Kirjoittanut
Kahden kirkollisen lehden päätoimittajat Seppo Simola ja Leif Nummela ovat täysin eri mieltä siitä, millainen vaikutus herätysliikeväen lähdöllä olisi kansankirkolle. Nummelan mukaan kirkon toiminta lamaantuisi, jos herätysliikkeet sanoisivat kirkolle hyvästit. Simolan mielestä herätysliikkeet liioittelevat omaa merkitystään.
Kaksi kirkollista vaikuttajaa, Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola ja kansanlähetystaustaisen Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela ottivat yhteen Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkoaamuna. Eniten tunteita lämpimässä ajatustenvaihdossa herätti kysymys herätysliikkeiden merkityksestä ja asemasta kansankirkossa.
Väriä keskustelulle antoi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelän tuore tutkimus, jonka mukaan liberaalia teologiaa edustavat näkemykset ovat nyt ensimmäistä kertaa Suomen kansankirkon historiassa yleisempiä papiston keskuudessa kuin perinteistä kristinuskoa edustavat näkemykset. Niemelän mukaan tämä näkyy jyrkentyneenä vastakkainasetteluna, koska uudistusmieliset haluavat ajaa näkemyksiään aiempaa ponnekkaammin saavutettuaan kirkossa päätäntävallan.
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola toppuutteli puheita vastakkainasettelusta ja kirkon jakautumisesta kahtia.
– Puhe kirkon hajoamisesta ja kahtiajakautumisesta on liioittelua. Näissä puheissa annetaan aivan liikaa painoarvoa joillekin järjestöille, jotka ovat lopulta kirkossa pieni ja marginaalinen porukka.
Leif Nummela näki asian toisin.
– Herätysliikeväki on aktiivisinta kirkossakävijäjoukkoa, joka myös lahjoittaa eniten varoja kolehteihin ja tekee kahdeksankymmentä prosenttia kirkon lähetystyöstä. Säännöllisesti jumalanpalveluksiin osallistuvasta väestä joka toisella on jonkinlainen herätysliiketausta, Nummela huomautti.
Simola ei Nummelan argumentointia purematta niellyt.
– Jumalanpalvelusten kävijämäärät ovat nykyään ylipäänsä todella pieniä. Jos Helsingissä katsotaan, moniko seurakunnan jäsen käy jonakin sunnuntaina jumalanpalveluksessa, ollaan lähempänä nollaa kuin yhtä prosenttia. Meidän pitää ruokkia sellaisia toimintatapoja, jotka ruokkivat jäsenistön suuren enemmistön hengellisyyttä.
”So what?”
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja korosti, ettei hän ole ajamassa ketään ulos kirkosta, muttei varsinaisesti jäisi herätysliikkeiden lähtöä ikävöimäänkään.
– Jos ne [herätysliikkeet]kokevat tarpeelliseksi lähteä, niin lähtekööt – so what? Se on pieni porukka, jollaisia on ollut kirkossa maailman sivu. Porussa on kyse siitä, että järjestöjen ihmiset ovat menneinä aikoina tottuneet käyttämään puhevaltaa sekä ääntä [kirkossa] ja nyt ovat surkeina, kun asema ei ole enää se, mikä se oli ennen, sivalsi Simola.
Leif Nummelan mukaan kyse ei ole vallanhalusta, vaan oikeudesta uskonnonvapauteen. Uuden Tien päätoimittaja soisi vanhauskoisille edes seurakuntien sivukappeleita, joissa esimerkiksi naispappeuteen kielteisesti suhtautuvat vanhauskoiset voisivat kokoontua osana seurakunnan toimintaa. Nummelan mukaan herätysliikeväen joukkopaosta kärsisi myös kirkko.
– Jos tämä ”pieni porukka” otetaan kirkosta pois, niin kukaan ei kohta ole viemässä isolle joukolle evankeliumia ja toteuttamassa sen käyttämiä palveluja. Kirkossa ei tarvita ainoastaan jäseniä vaan myös tekijöitä. Kirkossa täytyy palaa muutakin kuin vain valo tyhjässä kirkkosalissa, Nummela vastasi.
Erilainen käsitys Raamatusta mielipide-erojen taustalla
Päätoimittajat olivat yksimielisiä siitä, että kirkon ääripäiden erimielisyys juontaa juurensa viime kädessä erilaisesta raamattukäsityksestä.
– Pohjalla on suuri jako ja kysymys siitä, onko olemassa Raamatun totuutta, jonka Jumala on ilmoittanut ja josta haluamme pitää kiinni – myös erilaisten elämänohjeiden osalta, Nummela tiivisti.
Simola korosti, että myös liberaalisiipi haluaa pitää kiinni Raamatusta, mutta tulkitsee sitä eri tavalla kuin perinteisen, kirjaimellisen tulkintamallin edustajat.
– En minä ole nähnyt että kirkossa olisi luovuttu uskosta ilmoitukseen ja persoonalliseen Jumalaan.
– Minun nähdäkseni Raamatun syvätotuus vain menee jossain ihan muualla kuin siinä, mitä sanotaan seurakunnan paimenen miespuolisuudesta tai homoseksuaalisuudesta. Raamattua ei pidä tarkastella tällaisia yksittäisiä lauseita vasten vaan katsoa suurempaa kokonaisuutta, kiteytti Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja näkemyksensä.
Radio Dei Viikon debatti kuullaan uusintana tiistaina 21.9. klo 13-14 ja yöllä klo 01-02.
