Kolmekymmenvuotiasta teologista instituuttia juhlittiin lauantaina Helsingin Luther-kirkolla.
Juhlaohjelmassa kuultiin kaikkien STI:n pääsihteerien, sekä hallituksen ensimmäisen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan piispa Olavi Rimpiläisen haastatteluita.
Teologisen instituutin tutkija Timo Eskola tenttasi juhlassa instituutin entisiä pääsihteereitä Eero Junkkaalaa, Henrik Perretiä ja Ville Auvista. Eskola kysyi heiltä muun muassa teologisen instituutin toimintaympäristön muuttumisesta heidän toimikausillaan.
– Ensimmäiset vuodet STI eli nousukiidossa. Se oli pieni ja nuori järjestö, jolla oli paljon tilausta kirkossa. Koimme vastaavamme haasteeseen, joka oli tärkeä. Haasteen voimme nimetä vaikkapa liberaaliteologiaksi. Alkuvuosina se näyttäytyi erityisesti eksegetiikan opetuksessa, Eero Junkkaala muisteli.
– Minun aikanani moni opiskelija koki opiskelevansa ikään kuin ilman päämäärää. Jotkut sitten löysivät paikan Luther-säätiön tai Inkerin kirkon kautta. Mutta tämä on ollut sellainen lamaannuttava todellisuus STI:ssä. Ennen astuttiin ikään kuin junaan – opiskeltiin, valmistuttiin ja päästiin seurakuntavirkaan, Henrik Perret kertoi.
– Minun aikanani jäsenjärjestöt kyselivät, onko STI:stä heille mitään hyötyä? Saavatko he työntekijöitä meidän opiskelijoistamme. Silloin istuimme alas ja tutkimme asiaa Timo Eskolan kanssa. Totesimme, että jokainen järjestö on saanut itselleen työntekijöitä teologisen instituutin aktiiviväestä, Ville Auvinen jatkoi Henrik Perretin avaamaa aihetta.
Piispa Olavi Rimpiläinen muisteli omassa osuudessaan lämmöllä aikaa, jolloin teologinen instituutti perustettiin, mutta erityisesti vanhan piispan ääni oli sortua hänen kertoessaan ajoista, jolloin hän jätti Suomen teologisen instituutin hallituksen puheenjohtajan tehtävän. Piispa Rimpiläinen kertoi luopuneensa eläkkeelle jäädessään kaikista luottamustoimistaan.
Teksti: Martti Pyykönen
