Tohtori Susanna Kokkonen haastaa Radio Deissä: Mitä me opimme holokaustista?

 

Susanna Kokkonen Vainojen museon edustalla. Kuva: Kirsi Rostamo.

– Meidän omana aikanamme kysymys ”miksi me olemme jossain junassa” on ajankohtaisempi kuin se on ollut pitkään aikaan, Susanna Kokkonen uskoo.

– Mikä on se elementti tai se asia, joka erottaa ihmiset sillä tavalla toisistaan, että ihmiset ratkaisevat niin eri tavalla, mikä on tärkeää. Mikä on se, joka saa jonkun miehen kieltäytymään vastarintaliikkeen avusta ja menemään gettoon ja vapaaehtoisesti orpojen lasten kanssa Treblinkaan kuolemaan? Miksi toinen ihminen päätyy täysin erilaisiin ratkaisuihin? filosofian tohtori Susanna Kokkonen kysyy.

– Kun me ajattelemme tällä tavalla holokaustia, niin ymmärrämme, että se ei olekaan enää vain pelkästään pala historiaa, vaan siitä tuleekin itse asiassa sellainen tarina, jonka kautta me voisimme jollakin tavalla ymmärtää omia valintojamme.

SEKL neliö1kk talvi

Tänään (27.1.) Vainojen uhrien muistopäivänä Radio Deissä kuullaan kooste Yad Vashemin kansainvälisen osaston, Kristittyjen Ystävien johtajan Susanna Kokkosen opastamasta kierroksesta Vainojen museossa. Tämä holokaustin uhrien muistoksi Jerusalemiin vuonna 1953 perustettu museo leikkaa terävästi “Muistojen vuoren”, symboloiden sitä haavaa, jonka holokaustissa kuolleet 6 miljoonaa ihmistä ovat leikanneet juutalaiseen ja Euroopan historiaan.

Miten ihmiset reagoivat juutalaisten murhaan?

Holokausti ei ala keskitysleireistä, vaan sitä ennen on Euroopassa jo vuosisatoja kestänyt juutalaisviha, antisemitismi. Darwinin ja muiden rotu-oppi, tieteellinen rasismi, kärjistyy ja juutalaisista tulee yhteiskunnassa ali-ihmisiä, joita kuvataan rottina, täinä tai luteina.

Tohtori Susanna Kokkonen haastaa vieraita oppimaan tästä tarinasta, sillä Hitler tulee valtaan kuitenkin demokraattisen prosessin kautta.

– Kansan tahto on se, että Hitler tulee valtaan. Vaikka siihen vaikuttavatkin muut tekijät, kuten ensimmäisen maailmansodan häviö, taloudellinen kurjuus jne., niin täytyy muistaa se, että Hitler on puheissaan hyvin avoin siitä, että hänen tarkoituksensa on hävittää juutalaiset.

Hilterin valtaan nousun jälkeen aletaan heti sterilisoimaan ihmisiä, joiden ei haluta saavan lapsia.

– Monta kertaa historiassa nähdään, että asiat voi mennä vain tiettyyn suuntaan, kun joku liike on alkanut, huomauttaa Kokkonen kertoessaan holokaustiin johtaneista vaiheista; pakkosterilisaatiosta ja murhalaitoksista, joissa kuoli noin 275000 vammaista, homoa, romaania jne.

Jotta ihminen pystyi murhaaman joukoittain ihmisiä, käytettiin psykologisia keinoja, jotta ihmiset eivät näyttäytyneet enää tasa-arvoisina ihmisinä. Vangit oli puettu samannäköiseksi ja epäinhimillistetty. Kokkonen näyttää museossa lukuisia valokuvia kuin ihmisestä, joka on nälkäinen, sairas, pelokas ja kärsivä, tulee jossain vaiheessa vain osa isoa massaa.

