Sari Essayah näkee itsenäisyyspäivänä horisontissa globaaleja haasteita, joiden ratkaisemisessa suomalaisille saattaa langeta tärkeä rooli

 

Viime ajat ovat muuttaneet suomalaisia. Emme pidä itsenäisyyttäkään enää samalla tavalla itsestäänselvyytenä, Sari Essayah sanoo. (Kuvat Jani Laukkanen)

Maa- ja metsätalousministerin mukaan omavarainen Suomi saattaa joutua ruokkimaan nykyistä laajemmin kuivuvaa maailmaa. Linnan juhlissa Sari Essayah nauttii kynnyksettömästä keskusteluilmapiiristä.

Maa- ja metsätalousministerin virkahuone Hallituskadulla huokuu valtiohistoriaa.  

Petteri Orpo sanoi, että tulet saamaan Suomen ministereistä kauneimman virkahuoneen, ministeri Sari Essayah sanoo. 

Sansa Neliöb. 13.2.-12.3.

Pääministerin – entisen maa- ja metsätalousministerin – konttorikateus on ymmärrettävää. Miljöö on ehtaa autonomian ajan klassismia. Kun näitä työhuoneita otettiin ensimmäisen kerran käyttöön, vaikkapa Alvar Aalto ja funktionaalisuus olivat vielä kaukaista tulevaisuutta.  

Huoneen kalustus on entisöityä antiikkia. Katossa on kristallikruunuja ja ornamentteja. Nurkan takka ei sentään ole käytössä. 

 

Omavaraisuus on tärkeä osa kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä, Sari Essayah sanoo. – Ruotsista on katsottu meitä viime aikoina ihaillen.

 

Pääministeri pitää toimistoaan kadun toisella puolella Valtioneuvoston linnassa. Siellä, kuten maa- ja metsätalousministeriössäkin, on alkamassa lähivuosina remontti. 

Ministerin virkahuone on museoviraston erityisessä suojeluksessa. Historiallisessa interiöörissä tuntuu jopa kummalliselta, että normaalimenolla huoneen valtias vaihtuu neljän vuoden välein. 

– Kyllä, mutta Suomessa ei toimita kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa vaaleissa vaihtuu aina myös suuri osa henkilökunnasta. Meillä ministeriöiden virkakunta pysyy samana, vaikka se toimiikin aina poliittisessa ohjauksessa. 

 

Kuluvaa vaalikautta on eletty pian puoli vuotta. 

Miten ministerin työhön ryhdytään? Kuulostaa yksilön kannalta jättimäiseltä haasteelta, että eräänä päivänä vain istahtaisi työpöydän taakse ja alkaisi käyttää oman alansa suurinta valtaa Suomessa. 

– Pitkäaikainen toimiminen politiikassa valmistaa ministerin tehtävään, Sari Essayah avaa.  

– Poliittinen prosessi on tullut tutuksi kuntapolitiikasta alkaen. 

Essayah on toiminut vaaleilla valittuna edustajana kaikilla poliittisilla tasoilla Suomessa. Oikeastaan vain yksi tehtävä – jos pääministeriyttä ei nyt lasketa mukaan – on kokematta: tasavallan presidentin virka. Siihenkin tehtävään Essayah on ehdolla tammikuussa. 

 

Puhuttaessa presidenttiehdokkuudesta Essayah suostuu hetkeksi vaihtamaan päähänsä puoluejohtajan hatun. 

Miten tärkeä asia oma ehdokas presidentinvaaleissa on puolueelle? 

– Kyllä puolueen kannalta on hyvä, että olemme näissäkin vaaleissa mukana. Puoluenäkyvyys on tärkeää. 

Ehdokkaista Essayah on ainoa, joka kuuluu ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan, lyhennettynä tp-utvaan. Virkapölyiseltä kalskahtava valiokunta on suomalaisen politiikan koboltinkovaa ydintä, työryhmistä arvovaltaisin ja informoiduin. Sen työskentelyä johtaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö. 

 

Maa- ja metsätalousministeri on ryhmän jäsen muun muassa siksi, että ministerin työalaan kuuluu maan ruokaturva. 

