Suomen suurin raamattuluento

 

Jordan B. Peterson Texasissa vuonna 2018. (Wikimedia Commons)

Youtube-videoillaan nuorten miesten suosioon noussut maailmankuulu psykologi Jordan Peterson vieraili Helsingissä 9.10.2022. Hän piti luennon täydelle Helsingin jäähallille. Suomalaisia kuulijoita oli siis paikalla tuhatmäärin.

Halvimmatkin liput tilaisuuteen maksoivat yli 50 euroa, joten paikalla olleet ihmiset olivat todella kiinnostuneita siitä, mitä Peterson sanoo.

Edellisen kerran, kun Peterson oli Suomessa, hänen kuulijoistaan arviolta 80 prosenttia oli miehiä. Nyt sukupuolijakauma oli tasapuolisempi, vaikka edelleen enemmistö kuulijoista oli miehiä. Joka tapauksessa Peterson tavoittaa juuri sitä ikäryhmää, joka kirkolle on ollut kaikista vaikeinta eli 20-40 vuotiaita nuoria aikuisia. Yli 50-vuotiaita paikalla ei juuri näkynyt. Peterson tekee siis jotain oikein tämän ryhmän tavoittamiseksi. Tätä sietäisi kirkossakin miettiä.

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Käytännössä Petersonin varsinainen puhe oli raamattuluento. Hän aloitti luomisesta, siirtyi lankeemukseen, jonka jälkeen hän puhui Kainista ja Aabelista, Nooasta, Abrahamista ja Mooseksesta. Läpi Raamatun kertomusten yleisö kuunteli keskittyneesti. Tämä varsinainen Raamattua käsittelevä osuus kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen oli toinen vastaava osuus yleisökysymyksistä, jotka käsittelivät mm. asevelvollisuutta, lasten kasvattamista ideologisesti vihamielisessä ympäristössä, naisten ja miesten välistä ystävyyttä, hyvää journalismia ja elämää totalitarismissa. Näihin kysymyksiin Peterson vastaili täysin valmistautumatta.

Peterson kertoi myös tekevänsä uutta kirjaa, jonka otsikko tulisi olemaan We who wrestle with God siis suomeksi ”me, jotka painimme Jumalan kanssa.” Lisäksi hän on tekemässä kirjaa suuremmalla joukolla Toisesta Mooseksen kirjasta. Selvästikin hän on yhä kiinnostuneempi uskonnollisista kysymyksistä ja Raamatusta. Tämä on näkynyt myös hänen podcastissaan, jossa vieraana on yksi toisensa jälkeen kristittyjä ajattelijoita, joita Peterson on näin oman näkyvyytensä kautta nostanut suuren yleisön tietoisuuteen.

Petersonilainen raamatuntulkinta lienee tuttua kaikille hänen luentoihinsa tutustuneille. Hän pyrkii löytämään Raamatun kertomuksista käytännöllisen psykologisen tai moraalisen merkityksen, jota jokainen voi soveltaa jälkimodernissa länsimaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa on kyse siitä, että henki, jonka kuvaksi ihmiset ovat tehty, on henki, joka nousee kaaosta vastaan ja synnyttää asuttavan järjestyksen kaoottisesta potentiaalista. Petersonin mukaan tässä on jotain, mitä ihmiset itsessään ovat tai heidän tulisi olla.

Kainin ja Abelin kertomuksessa Kain puolestaan tuo epäkelvon uhrin eikä anna parastaan. Peterson ajattelee tässä olevan kuva siitä, että jos ihminen menee sieltä, mistä aita on matalin, välttelee vastuuta eikä panosta käsillä oleviin asioihin, asiat eivät mene hyvin. Ehkä ihminen ei uskalla pistää kaikkea peliin ja antaa kunnon uhria, koska pelkää epäonnistumista tai panoksensa hylkäämistä. Petersonin mukaan tämä voi olla todellinen pelko, mutta joka tapauksessa tekemällä parhaansa epäonnistuminen on vain yksi mahdollisuus, kun taas tekemällä asioita puolivaloilla voi olla varma, että et onnistu. Peterson sanoikin, että elämä on uskomattoman vaikeaa ja jos et tuo parasta pöytään, asiat eivät mene parhaalla tavalla tai ainakaan niin hyvin kuin ne voisi mennä. Samassa yhteydessä hän puhui myös omantunnon kuuntelemisen tärkeydestä.

