Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Piispa Mari Leppänen kyselytunnilla: Vihkimykset rikkovat kirkon keskustelua ja hajottavat kirkkojen välistä yhteyttä

 
Piispa Mari Leppänen puhuu käsi sydämelle mikrofooniin Radio Dein studion suorassa lähetyksessä.

Piispa Mari Leppänen vastasi toimittajien kysymyksiin suorassa lähetyksessä Radio Dein studiossa tänään keskiviikkona.

Kun suomalaismiehiä on vihitty papeiksi Inkerin kirkossa, jopa Supo on kiinnostunut asiasta. Piispa Mari Leppänen toteaakin, että vihkimykset ovat jollakin tavalla Venäjän narraation vahvistamista, vaikka se ei tarkoituksena olisikaan.

Radio Dein Piispan kyselytunnilla tänään keskiviikkona Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppästä olivat tenttaamassa toimittajat Elina Korkee STT:stä, Minna Akimo Lännen Mediasta, Tuija Pyhäranta Kotimaasta sekä juontajana toiminut Radio Dein Kai Kortelainen.

Ohjelmassa puhuttivat luonnollisesti tiheänä käyvä keskustelu Inkerin kirkon pappisvihkimyksistä ja sen aiheuttamat vaikutukset kirkon ja lähetysjärjestöjen suhteisiin.

Perheniemi neliöb. 17.-23.6.

Piispalta haluttiin kuulla myös kantaa siihen, kuinka paljon kirkko ja sen edustajat voivat ottaa kantaa yhteiskunnalliseen ja poliittisen keskusteluun esimerkiksi sosiaaliturvan leikkauksista. Lisäksi aiheina olivat joidenkin kirkkojen pääsymaksut, nuorten väkivaltaisuudet sekä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimiset.

Kuuntele koko Piispan kyselytunti viikonloppu-uusintana lauantaina kello 13.35 alkaen tai heti Dei Plus -palvelusta.

Ulkopuolisuuden kokemus on tärkeää tunnistaa

Piispa Mari Leppäsen tausta on vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, ja samalla hän on yksi Suomen toistaiseksi harvoista naispiispoista.

Elina Korkee kysyi, miten tausta lestadiolaisuudessa vaikuttaa piispan tapaan toimia pappina, teologina ja piispana?

– Tämä on valtavan iso kysymys ja totta kai vaikuttaa siihen paljon. Se, miten tänään teen teologiaa ja minkälainen ihminen olen tänään, on rakentunut koko elämän aikana. Olen kahden uskonnontutkijan lapsi mutta myös lestadiolaisessa herätysliikkeessä kasvanut, mutta täällä Helsingissä. Siinä on jo aika monta erilaista tulokulmaa, Leppänen kertoo.

”Uskonnollinen ulos sulkeminen on traumakokemus, joka jättää ihmiseen vahvan jäljen.”

– Lapsuuteni ja nuoruuteni hengellisyys oli hirveän turvallista ja hyvää. Oikeastaan ajauduin ristiriitaan oman taustani kanssa vasta aikuisena. Ensimmäiseltä koulutukselta olen kulttuurintutkija, ja tulin kirkkoon vähän muutakin kautta. Lähdin opiskelemaan teologiaa,
kun oma kutsumus syntyi ja syttyi.

Mari Leppänen kertoo uskoneensa siihen, että omassa herätysliikkeessä pystytään käymään dialogia ja keskustelua.

– Mutta en siinä omalta osaltani onnistunut. Ajauduin siihen, että tulin suljetuksi ulos omasta hengellisestä liikkeestä. Ajattelen, että uskonnollinen ulos sulkeminen on myös traumakokemus, joka jättää ihmiseen vahvan jäljen. Kaikki se näkyy minussa, mutta toivottavasti niin, että tunnistaa ristiriitoja ja ihmisten ulkopuolisuuden kokemuksia ja hahmottaa hengellistä vallankäyttöä.

Kirkko on ollut kärsivällinen vihkimisten kanssa

Konservatiivisten järjestöjen pappisvihkimykset Inkerin kirkossa Venäjällä ovat herättäneet paljon keskustelua, johon liittyvät sekä informaatiovaikuttamisen riski että myös kirkon sisäiset ristiriidat.

Toimittaja Minna Akimo halusi tietää, millä tavalla piispa Leppänen suhtautuu siihen, että kirkon sisällä on toimijoita, jotka hakevat pappisvihkimykset Venäjältä ja toiselta kirkolta?

– Olen yrittänyt jäsentää näitä eri puolia niin, että tähän toisaaltahan tässä on meidän kirkkomme ja Inkerin kirkon suhde, sitten tässä on meidän kirkkomme ja lähetysjärjestöjen suhde ja sitten tässä on seurakuntien arkinen todellisuus, Leppänen listaa.

