Saara Kinnusen nuoruudessa Jumalalle ei ollut tilaa terapioissa

 

– On Jumalan suuri toive, että voisimme elää sellaista elämää, jonka hän on meille tarkoittanut, Saara Kinnunen sanoo.

Parikymmentä vuotta sitten otettiin haparoivia ensiaskeleita hengellisen ja psykologisen tiedon yhdistämisessä. Psykoterapeutti Saara Kinnusen mielestä niin kutsuttu kristillinen terapia on nykyään enimmäkseen ammattitaitoista.

Säämingin pitäjästä lähti 1960-luvun lopussa innokas ylioppilas Helsinkiin opiskelemaan psykologiaa.

Soveltavan psykologian professori Rauno Olavi Viitamäki tuijotti tuoreita opiskelijoita pienillä kapeilla silmillään ja sanoi: ”Jaaha, tällainen määrä ihmisiä on taas lähtenyt selvittämään omia neuroosejaan.”

Piplian neliö

Saara Kinnunen istui luentosalissa ja ihmetteli, mitä professori tarkoitti. Hän ei vielä tiennyt, että jokaisella on taustassaan asioita, jotka vaativat selvittämistä.

‒ Olin tullut 13-vuotiaana uskoon ja minulla oli vahva kutsumus palvella. Lukiolaisena olin mukana evankelioimassa. Vähitellen koin, että tehtäväni oli auttaa ihmisiä elämään sellaista elämää, jonka Jumala on heille suunnitellut.

Esteitä raivaamaan

Saara Kinnunen on sosiaalipsykologi, psykoterapeutti ja tuottelias tietokirjailija. Hän uskoo, että ihmisen sisikunnassa moni asia on vääntynyt vinoon syntiinlankeemuksen vuoksi.

‒ Mutta paljon voidaan myös korjata! On Jumalan suuri toive, että voisimme elää sellaista elämää, jonka hän on meille tarkoittanut.

Kinnunen halusi olla apuna korjaamisessa työkaluinaan terapia ja sielunhoito.

Oma matka oli kuitenkin kuljettava ensin.

‒ Psykologian opintojen myötä aloin pohtia omaa kehitystäni. Millaista se on minulla ollut ja millaista se olisi voinut olla. Aloin tunnistaa itseeni liittyviä uskomuksia, jotka olivat lähtöisin lapsuudestani.

Kohti kokonaista ihmiskuvaa

Psykologiaa ja hengellisyyttä pidettiin Saara Kinnusen opiskeluaikana ja vielä pitkään sen jälkeenkin toisiinsa kuulumattomina elämänalueina. Terapian maailmassa vallitsi psykoanalyyttinen ajattelutapa, ja se suhtautui uskontoon kielteisesti, Kinnunen sanoo.

‒ Olisin halunnut tehdä gradun hengellisyyden ja psykologian tarttumapinnoista, mutta se ei ollut mahdollista.

1980-luvulla alkoi ilmestyä suomeksi hengellisyyden mukaan ottavaa terapiakirjallisuutta. Erik Ewaldsin Sielunhoito ja terapia (Karas-Sana) oli ensimmäisiä suomalaisia teoksia, joissa psykologinen ja teologinen ymmärrys ihmisen auttamisesta yhdistettiin teoreettisella tasolla.

Erik Ewaldsin teosten lisäksi Saara Kinnunen tutki pappi ja psykiatri Asser Stenbäckin sekä sveitsiläisen lääkärin Paul Tournierin ajattelua.

‒ Oli valtavan hienoa huomata, että hengellisyys ja terapia voidaan yhdistää.

Kinnunen halusi oppia lisää ja kävi neljän vuoden ajan Tanskassa IPSICC-psykoterapiakoulutuksessa. Teos Sovintoon elämän kanssa (Perussanoma) oli hänen ensimmäinen oma kirjansa tältä alueelta.

Hyppy hengellisyyteen

Samoihin aikoihin perustettiin seurakuntien sielunhoitotyötä tukeva Elijah House ja Krito-ryhmistä tuli suosittuja.

‒ Alussa oli paljon haparointia. Arvostelin pitkään sitä, että hyvän psykologisen tiedon ääreltä tehtiin hyppy hengellisyyteen, mutta teorian tasolla alueita ei yhdistetty.

