Ranssi-Matikainen: ”Liittojen kahtiajako näkyi koronakeväänä”

 

Kesä oli avioliittotyössäkin erilainen, eikä tuttuja leirejä juuri pidetty. Hanna Ranssi-Matikaisen mukaan jo kevät muistutti monissa kriisiperheissä lomien jälkeistä tilannetta. – Pakotettu yhdessäolo kärjisti olemassaolevia ongelmia. Kuva: Jani Laukkanen

Kriisiparit ovat usein kokeilleet jo kaiken, toiminnanjohtaja Hanna Ranssi-Matikainen kuvailee.

Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtajan Hanna Ranssi-Matikaisen mukaan koronakeväänä moni jo valmiiksi hyvin toimiva avioliitto sai vahvistusta, kun pakon sanelemana oli pysähdyttävä ja vietettävä enemmän aikaa yhdessä.

– Monessa kodissa tehtiin yhdessä pihatöitä ja keksittiin lasten kanssa enemmän tekemistä.

Sansa vuosisop neliö

Samalla myös perheiden kahtiajako nousi esiin. Kun työpaikalle ei päässytkään päiväksi irti perhearjesta, monessa kodissa oltiin tiukilla.

– Olemassa olevat kriisit kärjistyivät uudessa tilanteessa. Jos joutui pakotetusti olemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa asiat ovat huonosti, tilanne oli vähän samanlainen kuin usein heti lomien jälkeen.

– Silloin tulee näkyväksi se, miten kauaksi omasta puolisosta on saatettu etääntyä. Unelmia täyteen ladattu loma ja sen synnyttämät pettymykset paljastavat sen, miten omat eväät parisuhteen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on käytetty, Ranssi-Matikainen kuvailee.

– Korona-aika korosti taloudellista epävarmuutta ja pakotti töiden tekemiseen samoissa tiloissa. Huohotusputki ulos puuttui.

 

Elokuun lopussa järjestettiin kesän ainoa Parempi avioliitto ry:n parisuhdeleiri ”livenä”. Mukana Lapualla oli 110 osallistujaa, mikä oli noin puolet tavanomaisesta määrästä koronarajoituksista johtuen.

Normaalisti maan suurimman vertaistukeen perustuvaa parisuhdetyötä tekevän järjestön leireille osallistuu vuosittain noin 1200 pariskuntaa, kaikkiaan noin 3500 ihmistä sisältäen leiriläiset, lastenohjaajat ja lapset.

Koronavuosi on ollut erilainen leireihin toimintansa nojaaville yhdistyksille.

– Toimintamme kantava asia on yhteisöllisyys. Kaikki perustuu siihen, että tullaan osaksi yhteisöä, jossa kaikki haluavat parantaa parisuhdettaan, Hanna Ranssi-Matikainen kuvailee.

 

Miksi toisille yhdessäolo on rakentumisen ja kiintymisen aikaa, ja toisille se enteilee lähestulkoon liiton tuhoutumista?

– Keväällä kaikki tapahtui nopeasti. Ihminen kuitenkin muuttuu hitaasti. Olemassa olevien rutiinien toistaminen on helppoa, mutta uusien luominen hidasta. Kun uutta luodaan pakotetusti, se vaatii kaikilta paljon, Ranssi-Matikainen arvelee.

– Hyvin toimiviin liittoihin uusia rutiineja on helpompi luoda. Osapuolet ovat itse halukkaampia ja valmiimpia löytämään niitä, ja poikkeusaika voi avata aivan uudenlaisen maiseman. Silloin pohditaan lähinnä, miksi emme ole jo aiemmin toimineet näin.

Kriisiparit eivät ole Ranssi-Matikaisen mukaan aina lepäilleet laakereillaan, vaan pikemminkin jo ”kokeilleet kaiken”, mutta mikään ei tunnu tuovan lopullista apua.

