Kirjan tavoitteena on, että kykenisimme paremmin ymmärtämään toisella tavalla ajattelevia sen sijaan, että huutelemme toisillemme vain kaukaa, kirjailija Danielle Miettinen sanoo.
Joskus lapsuuden haaveet toteutuvat. Niin on käynyt toimittaja-kirjailija Danielle Miettiselle, joka on pienestä pitäen rakastanut kirjoittamista ja toivonut saavansa tehdä sitä työkseen.
Tähän mennessä Miettisen kynästä on syntynyt yhdeksän kirjaa, ja kymmenes on suunnitteilla. Pitkään toimittajana työskennelleen teologin kirjailijanura alkoi vuonna 2009, kun kustantaja tilasi häneltä lapsille suunnatun, ehtoollista käsittelevän kirjan. Sen jälkeen uusia projekteja on ilmaantunut sopivin väliajoin.
– Olen kirjoittanut kirjoja tilauksesta. Se on ollut Jumalan tapa johdattaa minua tässä työssä. Kaikki kirjaprojektit ovat olleet mielekkäitä, Danielle Miettinen sanoo.
Miettisen ammatillinen tie ei kuitenkaan ole ollut täysin mutkaton. Hänet irtisanottiin yt-neuvotteluiden seurauksena vakituisesta toimittajan tehtävästä vuonna 2016.
– Se oli kova paikka. Identiteettini oli tuolloin vielä syvästi kiinni toimittajan työssä, hän sanoo.
Sen jälkeen Miettinen työskenteli hetken Veritas Forumin koordinaattorina. Hän koki kuitenkin Jumalan kutsuvan häntä johonkin uuteen ja irtisanoutui tehtävästään.
– Jumala kysyi minulta, luotanko häneen, ja yhtäkkiä kutsu jättäytyä hänen varaansa tuntui tulevan vastaan joka paikasta. Voin kuvitella, että lähetyskutsun saaminen on jotain samankaltaista. Oli pelottavaa heittäytyä inhimillisesti tyhjän päälle, mutta se kannatti. Jumala on ollut minulle uskollinen.
– Hän rakastaa sitä, että saa käyttää lahjojamme, ja ottaa myös meidän taustamme huomioon suunnitelmissaan. Kunpa vain uskaltaisimme luottaa johdatukseen enemmän, Miettinen pohtii.
Viime vuosina Miettinen on opetellut irrottautumaan suorituskeskeisestä identiteetistä. Hän ei halua määritellä itseään ensisijaisesti työnsä kautta vaan Jumalan lapseksi. Hänen kutsumuksenaan on tulla siksi ihmiseksi, jollaiseksi Jumala on luonut hänet.
– Pyrin siihen, että olisi kyky vain olla, ei pelkästään tehdä. Elämä itsessään on arvokas riippumatta siitä, mitä lahjoja ihmisellä on. Jumalan lapsena saan riemuita kaikesta siitä, mitä Isäni on, sekä niistä asioista, joita hän tuo elämääni.
Tämän vuoden mittaan Miettinen on huomannut, että olemassaolon ihme on kuolemaakin väkevämpi. Häneltä leikattiin helmikuussa kasvain suolistosta. Kyse ei ollut syövästä, mutta kokemus on silti ollut pysäyttävä.
– Ajattelen, että kasvain oli Jumalalta tullut kutsu löytää turva hänestä. Olen pohtinut paljon sitä, minkälainen ”rakennus” kestää kuolemankin läpi. Usein kuolemaan liittyy kristitylläkin erilleen joutumisen ja tuntemattoman pelkoa.
Miettinen on huomannut, että monesti kuolemaan liittyvät keskustelut kierretään, vaikka se on jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin.
– Siitä ja muistakin vaikeista asioista on kuitenkin tärkeää puhua, sillä vaikeneminen vain ylläpitää tabuja, hän sanoo.
Erääseen vaikeaan aiheeseen Danielle Miettinen tarttui elokuussa ilmestyneessä kirjassaan Päivi Räsänen – valtakunnansyytetty. Siinä hän pyrki Räsäsen tähänastisen oikeustien tarkkaan dokumentointiin ja siihen, että tapahtumista annettaisiin mahdollisimman monipuolinen kuva.
