Ihmisiä ja ilmiöitä: Koronatartuna oli viedä äänen lisäksi koko Tom Bollströmin elämän – ”Koin olevani Jumalan kanssa kasvokkain” Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

”Sekava aika kaipaa selkeitä aikuisia”

 

Rimako ja Mari Lahikainen ovat pitkäaikaisia ystäviä. Kuva: Anu Heikkinen

Pitkän linjan nuorisotyönohjaaja Riitta-Maija Korhonen ja Mari Lahikainen voisivat olla äiti ja tytär.

Ja niin he tavallaan ovatkin. Korhonen on ollut vanhempana ihmisenä tukemassa Lahikaisen elämää ja pohtimassa kysymyksiä uskosta.

Mikä onkaan hengellisen vanhemmuuden merkitys sekavan ajan keskellä?

Riitta-Maija Korhonen ja Mari Lahikainen halaavat pitkään ja riemukkaasti. Ystävysten edellisestä tapaamisesta on puoli vuotta aikaa. Siitä huolimatta molemmista tuntuu siltä, kuin olisi nähty viimeksi eilen.

Molemmat ovat kokeneet ystävystymisensä Jumalan johdatuksena.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

– Inhimillisesti katsoen yhteyden syntyminen on sattumaa, mutta Jumala voi järjestää sattumankin. Kohtaamisia on elämässä paljon, mutta kaikista ei synny syvällistä ihmissuhdetta, Korhonen, eli tuttavallisemmin ”Rimako” pohtii. 

Keskusteluja elämästä

Rimakon ja Marin ystävyys alkoi yhdeksän vuotta sitten, kun Mari aloitti kolme kuukautta kestävän Raamatun peruskurssin Suomen Raamattuopistolla. Rimako oli yksi kurssin opettajista.

– Muistan Rimakon kurssin tutustumisillasta. Jännitin kurssia ihan kamalasti. Rimakolta sain heti lämpimän vastaanoton, Mari kertoo.

Raamattukurssin aikana Mari sai paljon apua Rimakolta. He kävivät pitkiä keskusteluja elämän suurista kysymyksistä, aluksi lähinnä opettajan ja oppilaan roolissa. Mari ei osaa tarkkaan sanoa, miksi alkoi puhua juuri Rimakon kanssa.

– Kai hän vaikutti helposti lähestyttävältä. Mietin paljon uskonasioita ja sitä, mihin suuntaisin elämässäni. Rimakolta sain tukea ja rohkaisua, Mari sanoo.  

Läsnäolon kaipuu

Sekä Mari että Rimako ovat yhtä mieltä siitä, että hengellisiä äitejä ja isiä tarvitaan.

– Aikamme lapset ja nuoret kaipaavat kipeästi aikuisten läsnäoloa ja tukea. On yleinen puutostauti, ettei heillä ole ketään, joka osoittaisi sanoilla, asenteilla ja teoilla, että he ovat tärkeitä, Rimako sanoo.

Pitkän linjan nuorisotyöntekijän mukaan samanlaista huomioimista tarvitaan myös hengellisessä kasvussa.

Siksi olisi hyvä, että seurakunnat tarjoaisivat enemmän tilaisuuksia eri-ikäisten luontevaan kohtaamiseen. Nyt eri ikäryhmille suunnatut toimintamuodot ovat vahvasti eriytyneet.

Lue Riitta-Maija Korhosen ja Mari Lahikaisen koko haastattelu tuoreimmasta Elämään-lehdestä.

 
Artikkelibanneri perussanoma