Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Timo Kaukomaa ajasta ennen uskoontuloaan: ”Elämä oli näennäisesti vapaata, mutta rikkovaa”

 
Papinpaitaan pukeutunut Timo Kaukomaa katsoo yläviistoon.

– Usko on elämän tärkein asia. Tiedän, millaista on elää epäuskon tilassa, ilman uskoa ja ilman Jumalaa. Jumalan armosta me voimme saada uuden ja iankaikkisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Olen sen löytänyt ja se on totta. Muutkin voivat sen löytää, Timo Kaukomaa rohkaisee. KUVA: MATTI KORHONEN

Timo Kaukomaa ei löytänyt rauhaa itämaisesta meditaatiosta eikä juhlimisesta. Käänteeksi muodostui rukoushetki omalla sohvalla.

Minulla oli lapsena tapana rukoilla iltarukous. En muista, että kukaan olisi sitä minulle opettanut. Pyysin Jumalan siunausta kaikille. Luotin jollain tavalla Jumalaan, vaikka en saanut kotoa kristillistä kasvatusta. Äitini kertoi vasta myöhemmin, ennen kuolemaansa, että hän oli rukoillut joka ilta.

Perheemme oli tavallinen työläistaustainen perhe. Asuimme Pohjois-Helsingissä. Isä oli töissä satamassa ja äiti apteekissa. Minulla on kaksoisveli sekä kymmenen vuotta vanhempi veli. Meillä oli perushyvä perhe, mutta keskustelu oli niukkaa. Varsinkaan uskonasioista ei keskusteltu.

KRS Krito 10.-23.6.

Minua alkoi pelottaa enkä uskaltanut ottaa vastaan Jumalan kutsua.

Eräänä iltapäivänä, ollessani kolmetoistavuotias, istuin sängylläni ja näin kirkkaan valon edessäni. Koin, että Jumala kutsuu minua. Minua alkoi pelottaa enkä uskaltanut ottaa vastaan Jumalan kutsua. En ollut saanut siihen ohjausta enkä ollut saanut kristinuskon opetusta. Tämän kokemuksen jälkeen lapsuudenuskoni katosi pikkuhiljaa.

Merkitys ei löytynyt materiasta

Rippikoulussa uskonasiat eivät olleet keskeisiä. Ne eivät tulleet lähelle. Riparin jälkeen maailma vei mukanaan. Elin tavallista lähiökundin elämää. Mopot ja tytöt kiinnostivat.

Parikymppisenä aloin pohtia elämän suuria kysymyksiä. Minua ei kiinnostanut hakea materian kautta tyydytystä. Uskoin, että elämän merkityksellisyys tulee henkisyydestä ja hengellisyydestä.

Niinpä tutustuin itämaisiin uskontoihin. Tein meditaatioharjoituksia itsekseni ja luin itämaisiin uskontoihin liittyvää kirjallisuutta. Se vaihe kesti pari–kolme vuotta. En saanut rauhaa siitä, vaan pikemminkin ahdistusta ja levottomuutta. Minulla heräsi myös väkivaltaisia mielikuvia.

Nuorena aikuisena aloin bilettää. Olin satamassa töissä ja mietin, mitä haluaisin tehdä työkseni. Tein tradenomin opintoja, ja samalla hain lukemaan sosiologiaa. Minua alkoivat kiinnostaa yhä enemmän yhteiskunnalliset asiat. Tutustuin hyvään ystävään, joka pyrki lukemaan kasvatustieteitä. Luimme klassikkokirjallisuutta ja tsemppasimme toisiamme haussa yliopistoon.

***

Haluatko lukea koko artikkelin Timo Kaukomaan elämästä? Lue se Uuden Tien verkkolehdestä.

 
artikkelibanneri Uusi Tie

Aiheet