– Keskustelu vihkimyksestä on ollut läsnä jo vuodesta 1993 asti, kun Inkerin kirkko perustettiin. Sen jälkeen siellä oli 6 000 jäsentä, kuusitoista seurakuntaa ja hirveä pappispula. Silloin haettiin ensimmäisiä pappisvihkimyksiä täältä ja ajateltiin, että se oli jotenkin poikkeustilanne tai väliaikaista.

”Tässä on meidän kirkkomme ja lähetysjärjestöjen suhde ja sitten tässä on seurakuntien arkinen todellisuus.”

– Kävikin niin, että näiden vuosikymmenien aikana siellä on vihitty 60 pappia. Ja näistä on käyty koko ajan meidän kirkkomme ja Inkerin kirkon välistä keskustelua. Meidän kirkkomme on ehkä ollut myös kohtuullisen kärsivällinen ja ei ole varmaan itsekään pitäytynyt sopimuksissa aina, Leppänen pohtii.

Hän kertoo, että nyt ollaan tilanteessa, jossa sopimus pitäisi uudelleen allekirjoittaa. Samalla täytyy keskustella siitä, ollaanko pysytty siinä, mistä on sovittu. Lähetysjärjestöjen on sitouduttava virkakäsitykseen.

Toisena vaikuttavana asiana on Leppäsen mukaan Suomen kirkon ja lähetysjärjestöjen suhde, johon liittyen parhaillaan on käyty sopimusneuvotteluja. Niissä piispa Jari Jolkkonen johtaa lähetystyön toimikuntaa, ja seuraavaksi asiat tulevat piispainkokouksen.

– Yhteinen todistusasiakirja päivitettiin ihan äskettäin. Siinä tarkennettiin myös tätä, että meidän kirkossamme on sitouduttu vuonna 1986 virkakäsitykseen, että on vain yksi papin virka. Ja näiden lähetysjärjestöjen, jotka ovat saaneet tehtäväksi toteuttaa meidän
kirkkomme lähetystyötä, täytyy siihen sitoutua.

– On selvää, että tästä tullaan käymään nyt keskustelua. Ja esimerkiksi kirkkohallituksen täysistunto ei ole antanut seurakunnille ensi vuoden kolehtisuunnitelmaa vielä, koska halutaan odottaa, että nämä keskustelut käydään ensin.

Jopa Supo on kiinnostunut asiasta

Kolmas Inkerin kirkon vihkimisiin liittyvä asia on sen herättämä häly sinällään.

– Tämä herättää suomalaisissa paljon keskustelua, tämä herättää paljon keskustelua seurakuntapäättäjissä ja seurakuntien työntekijöissä. Onhan tämä kuplinut ennenkin, mutta jollain tavalla on tyrmistys siitä, että sotaa käyvään maahan mennään hakemaan pappisvihkimys. Ikään kuin se koetaan turvallisemmaksi kuin se, että vihitään Suomen kirkossa yhdessä muiden pappien kanssa, piispa ihmettelee.

”Keskustelu osoittaa sen, että tämä ei ole ollut vastuullista.”

Tilanne herättää hänen mukaansa ihmisissä kysymyksen, että missä tästä oikein on kysymys ja onko tämä ollut vastuullista?

– Itse ajattelen, että tämä keskustelu osoittaa sen, että tämä ei ole ollut vastuullista.

Leppänen miettii tilanteen vakavuutta, kun esimerkiksi Supo on asiasta kiinnostunut ja kysynyt, että minkälaisia arvoja tällä halutaan vahvistaa?
– Inkerin kirkon kirkkojärjestyksessä sanotaan, että heidän kirkkoonsa vihittävä pappi sitoutuu noudattamaan venäjän federaation perustuslakia ja piispan tehtävänä on valvoa sitä. Eli kyllähän silloin näillä papeilla on jonkinlainen yhteys sinne.

– Tällä hetkellä seurakunnissa pohditaan ja tehdään ensi vuoden talousarvioita, mietitään sitä, että mitä halutaan taloudellisesti tukea, miten vierailut näkyvät arjessa. Tämä on iso kysymys ja tästä on turha järjestöjen heittää vastuuta muille. Itsehän he ovat tämän keskustelun aiheuttaneet, Leppänen toteaa.

Kukaan ei ole vapaa informaatiovaikuttamisesta

On esitetty arvioita, että suomalaisten pappisvihkimykset Inkerin kirkossa sopivat hyvinkin Putinin Venäjän tavoitteisiin ja että kaikenlainen eripuraisuus, ristiriitojen kärjistyminen ja myös kirkollinen eripuraisuus pienessä naapurivaltiossa on itänaapurin presidentin näkökulmasta hyödyllistä.

Piispa ei usko siihen, että poliittiset vaikuttimet olisivat olleet tavoitteena, kun papit ovat Venäjälle menneet. Hän pohtii kuitenkin Inkerin kirkon kirkkojärjestystä tai Turun Sanomista lukemaansa juttua. Siinä Suomen Raamattuopiston johtaja Lauri Vartiainen kertoo sodan tuomitsemisesta ja rukoilusta rauhan puolesta mutta myös siitä, että samaan aikaan on sitouduttu edistämään samanlaisia perhearvoja kuin mitä Venäjän puolella
edistetään.

