Suomen Raamattuopiston voimanainen Marja-Terttu Tolamo oli myös herkkä runoilija, rukouksen ihminen ja Israelin ystävä

 

Marja-Terttu Tolamo oli myös suuri Israelin ystävä, jonka sydämen asia oli levittää Israel-rakkautta.

Marja-Terttu Tolamo (1915-2000) kuvaili runossaan itseään pieneksi juoksutytöksi Jumalan talossa, mutta hänen sanotaan olleen vuosikymmeniä kaiken keskushenkilö Raamattuopistolla.

Marja-Terttu Tolamon omien sanojen mukaan Raamattuopisto oli hänelle koti, perhe ja puoliso, koko elämän sisältö. Perheettömänä hän antautui opistolle täysin ja myös asui siellä.

Liisa Kososen kirjoittama teos Marja-Terttu Tolamo – Taiteilija ja taistelija kuvaa Suomen Raamattuopiston ”Grand Old ladyn” Marja-Terttu Tolamon merkittävää vaikutusta opiston toimintaan. ”Maisteri Tolamo”, kuten aikalaiset häntä kutsuivat, antoi oman elämänsä, työnsä, ihmissuhteensa ja taloutensa kokonaan Raamattuopiston hyväksi sen perustamisesta v. 1945 lähestulkoon kuolemaansa asti. Mutta Tolamon vaikutus ulottui merkittävänä koko viidesläiseen herätysliikkeeseen ja Suomen lähetystyön kenttään.

Tolamo syntyi Kangasniemellä 12-lapsiseen Topelius-nimiseen perheeseen vuonna 1915. Myöhemmin perhe muutti nimensä Tolamoksi. Marja-Terttu valmistui teologian maisteriksi vuonna 1940. Hän ei kuitenkaan ollut suuri teologi, vaan ennen kaikkea käytännön ihminen ja taitava organisoija.

Marja-Tertun erityiskiinnostus kohdistui Israeliin. Elämänsä aikana hän vieraili maassa lukuisia kertoja niin matkanjohtajana kuin yksityisestikin. Ensimmäisen matkansa Israeliin Tolamo teki vuonna 1954. Hän myös levitti aktiivisesti tietoa Israelista ja perusti Raamattuopistolle kattavan Pyhän maan näyttelyn, joka on edelleen pystyssä.

’Yhtä minä pyydän Sinulta Herra. Anna minulle aina se armo, että olen niiden joukossa, jotka siunaavat Sinun kansaasi Israelia ja että saisin armon toisiakin pysyttää siinä joukossa ja tuoda siihen lisääkin…Joka rakastaa Israelia, kulkee käsi kädessä Jumalan kanssa. Joka rukoilee Israelin puolesta, on Jumalan työtoveri. Joka siunaa Israelia, hän on siunattu.’ Tämä rukous kannatteli Marja-Terttua kaikessa Israel-työssä. 

Herää valvomaan -lehti työllisti

Suomen Raamattuopiston säätiön perustaja Urho Muroma (1890-1966) oli naimisissa Marja-Tertun sisaren kanssa. Tolamosta tuli Muroman pitkäaikainen ja läheinen työtoveri. Hän toimi muun muassa Muroman perustaman Herää valvomaan –lehden (nykyisin Elämä-lehti) toimitussihteerinä 1945-1983.

Lehdenteko oli yhtä aikaa sekä raskas että rakas työ. Kielitaitoisena Marja-Terttu suomensi tekstejä lehteen ja muuallekin. Kun rovasti ei enää jaksanut, Marja-Terttu kokosi lehden. Muutoinkin Muroman impulsiivisen luonteen, matkojen ja sairauksien takia Marja-Terttu joutui kantamaan käytännön vastuun usein kaikesta: lehden sisällön valinnoista, kirjoituksista ja ilmestymisistä.

Tolamo kirjoittaa tunnoistaan päiväkirjaansa 4.1.1954: Uupunut toimitussihteeri on yrittänyt saada lehteä kokoon. Valtava vastuu tuon lehden toimittamisessa, kun se leviää niin laajalti. Ilman esirukoilijoita ei tulisi tästä työstä alkuunkaan yhtään mitään.

Rukousta koko elämä

Tolamolla oli sekä taiteilijan että taistelijan sielu. Hän työskenteli Raamattuopiston hyväksi kuin leijonaemo huolehtien sen toimintaedellytyksistä kaikilla voimillaan ja kyvyillään. Runot jäivät hänelle tässäkin tunteiden tulkiksi.

Liisa Kosonen uppoutui Marja-Terttu Tolamon elämänvaiheisiin kolmen vuoden ajan. Lähteinä työssään hän käytti Tolamon omia kirjoituksia sekä Muromasta, Raamattuopistosta ja viidennestä herätysliikkeestä kirjoitettuja teoksia.

– Marja-Tertun koko elämä oli rukousta. Hän eli siitä ja hengitti sitä. Valtaosa hänen runotuotannostaan oli rukousta, Liisa Kosonen kertoo.

Marja-Terttu Tolamosta kertova kirja pitää lukijansa koko ajan suurten kysymysten äärellä: Kenen varaan jätän elämäni? Kestääkö luottamukseni Jumalaan elämän aallokoissa? Käytänkö saamiani lahjoja oikein lähimmäisteni hyväksi ja Jumalan kunniaksi?

Suuri ihminen jättää suuren varjon, sanotaan. Teos kuvaa koskettavasti, miten vaikeaa tämän vahvan tahtonaisen oli jättää ensin työnsä ja lopulta myös oma itsensä toisten hoidettavaksi.

– Hänellä oli sellaista arvovaltaa ja myös särmää, että toisten oli mahdotonta toimia hänen tahtoaan vastaan.

*

Kursiivilla kirjoitetut ovat otteita kirjasta: Liisa Kosonen: Marja-Terttu Tolamo – Taiteilija ja taistelija, Perussanoma 2020.