– Halusin, että kaikki osapuolet saavat kertoa oman kokemuksensa prosessista sekä mielipiteensä parhaine argumentteineen.
Objektiivisuuteen hän ei kuitenkaan pyrkinyt.
– Jokainen esitys on aina subjektiivinen, mutta jos työni kautta on syntynyt objektiivisuutta, pidän sitä hyvänä asiana.
Miettinen haastatteli kirjaa varten Räsäsen lisäksi muun muassa rikosilmoituksen tehnyttä pappia, valtakunnansyyttäjää, poliiseja, oikeusoppineita ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Lisäksi hän perehtyi suureen määrään uutisjuttuja, ajankohtaisohjelmia ja muita materiaaleja.
– Kirjan tavoitteena on, että kykenisimme paremmin ymmärtämään toisella tavalla ajattelevia sen sijaan, että huutelemme toisillemme vain kaukaa. On luonnollista, että kun itselle tärkeä asia on uhattuna, on vaikea kuunnella vastakkaisten mielipiteiden edustajia. Rauha ja levollisuus kuitenkin lisääntyvät, kun pääsemme lähemmäs toisiamme aitoon dialogiin, Miettinen pohtii.
Danielle Miettinen kertoo kirjaprosessin herättäneen hänessä surua.
– Seksuaalisuus on niin syvällä ihmisen ytimessä, että sanoo homoseksuaalisuudesta mitä tahansa, aina joku kokee sen identiteettiään tai arvojaan uhkaavaksi ja loukkaantuu. Aiheeseen liittyy paljon kipua, joka on tärkeää tunnistaa.
– Se, että Räsäsen syytteet kumottiin, on kuitenkin myönteinen asia. Se kertoo, että lain tasolla Suomessa on edelleen uskonnon- ja sananvapaus. Mutta ilmassa on huolestuttavia pyrkimyksiä. Tiettyjen mielipiteiden ja vakaumusten tilaa halutaan pienentää, ja jos oikeusjärjestelmä joutuu ideologisen prosessin välikappaleeksi, tilanne voi vaikeutua.
Miettinen kehottaa kristittyjä käyttämään oikeuksiaan rohkeasti – silloinkin, kun niitä uhataan. Usein suurin este on pelko, joka nousee omasta sisimmästä.
– Voimme miettiä, mitkä asiat vahvistavat rohkeuttamme. Lopulta on kyse suhteestamme Jumalaan. Meidät on kutsuttu elämään synnin, kuoleman ja Saatanan voittaneen Kristuksen kanssa. Hänen sydämessään olemme aina turvassa.
Rohkeuden aisaparina tulisi olla myötätuntoisuus ja lempeys, joita saamme pyytää Jumalalta.
– Tarvitsemme kykyä asettua toisen asemaan ja miettiä, millä tavalla oma viesti kannattaa välittää. Sanat ovat valtavan vahvoja: niillä voi luoda maailmoja, siunata mutta myös tuhota. Raamattu ei turhaan varoita, että joudumme tilille jokaisesta sanastamme.
Miettisen mielestä tarvitaan syvällistä teologista keskustelua seksuaalieettisistä kysymyksistä ja Raamatusta.
– Esimerkiksi Raamatun opetusta seksin kuulumisesta avioliittoon perustellaan aika vähän, eivätkä perustelut ole juuri nousseet julkisuuteen. Olisi hienoa, että Sana pääsisi itse puhumaan puolestaan. Se edellyttää, että koko Jumalan sanaa pidetään rukoillen esillä Pyhän Hengen voimassa ja viisaudessa.
Danielle Miettinen kaipaa sitä, että kristityt voisivat havahtua syvemmin siihen, mikä voima Sanassa on ja mitä kaikkea hyvää Jumala antaa meille sen kautta.
– Moni meistä pitää Raamattua Jumalan sanana, mutta miten paljon uskallamme käytännössä elää sen varassa? Ymmärrämme aika vähän sen arvovallasta ja voimasta.
– Kristus on Jumalan Sana. Tämä on valtava mysteeri ja lahja. Sana paitsi kantaa meitä tässä elämässä myös vie meidät ikuiseen elämään.
