Nuoret miehet istuvat aivan tavallisissa jumalanpalveluksissa, ja kirkkoon on kastettu tänä vuonna 1 500 rippikouluikäistä. Mari Leppänen toivoo, että kirkko pystyy jatkossa entistä paremmin huomioimaan myös tyttöjen hyvinvoinnin ja tarpeet.
Radio Dein Piispan kyselytunnilla oli toimittajien tentattavana keskiviikkoaamun suorassa lähetyksessä 26.11. Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Kysymyksiä piispalle esittivät toimittaja ja uutisankkuri Hanna Visala Yleltä, Turun Sanomien päätoimittaja Jussi Orell, Kotimaa-lehden toimittaja Tuija Pyhäranta sekä Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen.
Mediassa puhutaan paljon nuorten ja varsinkin nuorten miesten kiinnostuksen lisääntymisestä uskontoa kohtaan. Jussi Orell kysyy piispalta, miten se näkyy seurakuntatyön arjessa. Onko suomalaisilla nuorilla kaipuuta perinteisiin arvoihin aiempaa enemmän?
Piispan mukaan tilanne näkyy selvästi arkisessa jumalanpalveluselämässä. Esimerkiksi Turun Tuomiokirkossa messua toimittaessaan hän on huomannut omin silmin nuorten määrän lisääntymisen. Erityisesti kyse on ollut nuorista miehistä.
”Minusta tässä on nimenomaan kiinnostavaa se, että he eivät välttämättä kaipaa mitään erityistä, vaan he tulevat sunnuntain jumalanpalvelukseen.”
Leppänen on keskustellut myös helsinkiläisten kirkkoherrojen kanssa, ja sama ilmiö näkyy pääkaupungissa ihan tavallisissa sunnuntain jumalanpalveluksissa.
– Tämä on hirveän kiinnostava ilmiö. Minusta tässä on nimenomaan kiinnostavaa se, että he eivät välttämättä kaipaa mitään erityistä, vaan he tulevat sunnuntain jumalanpalvelukseen.
Ilmiö näkyy myös rippikouluissa. Piispa kertoo, että kuluvana vuonna rippikoulujen yhteydessä on kirkkoon liittynyt jo 2 000 nuorta ja 1 500 on kastettu. Kyse on hänen mukaansa isosta muutoksesta kulttuurissa.
– Tässä näkyy tavallaan sitten se, että on ollut vanhempia, jotka eivät ole halunneet kastaa lapsia – ajatelleet, että lapsi saa tehdä itse valinnan. Ja nyt he tekevät näitä valintoja itse. Selvästi rippikoulu ja nuorisotyön isoistoiminta eri puolilla Suomea tällä hetkellä vetää enemmän kuin vuosiin.
Kun ilmiö nuorten miesten kiinnostuksesta uskoa kohtaan löydettiin, puhuttiin paljon konservatiivisista nuorista. Piispa Leppäsen mukaan nyt on mukana monenlaisia nuoria.
– Uudemmat tutkimukset kertovat, että se on ihan tavallista nuorten porukkaa, hyvin erilaisista taustoista tulevia nuoria, jotka kaipaavat elämäänsä jonkinlaista turvallista rakennetta. Ja myös paikkaa tehdä tätä maailmaa paremmaksi.
Rippikoulukyselyssä näkyy myös tyttöjen uskonnollinen kaipuu
Ylen Hanna Visalan mukaan on huomattavissa, että nimenomaan nuoret miehet ovat ryhmä, joka nyt kaipaa kristinuskoa enemmän kuin nuoret naiset. Hän kysyy, miksi kristinusko kolahtaa nyt juuri nuoriin miehiin eikä niin paljon nuoriin naisiin.
Piispa toteaa, että ilmiö todella näkyi ensin nuorissa miehissä, mutta viimeisimmässä rippikoulukyselyssä myös tyttöjen uskonnollinen kaipuu näkyy.
– Mehän ollaan kirkossakin oltu aika innoissaan näistä nuorista miehistä. Samaan aikaan monet tutkimukset kertovat meille, että nuorten tyttöjen hyvinvointi laskee ja nuoret tytöt voivat entistä huonommin. Heihin kohdistuu sosiaalisessa mediassa esimerkiksi sellaisia paineita, jotka välttämättä samalla tavalla eivät kohdistu poikiin.
”Toivon ja uskon ja näen, että meidän rippikoulut ja nuorisotyö ovat turvallisia paikkoja.”
Piispa kertoo, että nuorten tyttöjen keskuudessa esimerkiksi ympäristöön ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat olennaisia ja tärkeitä.
– Heistä on saattanut tuntua, että tukeeko kirkko heitä näissä kysymyksissä. Toivon, että tämä asetelma jotenkin murtuu ja muuttuu, ja kirkko haluaa kantaa oman vastuunsa myös näiden nuorten naisten ja nuorten tyttöjen hyvinvoinnista, jotka sitä totisesti tarvitsevat, Leppänen sanoo.
