Erityisen hankalaa on saada täytetyksi papiston, diakonian ja kasvatuksen työpaikkoja.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko painii työvoiman saatavuusongelmien kanssa.
”Kyse työntekijävoimasta on seurakuntien agendalla. Vaikeinta on täyttää tietyt papin, diakonian ja kasvatuksen alueen virat ja tehtävät. Kasvatuksen henkilöstön rekrytointivaikeuksia on erityisesti suurilla ja keskikokoisilla seurakunnilla”, kertoo hiippakuntasihteeri Timo Helenius Turun arkkihiippakunnasta.
”Rekrytointivaikeuksia on kaikissa hiippakunnissa.”
Samaan aikaan kirkon henkilöstö ikääntyy vauhdilla.
”Vuoteen 2035 mennessä kaikki hiippakunnat saavuttavat vähintään 40 % eläköitymisasteen, ja alle 40-vuotiaiden vakinaisten määrä tällä hetkellä on 16 % henkilöstöstä. Isoja määrällisiä muutoksia on siis pian tulossa”, toteaa rekrytoinnin kärkihankkeen projektiasiantuntija Katja Vanhatalo.
”Toisaalta vielä tällä hetkellä nuo luvut tarkoittavat myös sitä, että meillä on nyt työssä paljon kokenutta ja pitkään osaamista kerryttänyttä korkean ammattilaistason työvoimaa. Meillä on siis valtava määrä kyvykkyyspotentiaalia!”
Lupaavana signaalina Vanhatalo mainitsee sen, että julkisten alojen työhyvinvointitutkimuksen mukaan kirkko työnantajasektorina on aktiivisen kehittämistyön jälkeen monilla mittareilla muita isoja työnantajia parempi niin työkyvyssä, työn mielekkyydessä, muutoskyvykkyydessä kuin työn ilossa ja työstä palautumisen mittareilla mitattuna.
Osviittaa siitä, millainen olisi opiskelijoiden mielestä unelmatyöpaikka, löytyy viime syksynä julkaistusta Motivaatio kirkon työhön -tutkimuksesta (toim. Minna Valtonen ja Jouko Porkka).
”Unelmatyöpaikka vaikkapa kasvatuksen tai diakonian alaa opiskelevan mielessä on esimerkiksi sellainen, jossa reflektoidaan ja arvioidaan työtä, jossa osaaminen tunnistetaan, jossa saa kehittyä ja vaikuttaa, jossa saa toteuttaa unelmiaan ja visioitaan, tehdä merkityksellistä työtä ja kohdata kokonaisvaltaisesti sekä jossa saa tukea esihenkilöltä ja työkavereilta”, kertoo Vanhatalo.
Timo Helenius kirjoitti aiheesta blogissaan Turun arkkihiippakunnan verkkosivuilla jo viime syksynä, Katja Vanhatalo Kirkonkello-verkkojulkaisussa joulukuussa.