Siksi Vainojen museossa halutaan 6 miljoonan massan sijasta kertoa yksilöiden tarinaa ja museon ytimestä löytyykin henkilötiedot 4 miljoonasta uhrista.

Kun me ihmettelemme, miten ihmiset reagoivat aikoinaan holokaustiin, sen analysoimiseksi Susanna Kokkonen kertoo, miten ihmiset sijoittuvat eri ryhmiin.

– Me puhumme näistä rikoksen toteuttajista, rikollisista, jotka hyötyvät aktiivisesti massamurhasta ja ovat siinä mukana eri tavoin. Sitten puhutaan hyvin isosta määrästä ihmisiä, jotka ovat hiljaisia sivustakatsojia. Tämä on se suurin joukko. He mahdollistavan rikoksen hiljaisuudellaan. Hyvin pieni määrä ihmisiä toimii sitä vastaan.

Miksi sinä olet tässä junassa?

Yksi vastustajista oli Janus Karczak, jonka muistomerkille Muistojen vuorella päättyy myös Dein kuuntelijamatkalaisten vierailu Yad Vashemissa. Kooste matkasta kuullaan Radio Deissä 27.1. kello 20.00 sekä jälkikäteen Dein ohjelma-arkistosta.

Henryk Goldszmit, kirjailijanimeltään Janus Karczak, oli puolanjuutalainen lastenlääkäri, pedagogi ja kirjailija. Hän oli Puolassa kuuluisa kansalliskirjailija, jonka vastarintaliike olisi halunnut pelastaa, mutta Karczak halusi vapaaehtoisesti hoitaa orpoja lapsia Varsovan Getossa. Kun hän lähti lasten kanssa vielä kuolemanleirille, tarinan mukaan eräs SS- mies tunnisti hänet ja ihmetteli, miksi hän on tässä junassa. Saksalainen mies kertoi lukeneensa kaikki Karczakin teokset ja arvostavansa tämän ajatuksia. Silloin Karczak kysyi SS-mieheltä ”Miksi sinä olet tässä junassa?”

Holokaustin historia todistaa sen, että vaikka me kuuluminen johonkin seurakuntaan tai seurakunnan tilaisuuksissa käyminen ei olekaan mikään tae siitä, miten me käyttäydymme, kun olosuhteen ovat meitä vastaan.

Tohtori Susanna Kokkonen toivoo Vainojen museon saavan meidät pohtimaan omia valintojamme.

– Uskon, että meidän omana aikanamme kysymys ”miksi me olemme jossain junassa” on ajankohtaisempi kuin se on ollut pitkään aikaan. Tämä on niin vakava asia, että minä todella uskon, että Jumala haluaa puhua meille holokaustin kautta omista valinnoistamme emmekä me tiedä, mitä valintoja me joudumme vielä tekemään. Mutta me voimme rukoilla, että ne tulevat olemaan sellaisia valintoja, että ne tuottavat kunniaa Jumalan nimelle.

Vainojen uhrien muistopäivä 27.1.

Euroopan parlamentti antoi vuonna 1995 suosituksen yleiseurooppalaisesta käytännöstä, jonka mukaisesti jokaisessa EU:n jäsenmaassa tulee viettää holokaustin muistopäivää. Suomalaisessa almanakassa se on 27. tammikuuta, koska Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin kyseisenä päivänä 1945. Suomessa on valtioneuvoston kanslian päätöksellä vietetty juutalaisvainojen ja muiden kansanvainojen uhrien muistopäivää vuodesta 2002 alkaen. Päivä muistuttaa meitä yli 50 vuoden takaisista tapahtumista, joiden kukaan ei soisi toistuvan ihmiskunnan historiassa.

Kooste Vainojen museon kierroksesta Radio Deissä 27.1. klo 20.00, toimittajana Kirsi Rostamo, oppaana Yad Vashemin kansainvälisen osaston, Kristittyjen Ystävien johtaja Susanna Kokkonen.

 

 
Radio Dei RADIOT_FI 2

Aiheet

,