– Kaikessa kirkon työssä pitää vetää käsijarrua ja kysyä, olemmeko lähettäjän asialla, sanoo piispa Teemu Laajasalo. Tämä tehtävä vie kristityn lampaaksi susien keskelle. Laajasalo puhui Helsingin ja Espoon seurakuntien työntekijöille Lähetysyhdistys Kylväjän järjestämässä aamiaistilaisuudessa.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo puhkaisee mielellään aika ajoin protestanttisen luterilaisen kuplan ja katselee maailmaa sen ulkopuolelta.
Kuplan ulkopuolelle hän on astunut esimerkiksi tutustuessaan lähetystyöhön Aasiassa ja Lähi-idässä.
– Näillä reissuilla tajuaa, miten käänteentekevä vaikutus evankeliumilla voi olla koko ihmisen elämään. Näitä tarinoita ihmisten täytyisi saada kuulla, Laajasalo sanoo.
Piispa puhui Lähetysyhdistys Kylväjän brunssitilaisuudessa torstaina Vantaan Tikkurilassa. Tilaisuus järjestettiin Helsingin ja Espoon hiippakuntien kirkkoherroille ja lähetystyöstä vastaaville työntekijöille.
Vain yksi lähettäjä
Piispa muistutti, että kirkon lähettämällä henkilöllä voi olla viime kädessä vain yksi lähettäjä ja sisältö, nimittäin Kristus itse.
– Kaiken kirkon työn kohdalla pitää vetää käsijarrua ja kysyä, olemmeko nyt lähettäjän asialla.
– Kristuksesta kertominen on olemukseltaan sellaista, että siinä altistuu vastarinnalle ja hankaluuksille. Vaikeudet eivät ole itseisarvo eikä niitä haeta, mutta ne kuuluvat mukaan.
Jeesus kuvaa, mitä lähetettynä oleminen on.
Piispa nosti esille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista katkelmat, joissa Jeesus kuvaa ensimmäisen kerran seuraajilleen, mitä lähetettynä oleminen on.
– Jeesus sanoi: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viekkaat kuin käärmeet ja älykkäät kuin kyyhkyset.” Tähän kiteytyy se, mistä lähetystyössä on kysymys, Laajasalo sanoo.
Susien keskellä on hyvä paikka
Laajasalon mukaan vertaus lampaista ja susista muistuttaa, että lähetystyö ja kaikki kirkon työ on alttiiksi asettumista.
Lampaana susien keskellä on Laajasalon mielestä hyvä paikka lähetystyöntekijälle ja kristitylle ylipäänsä.
– Emme erityisesti iloitse siitä, että työ tuo vaikeuksia, mutta kun olemme lampaina susien keskellä, evankeliumin ydin tulee todeksi.
Piispan mukaan on hyvä varoa, ettei hurskaissa piireissä päädytä vain lampaiksi lampaiden keskelle, nuuhkimaan toisiaan.
Toinen kuoppa on kuvitella, että on itse Jeesus, eikä vain hänen lähettämänsä.
– Jeesus ei lähetä meitä uhrilampaiksi, vaan hän on itse uhrilammas. Kerromme Jeesuksesta, mutta emme ole Jeesus. Meidän tehtävämme on löytää kanavia, joiden kautta kerromme evankeliumin hänestä.
Paras on edessä
Jumalan missiossa jokainen altistuu vääjäämättä myös ikäville asioille. Vaivan jaksaa nähdä, kun huomaa, miten evankeliumi vaikuttaa ihmisten elämässä.
– Ihminen, joka kokee, ettei hänellä ole mahdollisuuksia eikä arvoa, voi saada ne evankeliumin kautta. Ja lopullinen upea tulevaisuus on vasta edessä, piispa Teemu Laajasalo rohkaisee.
Lähetysjohtajana vuoden loppuun toimiva Janne Aitta muistutti aamiaisvieraita lähetystyön suuresta epäsuhdasta.
Vain kolme prosenttia käytetään niiden hyväksi, jotka eivät ole koskaan kuulleet.
– Vain kolme prosenttia kaikista maailman lähetystyön resursseista käytetään niiden hyväksi, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Tämä pitää muuttaa, Aitta totesi.
Jos kansasta alle kaksi prosenttia on kristittyjä, sitä voi Aitan mukaan kutsua tavoittamattomaksi.
– Kun kristittyjä on näin vähän, he eivät pysty omin voimin saavuttamaan kansaansa. Monet ovet vaikuttavat suljetuilta, mutta Jumalalle ne eivät ole suljettuja, Aitta perusteli työtä vaikeasti saavutettavien kansojen keskellä.