– Kyllähän se selvästi jollakin tavalla on Venäjän narraation vahvistamista. Kun puhutaaninformaatiovaikuttamisesta, kukaan meistä ei ehkä voi asettua sen yläpuolelle tai ajatella, että me olemme siitä vapaita.

Inkerin kirkon tuki edellyttää luottamusta

– Haluan vielä sen sanoa, että 200 suomalaisella seurakunnalla on ystävyysseurakuntasuhde Inkerin kirkkoon. Suomen kirkko rahoittaa puolet Inkerin kirkon tuloista. Eli tavallaan tässä on yhtä aikaa myös ollut vahvaa ystävyyttä sille alueelle ja oikeasti tärkeätä yhteistyötä. Siksikin on tosi surullista, että tästä tulee tämän kaltainen keskustelu.

Mari Leppänen kertoo, että sodan syttyessä piispat yhdessä sanoivat, että tukea ei lopeteta. Mutta hänen mukaansa tuki edellyttää luottamusta Inkerin kirkkoon.

– Nythän tämä keskustelu osoittaa, että luottamus on aika heikkoa tällä hetkellä. Keskeinen ongelmahan tässä on se, että kun nämä järjestöt toimivat näin, ne samalla rikkovat meidän kirkkomme sisäistä keskustelua. Tämä hajottaa Inkerin kirkkoa, tämä hajottaa kirkkojen
välisiä suhteita ja tämä herättää keskustelua myös Luterilaisessa maailmanliitossa, että miten me toimimme kirkkoyhteisöissä, Leppänen kertoo.

Piispa ennustaa, että jo tämän syksyn talousarviopäätöksissä keskustelu tulee näkymään seurakunnissa. Toisaalta tilanne synnyttää paljon polarisaatiota ja vastakkainasettelua päätöksenteossa. Se on hänen mielestään todella surullista.

Piispa vaalii ykseyttä kirkon jäsenten kanssa

Kotimaan Tuija Pyhäranta muistuttaa, että piispan tehtävä on huolehtia kirkon ykseydestä. Nyt kirkossa näyttää olevan suhteessa naisten pappeuteen kaksi leiriä, jotka eivät ymmärrä toisiaan.

Mitkä ovat piispan lääkkeet tilanteeseen?

– Meidän kirkkomme on vuonna 1986 sitoutunut siihen, että meillä voidaan vihkiä sekä naisia ja miehiä papeiksi. Se tarkoittaa työnantajan sitoutumista mutta myös teologista sitoutumista siihen. Ei ole ajateltu, että jos ajattelee, että nainen ei voi olla pappi, olisi harhaoppi. Mutta yhtä aikaa meidän seurakunnissamme ei voi työskennellä pappina, jos kieltäytyy tekemästä yhteistyötä, Leppänen selventää.

”Yhtä lailla on vastuussa myös kirkon johto.”

– Kun piispan tehtävä on vaalia kirkon ykseyttä, se ei tarkoita ykseyttä pelkästään herätysliikkeiden kanssa, vaan se tarkoittaa ykseyttä kirkon jäsenten kanssa. Ajattelen että on tapahtunut myös niin, että tässä kun on yritetty tätä sisäistäkin vaikeaa keskustelua välillä hallita, on saattanut unohtua, että miltä tämä itse asiassa kaikista meidän kirkkoomme kuuluvista ihmisistä tuntuu.

– Meidän kirkkomme on iso kirkko. Meidän kirkkoomme edelleen kuuluu tosi paljon suomalaisia. Meidän kirkkomme rikkaus on ollut se, että täällä on ollut myös erilaisia herätysliikkeitä. Ei kirkko sisäisesti ole tästä polarisaatiosta ja jännitteistä vapaa, mutta totta kai kirkon johdon pitäisi pyrkiä olemaan johdonmukainen tässä.

Piispa Mari Leppänen ajattelee, että nyt meneillään olevasta tilanteesta ovat toisaalta vastuussa vihkivät kirkot, jotka aiheuttavat sekaannusta. Toisaalta siitä ovat vastuussa järjestöt.

– Mutta yhtä lailla on vastuussa myös kirkon johto, jonka täytyy esittää kysymys itselleen, että olemmeko itse toimineet niin kuin olemme erilaisissa sopimuksissa sitoutuneet?

Kuuntele koko Piispan kyselytunti viikonloppu-uusintana lauantaina 7.10. kello 13.35 alkaen tai heti Dei Plus -palvelusta.

Artikkelia päivitetty 5.10.2023 lisäämällä Piispan kyselytunnin kuuntelulinkki.

 
Dei, sävelmatka, artikkeliban 31.5.- (2/2)