, sanoo Valkeapää saatteeksi toimitusjohtajan tehtävää harkitseville.
Entä mitä ajattelee Oronmyllystä kattomestari Kukkonen? Onko katolta käsin avautunut näkymiä Oronmyllyn tehtävästä Suomen kansan elämässä tässä historian ajassa?
– Haluan että Oronmyllystä kasvaa rohkean evankeliumin, rohkean seurakuntalaisen ja rohkean kirkon palvelija ja varustamo. Haluan, että täällä rakennetaan siltoja kristittyjen välille uskon yhteydestä käsin. Se ei voi perustua ihmisen viisaudelle ja ymmärrykselle, sanoo Kukkonen ja tarttuu naulaimeensa.
On aika viimeistellä katto tulevien päivien ylle. Aikanaan käy ilmi, miten Jumala johdatti kattoremonttiin vielä puuttuvat varat ja säätiölle uuden toimitusjohtajan.
Oronmyllyllä Jumalan hyvyydessä riittänee ihmeteltävää vastakin.

Teksti: Hanna Räsänen