Pitkäaikaisten lähetystyöntekijöiden määrä laskee edelleen. Kylväjän Kesäpäiviin valmistautuvan va. lähetysjohtajan Janne Aitan mielestä tämä on tappio myös kirkolle.
Suomen lähetysneuvosto (SLN) julkaisi toukokuussa tuoreen tilaston jäsenjärjestöjensä lähetystyöntekijöiden lukumääristä.
Suomessa on menty vauhdilla alaspäin koko kuluva vuosituhat, vaikka kansainvälisesti suunta on päinvastainen. Globaali etelä ja Aasia kasvattavat lähettivolyymiaan jatkuvasti.
Suomen lähetysneuvostolla on jäseniä useista kirkkokunnista, mutta otetaan esimerkki silti luterilaisesta kirkosta.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana kirkon lähetysjärjestöjen yhteenlaskettu lähettimäärä on puolittunut. Vuonna 2014 heitä oli 308, viime vuonna enää 145.
Kallista ja haavoittuvaa
Suomessa on menty vauhdilla alaspäin koko kuluva vuosituhat, vaikka kansainvälisesti suunta on päinvastainen. Globaali etelä ja Aasia kasvattavat lähettivolyymiaan jatkuvasti.
Lähetysyhdistys Kylväjän va. lähetysjohtaja Janne Aitta tietää, että joissakin järjestöissä kyse on valitusta strategisesta muutoksesta.
Lähettien lähettäminen kauaksi vieraan kielen ja kulttuurin keskelle on kallista ja haavoittuvaa.
Monien mielestä varat voi investoida tehokkaammin vaikkapa palkkaamalla paikallisia evankelistoja tai lähettämällä kouluttajia lyhytaikaisiin projekteihin.
Kirkon lähetystyön keskuksessa asiantuntijana toimiva Vesa Häkkinen toteaa tuoreessa kirjoituksessaan kirkon verkkolehti Lehterissä, että evankeliointi ja kristinuskon perusteiden opettaminen ovatkin monissa paikoissa jo siirtyneet paikallisten kirkkojen ja seurakuntien vastuulle.
Meiltä kaivataan asiantuntijoita, konsultteja tai kouluttajia, Häkkinen toteaa. Hänen mukaansa lähetystyötekijöitten määrän lisäksi pitää katsoa myös muita lähetystyöhön käytettyjä resursseja, kuten rahaa.
Sitä kumppanit voivat käyttää siihen ruohonjuuritason työhön, johon ne eivät enää kaipaa ulkopuolisia tekijöitä.
Siunausta merten takaa
Janne Aitan mukaan Kylväjässä uskotaan edelleen lähetystyöntekijöiden läsnäolon synnyttävän siunausta, jota ei saa rahalla eikä lyhyillä pyrähdyksillä.
Siunatuiksi tulevat paitsi vastaanottajat, tietenkin myös lähettäjät.
Tämän vuoksi Kylväjässä käytetään käytännössä koko budjetti lähetystyöntekijöiden pitkäkestoisen työn mahdollistamiseen työalueilla ulkomailla, Aitta toteaa.
Kylväjällä on kirkon lähetysjärjestöistä eniten ja Suomen lähetysneuvoston jäsenjärjestöistä toiseksi eniten lähetystyöntekijöitä työalueilla, kun lasketaan henkilötyövuosia. Viime vuonna luku oli 28.Helluntailaisten Fida ponnistelee omassa luokassaan: sillä vastaava luku oli 85.
– Suomalaisten lähetystyöntekijöiden väheneminen 2000-luvulla ei ole hyvä ilmiö. Kosketuspintamme maailmanlähetykseen ohenee. Mitä vähemmän lähetystyöntekijöitä, sitä vähemmän lähetystyökokemusta ja lähetystyön tuntemusta meillä on kotimaassa.
Aitta myöntää, että monesti paikallisten tekemän työn tukeminen on paras vaihtoehto.
– Maailmanlähetyksessä, ja varsinkin tavoittamattomien kansojen tavoittamisessa tarpeet ovat kuitenkin niin suuria ja moninaisia, että länsimaista ja pohjoismaista panosta tarvitaan.
Rahapula paljastaa strategian
Viime vuosi oli Kylväjälle taloudellisesti äärimmäisen haastava. Leikkuri leikkasi kaikesta muusta, mutta ei työalueiden työntekijöiden lukumäärästä.
– Kylväjä pystyi viime vuonna talousongelmistaan huolimatta säilyttämään hyvän tason lähetystyöntekijämäärässään. Olemme tästä kiitollisia Jumalalle ja työmme tukijoille.
Kun rahat käyvät vähiin, järjestön todellinen strategia paljastuu.
– Tehtävämme on lähettää lähetystyöntekijöitä kansojen pariin, joissa on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Pidämme tärkeänä nimenomaan läsnäoloa työalueilla. Lähetystyöntekijämme tekevät työtä kotimaasta käsin vain olosuhteiden pakosta, kuten sotatilanteiden takia.
Janne Aitta haluaa haastaa tilastojen osoittaman kehityksen.
– Kokonaan sammuneita hiiliä on melkein mahdoton sytyttää, mutta nuotion liekkiä on helpompi kasvattaa. Jeesus antaa konkreettisen neuvon: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”
– Ensi viikonloppuna vietämme taas Kylväjän Kesäpäiviä yhdessä kotimaassa käymässä olevien lähetystyöntekijöittemme kanssa. Nämä ovat tärkeitä hetkiä. Saamme kuulla kasvokkain siitä, mitä Jumala tekee maailmassa.
