Pula nuorisotyöntekijöistä huolestuttaa seurakunnissa

Vaje ja vaihtuvuus koskevat erityisesti nuorisotyötä. Esimerkiksi lapsityöntekijöiden kohdalla pysyvyys on parempaa Vapaakirkon nuorisotyönjohtaja Tommi Koivusen mukaan. Kuva: Timothy Coy / Unsplash

Vapaakirkossa on huomattu kato nuorisotyöntekijöistä: paikat saattavat pysyä auki pitkään ja vaihtuvuus on suurta. Ilmiö ei kuitenkaan koske pelkästään Vapaakirkkoa.

Lähivuosina useassa vapaaseurakunnassa on ollut vaikeuksia löytää nuorisotyöntekijää. Näin on käynyt myös suuremmissa kaupunkiseurakunnissa: esimerkiksi Hämeenlinnan vapaaseurakunnassa paikka on ollut auki alkuvuodesta lähtien.

 

PS rikottu neliö

Työkulttuurissa olisi kehitettävää

– Nuorisotyössä on tällä hetkellä valtavan nopea vaihtuvuus ja suuri koulutusvaje. Lapsityöntekijöiden kohdalla pysyvyys on selkeästi parempi, toteaa Suomen Vapaakirkon nuorisotyönjohtaja Tommi Koivunen.

Mistä vaje ja vaihtuvuus johtuvat? Yksiselitteistä vastausta ei löydy, mutta osatekijöitä on etsitty muun muassa oman kutsumuksen hakemisesta — moni nuorisotyöntekijä on alle 30-vuotias, jolloin oma tulevaisuutta saatetaan pohtia vielä aktiivisemmin — tai haluttomuudesta muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Toisaalta taas eräs aiemmin nuorisotyössä toiminut mainitsee kehityskohteeksi seurakuntien työkulttuurin. Perinteistä, rakenteista, puuttuvasta tietotaidosta tai vain taloudellisesta tilanteesta johtuen paikka ei välttämättä vastaa nykyistä käsitystä hyvästä työsuhteesta, vaikka seurakunnalla olisikin pyrkimys huolehtia työntekijöistään. Aina työ ei pysy työaikojen sisällä eikä riittävää ohjausta ole saatavilla. Tilanne on kuitenkin seurakuntakohtainen.

Samoin palkkaus mietityttää, erityisesti jos vaakakupissa painaa perheen elättäminen.

 

Koulutukseen hakee liian harva

Yksi syy nuorisotyöntekijävajeeseen piilee koulutuksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsi- ja nuorisotyöhön erikoistuvat opinnot on järjestetty Vapaakirkon koulutuksesta vastaavassa Suomen teologisessa opistossa vain kahdesti: vuonna 2015 ja sitä ennen vuonna 2009.

Suomen teologisen opiston kehittämisjohtaja ja nuorisotyöopintojen vastaava opettaja Suvi Kankkunen toteaa, että kuuden vuoden väli on ollut poikkeuksellisen pitkä.

Ongelmana on käytännössä vähäinen hakijamäärä. Jos erikoistuviin opintoihin hakeutuu vuosittain vain muutama ihminen, linjan järjestäminen ei taloudellisesti onnistu. Lapsi- ja nuorisotyön opintoihin kuuluu myös paljon aineita, joita opettavat muut kuin opiston vakituiset työntekijät. Se tekee opinnoista kalliita järjestää.

Kankkunen uskoo, että tarjonta lisäisi kysyntää. Lähetystyöhön ja seurakuntatyöhön erikoistuvia opintoja järjestetään säännöllisesti, ja niihin on paljon tulijoitakin. Jos nuorisotyön linja olisi enemmän esillä, löytyisikö myös useampia kiinnostuneita opiskelijoita?

Nuorisotyöntekijävaje ei kuitenkaan liity ainoastaan Vapaakirkkoon. Kankkunen kertoo, että keskusteluja on käyty myös helluntaiherätyksen koulutustoiminnasta vastaavan IK-opiston kanssa.

– On käynyt ilmi, että huoli ja haaste ovat yhteisiä. Nyt selvitetään yhteistyön mahdollisuuksia.

 

Lue koko juttu osoitteessa svl.fi