Mooses-kertomuksessa keskeistä on vapautuminen tyranniasta, mutta ei täyteen kaaokseen vaan järjestettyyn vapauteen, jota käskyt kuvaavat.

Nooan tarina on Petersonille kuvaus siitä, että viisas mies varautuu, kun tietää myrskyn nousevan. Baabelin torni on kuvaus transsendentin syrjäyttävästä totalitarismista, joka hajottaa ihmiskunnan. Abraham-kertomuksen voidaan hänen mukaansa ajatella olevan kutsu lähteä oman elämänsä järkyttävään seikkailuun kohti luvattua maata oman lapsuuden kodin turvallisuudesta. Mooses-kertomuksessa keskeistä on vapautuminen tyranniasta, mutta ei täyteen kaaokseen vaan järjestettyyn vapauteen, jota käskyt kuvaavat.

Petersonin mukaan lopulta kaikki Raamatun tarinat puhuvat samasta hengestä, vaikka niissä onkin erilaisia moraalisia opetuksia. Sama henki kutsuu epäkypsän seikkailuun ja viisaan valmistautumaan myrskyyn. Kaikki hyvät asiat liittyvät lopulta yhteen, sillä ne ovat hyviä ja niistä käytetään samaa termiä. Peterson siis näkee, että pelkässä hyvän käsitteessä on implisiittiinen monoteismi taustalla.

Peterson ei kiellä Raamatun kirjaimellista merkitystä tai kiistä historiallisia totuuksia. Hänen lähestymistapansa vain on erilainen. Hän puhuu koko ajan moraalisella tai symbolisella tasolla. Hänen viestinsä on, että Raamatussa on ajattomia totuuksia ja viisautta, tutkikaa sitä. En väitä, että kukaan välttämättä tulisi uskoon hänen luennoillaan, eikä se lienee tarkoituskaan, mutta joka tapauksessa hän tekee eräänlaista arvokasta kulttuurista raivaustyötä, joka osoittaa, että meidänkin kulttuurimme keskellä Raamatulla on merkitystä ja sitä kannattaa lukea. Hän siis osoittaa oikeaan suuntaan, vaikka yksittäisistä raamatuntulkinnoista olisikin eri mieltä hänen kanssaan. Jos liberaalin orientaation valinnut kristinusko on pyrkinyt osoittamaan Raamatusta poispäin aikamme kulttuuriin ja etsimään vastauksia siitä, Petersonin vastaus on päinvastainen: meidän tilanteessamme vastauksia pitää etsiä Raamatusta.

Peterson on siis eräänlainen lain saarnaaja ja evankeliumin työn valmistelija.

Luterilaisittain asian voisi ilmaista niin, että evankeliumi ei voi tehdä työtään ennen kuin laki on tehnyt tehtävänsä. Peterson on siis eräänlainen lain saarnaaja ja evankeliumin työn valmistelija. Hän pyrkii esittämään ja selvittämään ihmisille sitä moraalista järjestystä, jossa kristinusko toimii. Tämä moraalinen järjestys alkaa olla lähes kokonaan kadonnut jälkikristillisenä aikana ihmisten elämästä. Etenkin nuorille sukupolville tässä on paljon uutta kaiken kaaoksen keskellä ja ehkä he ovat juuri siksi niin kiinnostuneita Petersonista. Näin Peterson tekee omalla tavallaan arvokasta taustatyötä evankeliumille, vaikka ei itse ole sellainen evankelista, joka johtaisi ihmisiä suoraan kristilliseen uskoon ja sen omistamiseen.

Mietin koko luennon, miten suomalainen yleisö tämän ottaa vastaan. Puhe käsitteli suurimmaksi osaksi pelkästään Raamattua ja uskonnollisia teemoja. Lopussa aplodit olivat kuitenkin suuret ja suuri osa taputti seisaaltaan. Joku kommentoi poistuessani vieressäni, että ei tiennyt Petersonin olleen näin perehtynyt uskontoon. Kun kävelin hallilta pois, takanani kulki naisjoukko, joka keskusteli ihastuneena luennosta. Yksi heistä sanoi, että hänen on pakko lukea Vanhasta testamentista nämä kertomukset uudestaan.

Uskoisin, että Peterson herättää ihmisiä kiinnostumaan Raamatusta ihan uudella tavalla. Osattaisiinko tällaista innostusta ja kiinnostusta hyödyntää jotenkin seurakuntien ja herätysliikkeidenkin piirissä?

Santeri Marjokorpi, STI:n pääsihteeri, Perustan päätoimittaja, TM, Järvenpää