Hänen mukaansa rakenteet, jotka näkyvät julkisessa keskustelussa sosiaalisessa mediassa ja nuorten elämässä, heijastuvat myös kirkon elämään, koska kirkko on niin iso toimija suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Toivon ja uskon ja näen, että meidän rippikoulut ja nuorisotyö ovat turvallisia paikkoja, jossa nuoret voivat yhdessä kasvaa ja jossa myös sitten puututaan tällaiseen, jos sellaista nähdään.
Taistellaan typerää vastakkainasettelua vastaan
Polarisaatio ja vastakkainasettelu ovat jatkuvasti lisääntyneet yhteiskunnassa ja kristinuskon sisällä. Hanna Visala kysyy, miten piispa näkee tilanteen Suomessa. Onko täällä nousemassa voimakkaasti omaa asiaa ajavia kuppikuntia tai jakautuuko Suomen kansa vähitellen kahtia?
Mari Leppäsen mukaan globaali keskustelu heijastuu myös Suomeen, eikä täällä olla mitenkään siltä turvassa.
– Mielestäni on tosi tärkeätä, että kun me mietitään sitä Suomen suuntaa ja tulevaisuutta, niin jotenkin tiedostetaan se, että me ollaan tosi pieni maa, jossa monenlainen hyvinvointi on perustunut siihen, että meillä on ollut erilaisia puolueita ja erilaisia näkemyksiä. Mutta meillä on ollut silti riittävä yhteinen käsitys siitä, mitä me halutaan, mitä kohti me halutaan kulkea.
Vaikeassa maailmantilanteessa piispan mukaan pitäisi taistella typerää vastakkainasettelua vastaan. Se heijastuu poliittisesta keskustelusta ja leviää ihmisten väliseen kommunikaatioon ja kytkeytyy myös sosiaaliseen mediaan ja viestintämaailman muutokseen.
”Usein on helpompaa puhua toiselle rumasti tavallaan kasvottomasti. Mutta sitten, kun kuulet toisen ihmisen tarinaa ja näet hänen elämäänsä, niin muuttuu kokemus toisesta.”
– En tiedä, pystytäänkö me taistelemaan algoritmeja vastaan. Ja miten me estetään se, että viha ja jakautuminen ei sieltä sosiaalisesta mediasta sitten leviäisi meidän arkeen?
– Siinähän yhteen tuleminen on parasta. Usein on helpompaa puhua toiselle rumasti tavallaan kasvottomasti. Mutta sitten, kun kuulet toisen ihmisen tarinaa ja näet hänen elämäänsä, niin muuttuu kokemus toisesta.
Mari Leppänen sanoo, että tilanne heijastuu myös kirkkoon ja kirkon keskusteluun. Hänelle on tärkeää uskonnollisen yhteisön edustajana ja johtajana huomata, että uskontoja käytetään politiikan välineenä ja että millä tavalla se luo polarisaatiota. Uskonto on identiteettiä rakentava tekijä ja siksi niin vahva väline.
– Me nähdään, mitä on tapahtunut Venäjän ortodoksisessa kirkossa, me nähdään, mitä tapahtuu Amerikan evankelikaalien keskuudessa, ja me nähdään myös tällä hetkellä se, miten eri uskontojen edustajat, jotka edustavat ehkä tämmöistä fundamentalistisempaa uskonnon tulkintaa, löytävät toisensa yli rajojen. Ja millä tavalla se toiminta on myös rahoitettua ja miten sillä pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja miten se heijastuu jo myös meille.
Venäjän ortodoksikirkko on sanonut, että se puolustaa perinteisiä perhearvoja. Piispa pohtii, mitä sillä on tarkoitettu.
– Sehän on sinänsä kaunista. Moni meistä varmaan puolustaa perhearvoja, mutta minkälainen ajatusrakennelma siihen kytkeytyy, ja millä tavalla tällä hetkellä me nähdään, että ihan tietoisesti naisten ja vähemmistön oikeuksia pyritään maailmalla vähentämään ja miten uskontoa käytetään siinä välineenä?
– Jotta me pystytään rakentamaan turvallisia hengellisiä yhteisöjä, turvallista kirkkoa, meidän täytyy pystyä sanomaan, että mitä me ajatellaan, mitä kristinuskon nimissä voi tehdä ja minkälaisia asioita me haluamme edistää ja mitä taas me emme halua hyväksyä tässä omassa yhteisössä.
Turun Maata näkyvissä -festivaaleilla ei nuorille jaettu ehtoollista naispappeuskiistan takia. Miten piispa kommentoi? Kuuntele koko Piispan kyselytunti uusintana Radio Deistä lauantaina 29.11. klo 11 tai myöhemmin tänään Dei Plus -palvelusta.
