”Raavaatkin miehet pyytävät isällistä halausta – ja sen saatuaan he itkevät”

 

Isto Tuokko viettää isäinpäivää perinteisesti: – Kikka-vaimoni valmistaa hirvipaistia ja leipoo kakun. Yhteisen pöydän ääreen tulevat kaksi lastamme ja neljä lapsenlasta. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Isto Tuokko on nähnyt kristillisillä miestenpäivillä kosolti isän ikävää. Jos elämä ei ole suonut korvaavia kokemuksia, kaipuuta on vaikea vaientaa. Mies ei tiedä, kuka on hänen oma isänsä.

Tamperelainen Isto Tuokko on pohtinut useita kertoja isän merkitystä ja poissaoloa miesten kesken kantaessaan vastuuta HNMKY:n (nykyisen Parempi avioliitto ry:n) tapahtumissa.

Ryhmänvetäjän roolissa hän ei ole jättänyt yhtäkään osallistujaa halaamatta. Ja jokainen on myös tahtonut ottaa vastaan isällistä lämpöä.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Isto Tuokko tietää, ettei itse ollut toivottu lapsi.

– Äiti lähti synnyttämään vieraalle paikkakunnalle. Minut sijoitettiin nelivuotiaana. En tiedä, millaista elämäni on ollut sitä ennen. Nimekseni on kuitenkin annettu Isto, joka polveutuu sanasta Israel. Se on lohduttanut elämässäni suuresti, mies hymyilee.

Koulussa poika oli ujo ja arka. Luokan eteen meneminen oli maailmanloppu.

– Siinä valossa on ihme, miten olen rohkaistunut puhumaan avioliittoleireillä ja miestenpäivillä.

– Isyys on ollut mieluinen teema.

Isto Tuokko sai hyvän kodin adoptiovanhempiensa luona.

 

Parannusta poissaoloista

Omaa isyyttään hän alkoi miettiä vakavasti avioliittoleirillä, keskellä ruuhkavuosiaan.

– Tajusin siellä, että olin tehnyt töitä aivan liikaa. Olin ollut vuodessa monta päivää pyörien päällä näkemättä perhettäni. Poikani suhteen olin jo pelin menettänyt, mutta tytön kanssa olisi vielä toivoa.

– Siirryin aika pian samalla alalla töihin, joissa sain olla kotona vähän enemmän. Vaikka palkka kutistui, tulimme toimeen.

Lopulta hän oli valmis vaihtamaan alaa ja ryhtymään perhepäivähoitajaksi Kikka-vaimonsa rinnalle.

Oli hienoa olla lähtemättä aamuisin kotoa yhtään mihinkään!

Hoitolapset ottivat ”varaukin” sylistä ja huomiosta kaiken irti.

 

Lapsi arvostaa virheiden tunnustamista

Isto Tuokko on kuullut miestenpäivillä kipeitä kokemuksia.

– Joskus ajattelen, että orpouskin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin saada isä, joka moittii, väheksyy, haukkuu ja jopa lyö.

Isän on pystyttävä myöntämään tekemänsä virheet.

– Olen tunnustanut pojalleni, etten osannut ja kyennyt olemaan kunnon isä hänen lapsuusvuosinaan. Sanominen oli itselleni kova pala, mutta lapset kyllä arvostavat sitä, että vanhemmat pystyvät kertomaan olleensa väärässä.

 

Läsnäoloa, etenkin henkisesti

On ensiarvoisen tärkeää, että isä on perheessä läsnä.

– Ei vaan fyysisesti vaan etenkin henkisesti. Läsnä olemista ei ole esimerkiksi telkkarin tuijottelu sohvalla. Huomion pitää kiinnittyä lapseen, hänen kysymyksiinsä ja asioihinsa. Tärkeää on myös sietää kiukuttelua ja pitää kiinni vanhempien yhdessä sopimista rajoista.

Isto Tuokon mielestä lapsille annettu laatuaika tarkoittaa arkisia – usein ilmaisia – pikkuasioita: matojen kaivamista ja ongelle lähtöä, marjojen poimintaa, sammakon kudun seuraamista, lintujen katselua, kuusen ja männyn tunnistamista, legoilla lattialla leikkimistä.

– Oman ikäluokkani miehillä ei nuorena ollut paljoakaan paikkoja, joista olisi voinut hakea tukea ja näkemystä isyyteen. Onneksi nykyään on toisin. Tämän päivän isät ovat myös monessa suhteessa viisaampia ja tiedostavampia kuin aiemmat ikäpolvet, hyvä niin.