Kinnusen omassa ajattelussa luominen, lankeemus ja lunastus yhdistyivät psykologian tarjoamaan tietoon ihmisen sisäisestä todellisuudesta.

‒ Kaikki kipu, mikä ihmisen sisäiseen lapseen on jäänyt, on turmeluksen seurausta. Olemme Designed by God, Jumalan käsialaa ja suunnittelutyötä. Jumalan uudeksi luova ja sovittava työ lunastuksessa tarjoaa vastauksen lankeemuksen aiheuttamaan rikkinäisyyteen.

Merkittävä oivallus hänelle oli sanan pelastus kolme eri merkitystä: iankaikkinen pelastus, paraneminen ja vapautuminen.

‒ Paraneminen ja vapautuminen kuuluvat myös terapian alaan. Pisteenä i:n päälle ymmärsin, että Jeesus tuli parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.

Kysy rohkeasti

Saara Kinnunen iloitsee kristillisen terapian kansainvälisestä kehityksestä.

‒ Maailmanlaajuisesti on tapahtunut paljon hyvää. Monet uskovat tiedemiehet ja -naiset työskentelevät näiden aiheiden parissa.

Kinnunen on mukana kansallisilla (Suomen ACC) ja kansainvälisillä (EMCAPP) foorumeilla, joilla kristityt ammattilaiset kehittävät terapian teoriaa ja käytäntöjä.

Suomessa kristillistä terapiaa tarjoavilla on hänen mielestään useimmiten riittävä koulutus ja ammattitaito.

Monilla on psykoterapeutin, hoitoalan tai kirkollisen alan koulutus, jonka lisäksi he ovat opiskelleet hengellisyyden ja psykologian yhdistämistä terapiatyössä.

Terapeuttia etsivää Kinnunen kehottaa kiinnittämään huomiota tämän koulutukseen. Hän rohkaisee myös kysymään kaikki mieltä askarruttavat kysymykset, kuten terapeutin kirkkokunnan, jos se tuntuu tärkeältä.

Joillekin sopii hyvin ryhmäterapia tai vertaistukiryhmä.

Kaikki eivät tarvitse terapiaa

Kinnunen muistuttaa, että kaikki eivät tarvitse terapiaa.

‒ Jotkut hyötyvät riittävästi lukemisesta, toiset kuuntelemisesta.

Kriisiin joutuneelle hän suosittelee Toivon puheita -sivustoa.

Mistä tietää, että omat konstit eivät riitä ja kannattaisi hakeutua arvioimaan tilannettaan ammattilaisen kanssa?

‒ Jos työkyky heikentyy ja motivaatio joutuu kadoksiin, kannattaa etsiä apua.

Opiskeluaikanaan Saara Kinnunenkin oli välillä ahdistunut.

‒ Psykologian opiskelu sai minut miettimään, onko usko todellakin kainalosauva ja heikkojen ihmisten suojakseen kehittämä rakennelma. Olin mukana OPKOn toiminnassa ja kävin opiskelijatyöntekijöiden kanssa sielunhoidossa keskustelemassa näistä asioista.

Tilaa kysyä ja epäillä

Kinnunen kehuu esimerkiksi Olavi Peltolalta, Liisi Jokirannalta ja Kerttu Salmelalta saamiaan eväitä.

‒ He antoivat tilaa kysymyksille eivätkä lähteneet apologian avulla todistelemaan Jumalan olemassaoloa. He vakuuttivat, että Jumala kestää epäilyt ja pitää kiinni.

Kinnusen mielestä olisi hyvä, että kristillistä opiskelijatyötä tekevissä yhteisöissä olisi luettelo ihmisistä, joiden puoleen opiskelijat voisivat ongelmiensa kanssa kääntyä.

‒ Heidän ei tarvitse olla ammattilaisia, mutta sen verran kokeneita, että he osaavat ohjata ammattilaista tarvitsevat eteenpäin.

 

 

Saara Kinnunen vierailee Helsingin OPKOn opiskelijaillassa torstaina 31.1. Hän puhuu aiheesta Opiskelijan sisäinen lapsi.