Mikkelin piispa emeritus Seppo Häkkinen kehui Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä herätysliikkeitä.
– Näkökulmani ovat tässä suppeassa esityksessä yleistäviä, joten ne ovat myös alttiita kritiikille, hän sanoi alkuun.
Häkkisen luennon otsikko oli ”Mitä hyvää herätys ja herätysliikkeet ovat tuoneet Suomeen?”
Lista oli pitkä, ja se koski erityisesti sitä, mitä hyvää liikkeet ovat tuoneet kirkkoon.
Herätysliikkeet ovat Häkkisen mukaan vaikuttaneet positiivisesti esimerkiksi diakoniatyöhön, lähetystyöhön, lapsi-, nuoriso- sekä opiskelijatyöhön. Niin ikään herätysliikkeet ovat pitäneet yllä kansalaisyhteiskuntaa kansanopistojen muodossa, harjoittaneet kustannustoimintaa sekä tuoneet Suomen Siioniin hyviä hengellisten laulujen tekijöitä ja laulukirjoja.
– Herätysliikkeet ovat myös olleet protestiliikkeitä, jotka ovat pakottaneet kirkkoa korjaamaan teologista kurssiaan, Häkkinen arvioi.
Erityisesti herätysliikkeet ovat vaalineet uskon ydintä ja sen henkilökohtaisuutta.
– Niiden asiana on ollut hätä omasta sielusta ja muiden sieluista. Ne ovat korostaneet sitä, että ihminen on syntinen ja kelpaamaton, ja Kristus on täydellinen pelastaja. Ne ovat painottaneet Raamatun merkitystä ja näin ollen myös raamattuopetusta. Se näkyy tässä talossa ja myös Sleyssä, jonka Raamattu tutuksi -kampanja levisi aikoinaan neljään viidestä seurakunnasta koko kirkossa. Pidin itsekin niitä luentoja pappina Imatralla, Häkkinen kertoi.
– Itse näen herätysliikkeet edelleen osana kirkon seurakuntaelämää, enkä sen vaihtoehtona.
Häkkinen nosti esiin Lutherin lausuman ”kirkko on rakennettu sanalla, ja sanalla sen virheetkin on korjattava”. Herätysliikkeet edustavat piispan mukana kirkossa tämän mukaista jatkumoa.
– Kysynkin, onko tässä herätysliikkeiden keskeisin tehtävä nykyajassa.
Häkkinen korosti myös herätysliikkeiden maallikkoaktiivisuutta. Siinä liikkeet ovat olleet suunnannäyttäjiä.
– Maallikoissa on kirkkomme tulevaisuus. Herätysliikkeet voivat olla kirkossa apuna maallikoiden hyödyntämisessä.
Herätysliikkeet eivät ole mikään erillinen saareke kirkossa. Häkkinen totesi, että yli puolella kirkon päättäjistä ja työntekijöistä on jonkinlaisia yhteyksiä niihin.
– Herätysliikeväki on kirkolle voimavara, Häkkinen kiteytti.
Häkkinen kertoi myös vuonna 2015 tekemästään aloitteesta jumalanpalvelusyhteisöjen puolesta. Idea oli, että erilaiset messuyhteisöt, myös herätysliikkeiden, voisivat olla kirkolle hyödyksi. Piispainkokouksen työryhmä pohti aihetta hedelmällisesti, mutta teki vuonna 2017 asiasta pohdintoja heikomman suosituksen, kuvaili Häkkinen.
– Rohkenin aloitetta tehdessäni ajatella, voisiko se ratkaista ongelman niin, että eri tavoin ajattelevat voisivat elää samassa kirkossa. Suosituksesta tuli kuitenkin käytännössä kontrollin väline, joka näkyy eri hiippakunnissa, Häkkinen sanoi Sleyltä evättyihin ehtoollislupiin viitaten.
– Edelleen kysyn, että kannattaisiko tämä jumalanpalvelusyhteisöasia kääntää myönteiseksi voimavaraksi. Minusta tämä voisi olla realistinen ratkaisu eri tavoin ajattelevien rinnakkaiselolle kirkossa.
Häkkinen mainitsi konventikkeliplakaatin, jonka nojalla kiellettiin 1700-1800-luvuilla herätysliikkeiden seurat.
– Toistammeko kirkossa nyt tätä?
– Jos tahtoa on, keinot kyllä löydetään, Häkkinen painotti.
