Kirjoittanut
Tammikuun 4. päivä 2024 oli ilon päivä papualaiselle Moi-heimolle. He saivat ensimmäistä kertaa käsiinsä omalla äidinkielellään kirjoitetun Raamatun. Takana oli 20 vuoden käännöstyö, joka saavutti täyttymyksensä.
Ilmassa oli sähköä. Voisi kuvitella, että tunnelma oli samanlainen kuin hetkellä, jolloin israelilaiset vastaanottivat liitonarkun leirissään, kuten sitä 1. Samuelin kirjan 4. luvussa kuvataan.
4. tammikuuta 2024 sadat eristyksissä elävän Moi-heimon jäsenet Indonesian Papua-saarella kerääntyivät lentokentän kiitotielle malttamattomina odottamaan arvokkaan lastin saapumista. Tästä hetkestä he olivat unelmoineet. Kun lentokone oli laskeutunut, he eivät enää jaksaneet hillitä itseään vaan alkoivat välittömästi huutaa ja tanssia riemusta koneen ympärillä.
Kun lentokone oli laskeutunut, he eivät enää jaksaneet hillitä itseään.
Ensimmäistä kertaa elämässään Moi-heimon jäsenet saivat käsiinsä omalla äidinkielellään kirjoitetun Raamatun.
Kun Raamattujen kuorma oli purettu, he rukoilivat kiittäen Jumalaa lahjasta, jota moni ei uskonut edes mahdolliseksi omana elinaikanaan.
Lahjoittajien avosydämisyys häkellyttää
Lähetystyöntekijäpariskunta Stephen ja Carolyn Crockettin alulle panema 20-vuotinen unelma ja toivo kantoi hedelmää tuona päivänä. Niinä 23 vuotena, jotka he olivat asuneet Papualla, Crockettit olivat käynnistäneet Raamatun käännöstyön Moille, joiden parissa he työskentelivät. Moi-heimo on yksi Papuan sisämaassa sijaitsevista 255 heimosta. Kyseessä on yksi maailman syrjäisimmistä seuduista.
Papua on Indonesian provinsseista suurin ja itäisin. Moi-heimon koti sijaitsee kahden tunnin lentomatkan päässä lähimmältä lentoasemalta, ja sinne pääsee vain pienillä, kymmenpaikkaisilla lentokoneilla. Vain kokeneimmat lentäjät kykenevät laskeutumaan syvien laaksojen täyttämään paikkaan, johon hädin tuskin on mahdollista lentää. Useimmat kiitotiet ovat alle tuhat metriä pitkiä.
Stephenin mukaan Moi-heimoon kuuluu noin tuhat jäsentä, joista 400–750 on lukutaitoisia. Hän halusi tarjota itselleen rakkaiksi tulleille ihmisille mahdollisuuden lukea Raamattua äidinkielellään. 20 vuoden ajan hän ja Carolyn käänsivät Uutta testamenttia heimon kielelle. Apua he saivat kolmelta paikalliselta.
Stephenillä on viesti:
Olemme työskennelleet Moi-kansan parissa vuodesta 2000 (yli 20 vuotta). Olemme nähneet Herran tekevän uskomattomia asioita, ihmeitä, jotka ovat siunanneet täällä tehtävän työn, niin moit kuin meidätkin. Lahja, joka kattoi Moin Uuden testamentin paino- ja kuljetuskulut, on todellinen ihme.
Tiedämme, kuinka iso vaikutus tällä on Moi-kansaan sukupolviksi eteenpäin. Lahja on todellinen ”hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri!”
Uusi, suotuisa suhde
Paikallisen kumppanimme Arin vieraillessa Dabotossa hän kohtasi Raamatuistaan riemuitsevan Moi-heimon. Crockettien tapaaminen merkitsi alkua suhteellemme Papuan lähetystyöntekijöiden kanssa.
”Kumppanuutemmehan itse asiassa viivästyi”, hän selittää. ”Erään vanhemman lähetystyöntekijän mukaan Veli Andreas vieraili Papualla kauan sitten. Stephenin pyrkimys kääntää Raamattu Moi-heimon kielelle muistutti minua siitä, kun Veli Andreas perusti Open Doorsin. Käännämme Raamattua paikallisille kielille, jotta heimojen ihmiset voisivat täysin sisäistää Jumalan sanan. Tämä on meidän tapamme ’vahvistaa sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan’ (Ilm. 3:2).”
”Tulevaisuudessa Moi-heimon edustajat käyvät ylistäen kertomaan sanomaa Jumalasta.”
”Toivon, että kaikki Moi-heimon jäsenet voivat lukea Raamattua omalla kielellään ja kasvaa uskossa Jeesukseen Kristukseen. Heillä on mahdollisuus muuttua. Daboton syrjäseudulla on kasvamassa paikallisia evankelistoja palvelemaan Jumalan työkaluina, jotta sana saavuttaisi muutkin heimot. Tulevaisuudessa Moi-heimon edustajat käyvät ylistäen kertomaan sanomaa Jumalasta.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
Kuuntele podcast
