Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomalainen kohtaa seurakunnan tyypillisimmin joko mediassa tai hautausmaalla

Tohtorinväitös uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen kokemuksista – Irtautuminen voi viedä vaikeasti kestettävään kriisiin

 

Maria Björkmarkin väitöskirjan materiaali perustuu uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneiden henkilöiden sekä psykiatrisessa hoitotyössä olevan henkilökunnan haastatteluihin.

Terveystieteiden tohtori Maria Björkmark teki väitöskirjan uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen kriisikokemuksista.

Uskonto, usko ja uskonnollinen kuuluminen voivat edistää myönteisiä asioita ihmisen elämässä. Ne voivat antaa toivoa, iloa, hyvinvointia ja elämälle tavoitteita ja tarkoitusta. Monille kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön on myös merkittävä sosiaalisen tuen lähde, sillä sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen integraatio ovat tärkeitä elämässä.

Joskus uskonnolliset yhteisöt voivat kuitenkin vaikuttaa kielteisesti terveyteen ja hyvinvointiin, ja irtautuminen uskonnollisesta yhteisöstä voi johtaa vaikeasti kestettävään elämänkriisiin.

Perheniemi neliöb. vkot 23-24. MJa

Uskonnollisesta yhteisöstä irtautumista ei ole aiemmin tutkittu hoitotieteen näkökulmasta. Suomessa ja Pohjoismaissa ei ole ohjeita ja hoitosuosituksia asiakkaille, jotka kärsivät terveysongelmista heidän irtauduttuaan uskonnollisesta yhteisöstä. Niinpä tarvitaan tutkimusta, jotta sellaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten hoitoa voitaisiin kehittää.

Maria Björkmanin väitöskirjan materiaali perustuu uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneiden henkilöiden sekä psykiatrisessa hoitotyössä olevan henkilökunnan haastatteluihin.

Tulokset osoittavat, että ihminen voi kokea pelkoa, syyllisyyttä, surua, kipua ja menetystä erottuaan uskonnollisesta yhteisöstä. Elämä voi sisältää myös erilaisia elämän kärsimyksen muotoja, kuten jatkuvaa sekä elämän että kuoleman pelkoa. Jotkut voivat tuntea itsensä hylätyiksi ja nöyryytetyiksi ja kokea ihmisarvonsa loukkaavan. Toisaalta elämään voi sisältyä myös useita myönteisiä puolia, kuten ilon, vapauden, helpotuksen, kiitollisuuden ja voiman kokemuksia. Näillä kokemuksilla voi olla seurauksia henkilön hyvinvointiin ja terveyteen, ja hän saattaa tarvita tukea sosiaali- ja terveydenhuollolta.

Asiakkaalla tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi

Väitöskirjaan haastateltu hoitohenkilökunta kuvaili, että erottuaan uskonnollisesta yhteisöstä asiakkaat tarvitsevat kokemusta siitä, että joku kävelee heidän vieressään osan matkaa. Hoitosuhteen tulee perustua luottamukseen ja turvallisuuteen.

Asiakkaat tarvitsevat kokemalleen ymmärrystä ja vahvistusta ja myös ohjausta uuden suunnan löytämiseksi elämäänsä. Asiakkaan ja hoitajan välinen suhde saattaa olla ainoa, jossa asiakas tuntee olevansa nähty, kuunneltu ja hyväksytty ainutlaatuisena ihmisenä.

Hoitohenkilökunnalta tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä ja koko ihmisen hoitamista (caring) asiakkaan kärsimyksen lievittämiseksi.

Niin terveydenhuollossa kuin yhteiskunnassa laajemminkin tulisi lisätä tietoisuutta siitä, millaista uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneen elämä voi olla. Hoitohenkilökunnalle tarvitaan koulutusta ja kursseja sellaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen kohtaamiseen ja tukemiseen. Tulevaisuudessa tulee kehittää myös hoitosuosituksia ja -ohjeita hoidon ja tuen parantamiseen.

Maria Björkmark väitteli tohtoriksi Åbo Akademin kasvatustieteiden ja hyvinvointialojen tiedekunnassa 10. maaliskuuta. Hänen hoitotieteellisen väitöskirjansa otsikkona on From Broken to Whole Human Being. Suffering, Health and Caring After Religious Disaffiliation.