Kirkolliskokouksessa piispojen ehdotus kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä ei mennyt läpi. Espoon piispan mukaan enemmistö papeista kuitenkin haluaa vihkiä kaikkia kihlapareja ja ymmärtää rakkauden yhdenvertaisuuden. Sen viestin hän haluaa kertoa.
Radio Dein toukokuun Piispan kyselytunnilla oli vierailuvuorossa keskiviikkona 14.5.2025 Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka, jota olivat tenttaamassa Kirkko ja Kaupunki -median päätoimittaja Pauli Juusela, freelance-toimittaja ja media-alan yrittäjä Reetta Räty, Kotimaan toimittaja Jussi Rytkönen sekä Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen.
Viime viikolla Turussa kokoontuneen kirkolliskokouksen seurannassa suurimman huomion vei kysymys kristillisestä avioliitosta, joka on ollut Piispan kyselytuntien vakioaihe – niin myös tällä kertaa.
Pauli Juusela toteaa, että piispojen esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä kaatui määrävähemmistöön. Esityksen vastustajien joukossa oli arvokonservatiivien lisäksi myös arvoliberaaleja, jotka katsoivat, että se olisi tehnyt syrjinnästä laillista. Juusela kysyy, mitä ajatuksia päätös Hintikassa herätti?
Piispa sanoo suoraan, että ensimmäinen ajatus ja tunne on pettymys.
– Me kuitenkin ihan vakavasti teimme töitä sellaisen ratkaisun eteen, joka olisi käynyt mahdollisimman isolle joukolle riippumatta siitä, miten he suhtautuvat lähtökohtaisesti ajatukseen samaan sukupuolta olevien avioliiton siunaamisesta tai kirkollisesta vihkimisestä.
”Itse edelleen toivon, että kirkko olisi valmis jonakin päivänä – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin – vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.”
Kun esitys ei mennyt läpi, se tarkoittaa Hintikan mukaan sitä, että on palauduttu tilanteeseen, joka oli ennen kuin kirkolliskokous pyysi piispainkokousta etsimään ratkaisuja tilanteeseen.
– Toisaalta asiat ovat muuttuneet aika tavalla tässä matkan varrella. Tieto siitä, mitä piispat ovat ehdottaneet ja esittäneet kirkolliskokoukselle, on varmasti myös muuttanut ajatuskenttää. Itse edelleen toivon, että meidän kirkko olisi valmis jonakin päivänä – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin – vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, piispa sanoo.
Juusela kysyy, miten nyt mennään eteenpäin? Tarvitaanko monet seurakuntavaalit ja uudet kirkolliskokoukset vai annetaanko ajan vain kulua ja jatketaan nykyisellä tiellä, jossa jokainen pappi, seurakunta ja hiippakunta tekee omat ratkaisunsa?
Hintikka kertoo kirkolliskokouksessa lakivaliokunnan puheenjohtaja Wiking Vuoren todenneen, että laillisuustila voi muuttua myös käytännön muuttumisen myötä.
– Tämä on varmaan semmoinen, jota moni siinäkin salissa jäi sen jälkeen miettimään. Itse ajattelen, että tietysti olisi aina parempi, että kirkko tekee selkeitä omia ratkaisuja. Ja jos sellaista odotetaan, niin silloinhan se on mahdollista ainoastaan siinä vaiheessa, kun kirkolliskokouksessa riittävä määräenemmistö on avioliittokäsityksen muutoksen takana, Piispa sanoo.
Toivon, että ihmiset kuulevat viestin ohi kirkolliskokouksen päätöksen
Reetta Räty palaa avioliittokeskustelussa ihmisen tasolle ja kysyy, mitä piispa haluaisi tässä tilanteessa sanoa queer-ihmisille, vanhemmille ja läheisille.
Kaisamari Hintikka korostaa, että kirkolliskokouksen päätös on hallinnollinen. Se on päätös ja linjaus kirkon opista.
– Mutta kirkossa kuitenkin enemmistö meidän papeistamme haluaa vihkiä ja ymmärtää sen rakkauden merkityksen, ymmärtää kaikkien rakkauden yhdenvertaisuuden ja tärkeyden. Piispat olivat valmiita etsimään sellaista ratkaisua. Tämä on tärkeä viesti, jonka toivon, että ihmiset kuulisivat, vaikka se kirkon muodollinen päätös edelleen antaa odottaa itseään.
– Meillä edelleen kasvavassa määrin seurakuntia, jotka avaavat omat tilansa kaikille vihkimisille ja pappeja, jotka haluavat olla vihkimässä kaikkia kihlapareja. Toivon, että ihmiset kuulevat sen viestinä, ohi ja yli kirkolliskokouksen viimeviikkoisen päätöksen.
– Se on äärimmäisen tärkeä viesti, vaikka se ei ole muodollisesti se ensisijainen viesti, mutta se on sydämen ääni, joka sieltä kuuluu kaiken muun läpi.
”Tunnen myötätuntoa arkkipiispaa kohtaan.”
Jussi Rytkönen kysyy piispan näkemystä ja kokemuksia kirkon keskushallinnosta. Mitä Hintikka muuttaisi piispainkokouksen, kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen kolmiossa?
– No kyllä vahvistaisin yhteistyötä. Tietysti yhteistyön mahdollistaja ja toisaalta ehkä pieni kompastuskivi on se, että arkkipiispa on kaikkien näiden kolmen puheenjohtaja. Tunnen myötätuntoa arkkipiispaa kohtaan, koska nämä kolme tahoa kuitenkin ovat välillä ristiriidassa keskenään. Mutta kyllä ilman muuta lisäisin yhteistyötä ja semmoisia tiloja, joissa olisi mahdollista käydä yhteistä keskustelua, Hintikka toivoo.
