Kirjoittanut
Hengellisyyden ja terveyden yhteyttä on selvitetty laajasti. Vaikka yksittäisten tutkimusten tulokset vaihtelevat, päälinja on selvä: etenkin seurakunnallinen osallistuminen tukee fyysistä ja henkistä hyvinvointia.
Vakaumuksellinen kristitty elää todennäköisesti pidempään ja terveellisemmin kuin ei-uskova. Tähän suuntaan viittaavat lukuisat lääketieteelliset tutkimukset, joita viime vuosikymmeninä on tehty eri maissa.
– Hartaan uskonnonharjoituksen ja erityisesti uskonnolliseen yhteisöön osallistumisen ja sitoutumisen myötä ihmiset jaksavat paremmin. Yleisesti he selviytyvät stressistä paremmin, he kokevat enemmän hyvinvointia, koska heillä on enemmän toivoa, he ovat optimistisempia, he kokevat vähemmän masennusta, vähemmän ahdistusta ja he tekevät itsemurhan harvemmin. Heillä on myös vahvempi immuunijärjestelmä ja luultavasti paremmin toimiva sydän- ja verenkiertojärjestelmä, professori Harold G. Koenig luettelee Newsmax Health -verkkolehdessä.
Amerikkalaisessa Duken yliopistossa psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professorina työskentelevä, yliopiston Duke Center for Spirituality, Theology and Health -yksikköä johtava Koenig on kenties tunnetuin hengellisyyden terveysvaikutuksista kirjoittanut asiantuntija.
Hän toimi muun muassa yhtenä kirjoittajana massiivisessa Handook of Religion and Health -teoksessa, jonka kaksi osaa huomioivat yli 2 000 aiheeseen liittyvää, akateemisissa julkaisuissa esiteltyä tutkimusta.
Vaikka uskonnollisuuden vaikutus etenkin henkiseen hyvinvointiin on joissakin tutkimuksissa näyttäytynyt jopa kielteisenä, päälinja on Koenigin mukaan kiistaton.
– Ihmisillä, jotka ovat enemmän uskonnollisia ja rukoilevat enemmän, on parempi henkinen ja fyysinen terveys, hän sanoo Newsmax Health -lehdessä.
Parantaa toipumisennustetta
Yksittäisistä fyysisistä sairauksista esimerkiksi verenpainetaudin ja uskonnollisuuden käänteinen yhteys on havaittu jo kymmenissä tutkimuksissa.
Samoin tieteelliset selvitykset ovat antaneet viitteitä esimerkiksi siitä, että uskonnollisuus parantaa monista vakavista sairauksista kuten syövästä toipumisen ennustetta ja lyhentää sairaalassaoloaikaa.
Erityisen selvä on vaikutus elinajanodotteeseen.
– 125 tutkimuksesta, joissa tarkasteltiin terveyden ja säännöllisen jumalanpalveluksiin osallistumisen yhteyttä, 85 osoitti, että säännöllisesti kirkossa käyvät elävät pidempään, Koenig toteaa.
Vuonna 2006 julkaistussa, Teksasin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin jopa seitsemän vuoden elinajanodote-ero niiden välillä, jotka eivät koskaan käy kirkossa, ja niiden, jotka osallistuvat jumalanpalvelukseen viikoittain.
Voimauttava osallistuminen
Uskonnonharjoituksen eri osa-alueista erityisen suuri henkistä ja ruumiillista terveyttä edistävä vaikutus näyttää olevan juuri hengellisiin tilaisuuksiin osallistumisella. Se, että ihminen pitää itseään hengellisenä mutta ei elä seurakuntayhteydessä, ei Koenigin mukaan tarjoa erityisiä terveyshyötyjä.
– Uskonnosta erotettu hengellisyys on menettänyt puhtinsa. Hengellisyyden [terveyttä tukeva] voima liittyy uskonnolliseen vakaumukseen ja käytäntöihin, Koenig sanoi The Irish Times -lehdessä viime vuonna.
Hengelliseen yhteisöön osallistuminen on myönteisesti yhteydessä moniin terveellisiin elämäntapoihin, kuten vähäisempään tupakointiin ja alkoholinkäyttöön. Uskonnon terveellisyyttä onkin usein selitetty vakaumukseen liittyvillä elämäntapavaikutuksilla ja myönteisillä psykologisilla tekijöillä, kuten positiivisemmalla minäkuvalla, elämän tarkoituksellisuuden kokemuksella ja sosiaalisella osallistumisella.
Toiset selittävät uskonnonharjoituksen terveysetuja niillä fysikaalisilla vaikutuksilla, joita esimerkiksi rukoileminen ihmisen kehossa aiheuttaa. Tätä tukee se, että samantapaisia terveyshyötyjä on havaittu hyvin erilaisten uskonnollisten maailmankuvien yhteydessä.
Onpa uskoon joissakin selvityksissä liittynyt myös suurempi motivaatio huolehtia itsestä. Esimerkiksi Journal of Religion and Health -julkaisussa vuosi sitten esitellyn amerikkalaistutkimuksen mukaan uskonnollisuus oli yhteydessä aktiivisempaan syöpäseulontoihin osallistumiseen.
Suomessa uskonnollisuuden ja terveyden välinen positiivinen yhteys nousi esille 2005 ilmestyneessä väitöstutkimuksessa. Timo Teinosen tutkimusaineistoon kuuluneilla naisilla uskonnollinen osallistuminen oli yhteydessä parempaan elinajan ennusteeseen. Miehillä uskonnollisuuteen puolestaan liittyi vähäisempi alkoholinkäyttö ja tupakointi, mikä taas oli yhteydessä vähäisempään keuhkoahtaumatautien määrään.