– Omavaraisuus on tärkeä osa kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä. 

Suomi on noin 80-prosenttisesti omavarainen ruoantuotannon osalta ja tarvitsee ulkomailta lähinnä koneita, lannoitteita ja polttoaineita. Esimerkiksi länsinaapuri Ruotsi pudotti omavaraisuutensa pahimmillaan 30 prosenttiin ja on nyt muuttuneessa maailmantilanteessa kammennut itseään ylöspäin. 

– Sieltä on katsottu meitä ihaillen viime aikoina. 

Muutenkin juuri maa- ja metsätalousministeriys on vahva asiantuntijatehtävä. Monista se kuulostaa hieman vanhanaikaiselta maaseudun edunvalvontatehtävältä, mutta tällainen mielikuva ei voisi vähemmän osua oikeaan. 

Kevään hallitusneuvotteluissa Essayahia suorastaan toivottiin tehtävään europarlamenttitaustan vuoksi. Merkittävän osan ministerin kapasiteetista haukkaa kokoustaminen Brysselissä. 

– EU:sta tulee koko ajan sääntelyvyöryä, mitä tulee myös pitää silmällä. 

Tietysti tehtäväkentässä on mukana myös maatalousyrittäjyyden ja alkutuotannon tukemista. 

– Valtio nimenomaan luo edellytyksiä, mutta ei itse osallistu tuotantoon. 

Maa- ja metsätalousministerin pöydällä viime aikoina olevista asioista yleisölle tutuimpia lienevät silakan kalastukseen ja turkistarhaukseen liittyvät kysymykset. 

 

Sari Essayah, 56, on pärjännyt hyvin erilaisissa suosituimmuusmittauksissa eduskunnan sisällä. Miltä tuntuu olla pidetty työtoveri? 

– Vaikeaa sanoa, mutta kyllä se tietysti hienolta tuntuu, Essayah sanoo ja on selvästi hieman vaivaantunut, kun puhe kääntyy ministeriön asioista häneen itseensä ihmisenä. 

Perusperiaatteisiinsa Essayah laskee vahvan ihmisyyden kunnioittamisen, näkemyseroista riippumatta. 

– Kaikilla on omat ilot ja surut, ja on tärkeää nähdä ihminen poliitikon roolin alla. Sen ihmisen olen ennen muuta halunnut kohdata. 

Essayahin aseistariisuva iloisuus yhdistettynä ammattimaiseen energisyyteen ovat monien tavoittelemia ominaisuuksia. 

Kriittinen kysymys puolueen kannalta on ollut tietysti se, latautuuko yksittäisen ihmisen ylle jo liikaakin positiivisuustaakkaa. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kaikilla on omat ilot ja surut, ja on tärkeää nähdä ihminen poliitikon roolin alla, Sari Essayah sanoo.

Itsenäisyyspäivän viettoon Sari Essayah valmistautuu aviopuolisonsa, diakoni Roope Knappin kanssa tutuissa merkeissä. 

– Linnan juhlissa nautin erityisesti siitä, että kynnys mennä juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa on matala. Mukana on väkeä eri taustoista, ja yhdessä juhlimme isänmaata, Essayah sanoo ja toteaa, että vaikka juhlista on vuosien kokemus, niitä silti aina odottaa. 

Mitä Sari Essayahin rukouksissa on itsenäisyyspäivänä? 

– Omalla kohdallani kiitän siitä, että vaikka kaikki päivät eivät ole olleet helppoja, koen tekeväni nyt sitä, mitä pitääkin. 

– Olemme Suomessa ja maailmalla isojen asioiden äärellä. Kuuntelin juuri espanjalaista kollegaa, joka kertoi, kuinka isot alat siellä ovat jo muuttuneet ilmaston kuumentuessa viljelykelvottomiksi. 

– Voi olla, että ruokimme suomalaisina vielä joskus paljon isomman määrän ihmisiä kuin nyt. Maamme pysyy hyvänä, ja puhdasta vettä on meillä paljon. 

– Kunpa ymmärtäisimme tämän ja turha kränääminenkin jäisi vähemmälle. Meillä on vastuu monista asioista, Essayah sanoo.