Kirkon pitää nyt toimia mielipidevaikuttajana Gazan kriisissä
Toinen kestoaihe Piispan kyselytunneilla on ollut Israelin ja Palestiinan kriisi, niin nytkin. Reetta Räty toteaa, että lasten näännyttäminen ja pommittaminen jatkuu Gazassa jo toista vuotta. Piispalla on valtaa sekä mielipidevaikuttajana että institutionaalisesti. Räty kysyy, mitä Hintikka on itse henkilökohtaisesti tehnyt tilanteen suhteen?
Piispa kertoo istuvansa Kirkon ulkomaanavun hallituksessa varapuheenjohtajana, ja siellä keskustelua Gazan tilanteesta kuin myös muistakin maailman isoista kriiseistä käydään paljon. Hän on myös jakanut äskettäin Kirkon ulkomaanavun kirjoituksia kriisistä.
– Siinä vaiheessa oli semmoinen tilanne, että jo kahden kuukauden ajan kaikki ruoka-apu oli blokattu Gazasta eli sinne ei siis pääse mitään sisään. Yli kaksi miljoonaa ihmistä on nääntymässä nälkään, ja valtaosa siitä joukosta on lapsia ja naisia. Heikoimmassa asemassa olevia ovat kaikki ne ihmiset, jotka tällä hetkellä asuvat ja elävät Gazassa.
Piispa toteaa, että tällä hetkellä Israelilla on suunnitelmia koko alueen tyhjentämisestä ja miehittämisestä sekä yli kahden miljoonan ihmisen pakkosiirtämisestä.
”Yli kaksi miljoonaa ihmistä on nääntymässä nälkään, ja valtaosa siitä joukosta on lapsia ja naisia.”
– Se on täysin käsittämätöntä, että kansainvälinen yhteisö ei siihen puutu, ja minusta se on käsittämätöntä, että vasta nyt aletaan pikkuhiljaa herätä siihen tilanteen kammottavuuteen. Kun ne, jotka humanitaarisella puolella toimii, ovat tiennyt sen jo pidemmän aikaa.
Hintikka pitää pahimpana sitä, että kriisi kohdistuu erityisesti lapsiin, joilta puuttuvat nyt kaikki hyvän lapsuuden edellytykset. Kirkon ulkomaanapu on paikallisten toimijoiden kanssa saanut järjestettyä esimerkiksi telttakouluja ja pientä opetusta lapsille.
– Mutta lapset, jotka ovat nääntymässä nälkään, eivät jaksa enää edes käydä koulua.
Piispan mielestä kirkon pitää nyt toimia arvo- ja mielipidevaikuttajana. Arkkipiispa on puhunut asiasta useampaankin otteeseen, mutta ääntä pitäisi pitää jatkuvasti.
– Ei riitä, että sanotaan kerran, vaan pitää sanoa uudestaan ja uudestaan – ja pitäen nimenomaan inhimillisen kärsimyksen näkökulmaa esillä, koska se on tällä hetkellä täysin kestämätön.
Espoossa tehdään lähetystyötä
Kaisamari Hintikka on Espoon hiippakunnan piispa. Reetta Räty kysyy, miten Espoossa, kansainvälisessä kaupungissa tehdään lähetystyötä. Osassa kaupungin seurakunnista alle puolet kuuluu kirkkoon.
Piispa iloitsee, että kysymys on nimenomaan lähetystyön näkökulmasta. Hän on itse puhunut siitä, että kirkko ei voi enää ajatella, että lähetystyö on jossain muualla. Se lähtee omalta kynnykseltä, ja Espoossa se erityisesti korostuu.
– Espoon seurakunnissa, siis nimenomaan Espoon kaupungin alueella toimivissa seurakunnissa, on kyllä hirmuisen hyvin ymmärretty se, että me emme voi odottaa, että ihmiset tulevat tänne, vaan meidän on mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Esimerkiksi hyvä esimerkki on Olarin seurakunnan ylläpitämä Chapple-monitoimitila Ison Omenan kauppakeskuksessa. Siellä vietetään messua ja sinne voi tulla ihmisiä juttelemaan silloin, kun se on auki.
Kirkon ydintehtävään ja samalla myös lähetystyöhön liittyy piispan mukaan se, millä kielillä kirkossa vietetään messua ja millä tavalla huomioidaan se, että Espoon asukkaista kohta neljäsosa puhuu jotain muuta kieltä äidinkielenään kuin kotimaisia kieliä.
Espoossa korostuu Hintikan mukaan myös kaikenlainen diakonia, jota asukkaista merkittävä osa kaipaa.
– Tämänhetkiset sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat sielläkin niihin ihmisiin, joilla on aikaisemmin elämä jo ollut huonossa jamassa, ja sellaisiin, joilla se on aika uusi tilanne, että ei pärjää. Sitä varten meidän diakoniassa on kehitetty, ei pelkästään sitä päivystysdiakoniaa, vaan myös erilaista pienryhmätoimintaa ja yhteisöllisyyttä, missä ihmiset voivat myös kohdata ja kannatella vertaistuen kautta toisiaan erilaisissa elämäntilanteissa.
– Ajattelen, että se on kaikki kirkon lähetystyötä, piispa Kaisamari Hintikka sanoo.
Millaista viestiä ahtaassa tilanteessa eläviltä Palestiinan kristityiltä on tullut Suomen kirkolle? Miten kehitysavun leikkaukset Amerikassa ja Suomessa vaikuttavat Kirkon ulkomaanavun toimintaan? Kuuntele koko Viikon debatti Radio Deistä uusintana lauantaina 17.5. klo 11 tai katso ja kuuntele vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
