Suomen Raamattuopiston julistustyönjohtaja Petri Kortelahti: Lepo ei ole lupa vaan käsky

Petri Kortelahti puhui viikonloppuna Kellonkartanon kristillisen kurssikeskuksen Elojuhlissa jaksamisesta ja levon tärkeydestä. Kuva: Karoliina Rauhio-Pokka

Petri Kortelahdella on hyviä uutisia niille, jotka potevat huonoa omatuntoa väsymyksestään: Väsyminen ei ole väärin, vaan se on Jumalan lahja

Elämme tällä hetkellä 24/7 -kulttuurissa, jossa niin yksittäisen ihmisen kuin palvelun tulisi olla jatkuvasti käytettävissä. Sosiaalinen media on luonut ilmapiirin, jossa ihmisen tulisi aina olla tavoitettavissa. Ihmisestä on tullut kone, jonka tulisi olla aina tehokas ja liikkeellä vailla väsymystä.

Raamatullinen ihmiskäsitys lähtee liikkeelle siitä, että ihminen ruumis, sielu ja henki. Jumala on luonut ihmiseen nämä kolme ulottuvuutta, jotka kaikki ovat Jumalan arvokkaita luomistöitä.

− Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen voisi jyrkästi paloitella osiin. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Erottelu on kuitenkin tarpeellinen, jotta esimerkiksi mielenterveyden asioita ei ryhdytä ylihengellistämään tai uskontoa psykologisoimaan, Kortelahti sanoo.

Monissa uskonnoissa ajatellaan, että sielu on ruumiissa vankina. Tällöin ruumis nähdään vähempiarvoisena kuin sielu. Tämä ei ole kuitenkaan Kortelahden mukaan klassisen kristinuskon mukainen käsitys. Siksi niin ruumis kuin sielu tarvitsevat ja ansaitsevat huolenpitoa.

Raamattu puhuu paljon väsymyksestä ja levosta. Fyysinen taikka edes psyykkinen väsymys eivät ole siellä outoja ilmiöitä. Esimerkiksi Jeesuksen kerrotaan väsyneen fyysisesti matkan rasituksesta (Joh. 4:6). Saarnaajan kirja puolestaan puhuu psyykkisestä väsymyksestä, joka ilmenee kehossa saakka (Saarn. 12:12): Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

− Raamatun näkökulmasta väsymys on luonnollinen asia. Se ei moralisoi väsymystä, sillä Jumala hyväksyy inhimillisen heikkouden. Jumala on levon Jumalaksi, joka tahtoo virvoittaa ihmisen, Kortelahti sanoo.

Aina on varaa levätä

Myös Jeesuksen kerrotaan huolehtineen opetuslastensa levon tarpeesta (Mark. 6:31): Hän sanoi heille: ”Lähtekää kanssani yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Teksti osoittaa, että Jeesuksella oli varaa levätä, vaikka hänen suosionsa oli tuolloin huipussaan. Usein juuri ”takominen silloin, kun rauta on kuumaa” tuo ihmiselle suuren kiusauksen laiminlyödä omat tarpeensa.

− Väsymys on Jumalan lahja, sillä se suojelee meitä rehkimästä itseämme hengiltä, Kortelahti muistuttaa.

On myös tärkeää ymmärtää, ettei lepääminen ole Raamatussa lupa vaan jopa käsky (2. Moos. 20:11): Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. Lepopäivän pyhittäminen kuuluu Jumalan kymmenen käskyn lakiin, joka on elämän oma laki. Levon laiminlyöminen vaikuttaa väistämättä ihmiseen ennemmin tai myöhemmin. Usein juuri kristityt saattavat aliarvioida levon tarpeensa.

− Meidän kristittyjen tulisi ymmärtää tämän elämän rajallisuus eikä yrittää tuoda taivasta maan päälle. On täysin luonnollista, että vajavaisina ihmisinä me väsymme ja tarvitsemme lepoa. Täydellisyys odottaa meitä vasta perillä. Kun osaamme asennoitua oikein tähän elämään, opimme nauttimaan siitä aivan uudella tavalla, Kortelahti sanoo.

Vaikka lepo ei ole väärin, se ei kuitenkaan anna lupaa turhaan laiskotteluun ja muista hyötymiseen. Kristityn tehtävä on tehdä työtä ja palvella lähimmäistään.

− Meidän tulee kulua Jumalan palvelemisessa – mutta hitaasti ja järkevästi. Ei ole mitään mieltä kuluttaa itseään ennenaikaisesti loppuun. Levon ja työn vuorottelu kuuluu ihmiselämään. Niiden välille on kuitenkin tärkeää löytää tasapaino.

Teksti Karoliina Rauhio-Pokka