Johtaminen kuuluu kaikille

 

Kuva: Pixabay

Kristillisissä järjestöissä on puhuttu valitettavan vähän johtamisesta, ja sen on ajateltu hoituvan osana muuta työtä. Mielestäni on paikallaan haastaa tämä ajatus.

Tuotteemme on parempi ja päämäärämme jalompi kuin sekulaareissa yrityksissä. Siksi onnistumisellamme on todellista merkitystä. Kaikki ei ole meistä kiinni, mutta se ei tarkoita, etteikö asioita voisi tehdä hyvin tai huonosti.

Laajasti ymmärrettynä johtaminen on vaikutusvaltaa. Me kaikki käytämme sitä, tietoisesti tai tiedostamattamme. Siksi meidän jokaisen on asemastamme riippumatta aika ajoin hyvä pysähtyä johtamisperiaatteiden äärellä. Tapamme suhtautua meitä ympäröiviin ihmisiin vaikuttaa siihen, millaista lähellämme on olla ja miten uskottava sanomamme on.

Kaikki hyvä ja kestävällä pohjalla oleva johtaminen perustuu kristillisille arvoille. Kristillisen johtamisen nyrkkisääntönä puolestaan voidaan pitää sitä, että Jumala saa kunnian oman egon, ekosysteemin tai imperiumin rakentamisen sijaan. Keskinäisen kunnioituksen kulttuurissa jokainen saa kukoistaa niillä lahjoillaan, jotka on saanut Luojaltaan.

Mainostamme uudistuvaa lähetyskoulutustamme sanoen, että olisi ilo tarjota työkalut ja yhteisö, jossa elää lähetyskutsua todeksi. Millaisesta yhteisöstä sitten on kyse? Toivon, että nämä johtamisen periaatteet olisivat leimallisesti läsnä toimintakulttuurissamme, jonka rakentamisesta olemme työyhteisönä vastuussa. Tästä paljon puhutuissa alaistaidoissa on kysymys: yhdessä johdamme toinen toisiamme ja sitä kautta kasvamme ollaksemme meille uskotun luottamuksen arvoisia.

Luottamuksen ilmapiiri

Paras potentiaali jää piippuun, jos joudumme varomaan sanojamme. Vaiennetut hiljaiset signaalit eivät myöskään varoita vaarasta, eivätkä kutsu uuteen. Kun tiedän, että mielipiteitäni ei käytetä minua vastaan, uskallan sanoa, mitä ihan oikeasti ajattelen. Silloin uskallan todennäköisemmin myös yrittää asioita, joita en välttämättä osaa ensimmäisellä kerralla oikein. Energia suuntautuu työntekoon virheiden peittelemisen tai alisuoriutumisen sijaan, sillä voin tunnustaa, jos en selviä yksin. Arvoani ei määritellä henkilökohtaisen menestymiseni perusteella. Kilpailun sijaan kannustan, raivoamisen sijaan annan rakentavaa palautetta.

Tila talenteille

Mikäli joukkueessamme on vain yksi tähtipelaaja, olemme hauraita ja haavoittuvia ja vaarana on syyllistyä henkilönpalvontaan. Työ on silloin myös aika tylsää. Kun osaan innostua kollegoidenkin ideoista ja onnistumisista, on vierelläni helpompi hymyillä ja hengittää. Pystyn käyttämään lahjojani myös työaikana ja toteuttamaan itseäni eikä minun tarvitse elää vain viikonloppuja ja lomia varten. Kykenemme yhdessä luomaan jotain sellaista, mistä emme olisi osanneet edes unelmoida. Saan työtovereiltani palautetta siitä, mitä osaan, ja uskallan sanoa jopa itselleni olevani hyvä jossain. Työssä on imua.

Edellytykset onnistumiselle

Tylsillä työkaluilla saa hien pintaan, mutta tuloksen sijaan syntyy ahdistus. Rajoittavat rakenteet puolestaan karkottavat innovatiiviset ihmiset. Motivoidun antamaan panokseni yhteiseen tekemiseen, kun prosessit ovat kunnossa ja aika kuluu ydintehtävän toteuttamiseen. Odotukset ovat realistisia, ja saan tiimiltä tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden käyttää työaikaa uuden oppimiseen. Esimieheni ymmärtää, mitä työstä suoriutuminen edellyttää ja hän on aidosti kiinnostunut siitä, mitä teen. Palautteeni otetaan todesta ja toimintatapoja muutetaan, jos niiden olemassaoloa ei pystytä perustelemaan muulla kuin perinteellä.

Selkeät tavoitteet

Yhdyn ilolla evankeliumin kertomiseen ja ihmisarvoisen elämän edistämiseen kaikkien kansojen keskuudessa. Mutta pelkät suuret visiot eivät auta minua tekemään valintoja kiireisessä arjessa. Jos meillä ei ole, tai minulle ei ole kerrottu, mikä on tavoitteemme tälle syksylle, en voi saavuttaa sitä. Kun saan osallistua tavoitteiden asettamiseen ja tiedän, että kolleganikin ovat niiden saavuttamisesta kiinnostuneita, sitoudun tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Terve tilivelvollisuus kertoo, että minunkin tekemiselläni on merkitystä. Samalla se toimii kasvualustana kiittämisen kulttuurille.

Aito inhimillisyys

Edes lähetystyöntekijän identiteetti ei voi olla tekijä. Elämäni ei rakennu työni tai roolini varaan. Rakennamme jotain, mistä voimme olla ylpeitä, mutta täydellisyyden tavoittelu tekee hulluksi. Perussuoritus riittää. Saan tulla töihin ihan vaan itsenäni. Investoimme läsnäoloon, sillä vaikutuksen voi tehdä kaukaa, mutta vaikuttaa voi vain läheltä. Esimiehelläni on aikaa kysellä muustakin kuin myöhässä olevasta projektista. Alaiseni tietävät myös jotain oman elämäni rosoista. Inhimillisyyden tunnustamiseen kuuluu myös se, että tiedostan olevani rajallinen: Tarvitsen toisia ihmisiä, ja me tarvitsemme toisia toimijoita. Tarvitsen myös seuraajan, sillä en elä ikuisesti ja joku toinen osaa työni ehkä vielä paremmin.

 

Millaista vaikutusvaltaa käytät?

Seitsemän kysymystä avuksesi:

  1. Voiko kanssani olla eri mieltä ilman, että koen sen arvovaltatappiona tai kiusaamisena?
  2. Annanko omat lahjani käyttöön työyhteisön yhteiseksi hyväksi?
  3. Pyrinkö edesauttamaan toisten onnistumista? Olenko kertonut esimiehelleni, mitä tarvitsen, jotta voisin paremmin täyttää tehtäväni?
  4. Olenko kertonut tavoitteista ja odotuksista vai oletanko muiden jo tietävän ne? Muistanko kiittää, kun työ on tullut tehdyksi?
  5. Pystyykö minulle puhumaan myös vaikeuksista, olenko kiinnostunut?

 
Kylvaja artikkelibanneri