– Monessa tapauksessa kyse on siitä, että jommankumman puolison oma tuska läikkyy parisuhteeseen, ja näyttäytyy parisuhteen ongelmana. Ensin pitäisi kuitenkin hoitaa oma kipu, sen jälkeen parisuhteen korjaaminen on helpompaa.

Ihmisillä on kipua muun muassa toimimattomasta perhetaustasta, lapsuuden ja nuoruuden yksin jäämisestä, liian varhaisesta vastuun ottamisesta, kiusaamisesta, aiemmista suhteista – ja tietysti vain epämääräistä ahdistusta, jonka syytä ei koskaan saada selville.

– Tällaisessa tapauksessa puoliso ja hänen tekemisensä eivät tuo kaivattua lääkettä omaan kipuun. Vaikka puoliso tekisi itsensä kuinka pieneksi, tai kuinka näkyväksi, se ei ratkaise ongelmaa.

 

Ranssi-Matikainen nostaa esiin yhdeksi haasteeksi turvattomuuden tunteen.

– Turvaton puoliso saattaa vaatia toiselta mahdottomia. Sinä et anna minulle turvaa, sinä aiheutat minussa mustasukkaisuutta, sinä et kuuntele.

– Ei olla valmiita ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestä. Jokaisen täytyisi kuitenkin tarkastella omaa toimintaansa. Ihminen itse on vastuussa omasta onnellisuudestaan, kukaan muu ei voi sitä hänen puolestaan tehdä.

Ranssi-Matikainen toistaa, että itse parisuhteen parantaminen voi tosissaan alkaa vasta, kun yksilö on päässyt omassa paranemisessaan liikkeelle.

 

Parempi avioliitto ry:ssä kyettiin keväällä sopeutumaan poikkeustilanteeseen. Verkkokurssit kokosivat mukavasti väkeä.

Laatustandardit asetettiin korkealle.

– Emme lähteneet tavoittelemaan ainoastaan sitä, että pää puhuu ruudulla, Ranssi-Matikainen hymyilee.

Luentojen lomassa oli paljon inserttejä. Samaa konseptia käytetään myöhemminkin. Lokakuussa Syysseminaarin luentojen välissä viihdyttää koomikko Mikko Vaismaa. Musiikissa kuullaan Eve&Ossi-duoa sekä Lasse Heikkilää.

– Palaute kesän kursseista oli loistavaa. Moni joka epäili, miten avioliittoleiri voisi toimia ruudulla, oli yllättynyt.

Mutta eikö leirien tehoon liity kuitenkin vahvasti se, että lähdetään irti omista ympyröistä ja tullaan leirikeskukseen?

– Ihmiset ovat kekseliäitä. Jotkut vuokrasivat mökin kahdestaan saadakseen olla rauhassa. Meille tuli kuvia laiturin nokasta tai teltoista, mistä käsin pariskunnat olivat mukana leireillä, Ranssi-Matikainen kuvailee tyytyväisenä.

Kokemukset olivat sen verran positiivisia, että verkkototeutukset jäänevät osaksi yhdistyksen tarjontaa jatkossakin.

 

Hanna Ranssi-Matikainen yhdessä puolisonsa Pekka Matikaisen kanssa vietti itse toissa viikolla 25-vuotishääpäiväänsä. Mikä tekee avioliittotyön ikonipariskunnan omasta elämästä onnellista?

– Yhteiset unelmat ja tavoitteet. Ne voivat olla henkilökohtaisia tai perheeseen liittyviä.

Ranssi-Matikaisten arkeen kuuluu tavallista perhe-elämää, kodin laittoa ja omia harrastuksia. Suunnitelmia on haluttu tehdä aina, ja onnistumisia on juhlittu.

– Kyllä tätä voi pitää parisuhdevinkkinä, ja olemme sitä luennoillakin aina tarjonneet. Muodostakaa jokin yhteinen unelma ja tavoite, ja tehkää valintoja sen hyväksi, arkisia ihan pieniä asioita.

– Ja kun tavoite toteutuu, on juhlan aika.