Suomessa kirkoilla on merkittävä tehtävä sillanrakentajana eri kulttuurien välillä. Monilla luterilaisilla seurakunnilla on jo vuosien ajan ollut yhteistyötä oman alueensa pakolaiskeskuksen kanssa ja seurakunnat palvelevat kaikkia uskontokuntaan katsomatta. Kunnissa järjestettävissä ulkomaalaisten perehdyttämistilaisuuksissa myös seurakunta on yleensä läsnä.
Suomessa kirkoilla on merkittävä tehtävä sillanrakentajana eri kulttuurien välillä. Monilla luterilaisilla seurakunnilla on jo vuosien ajan ollut yhteistyötä oman alueensa pakolaiskeskuksen kanssa ja seurakunnat palvelevat kaikkia uskontokuntaan katsomatta. Kunnissa järjestettävissä ulkomaalaisten perehdyttämistilaisuuksissa myös seurakunta on yleensä läsnä.
– Eri puolilla maata tarjotaan kirkon palveluja ja toimintaa englanniksi ja useilla muillakin kielillä. Lisäksi saatavilla on myös tukihenkilöitä, eräänlaisia kummeja, jotka auttavat vaikkapa arjen asioiden hoitamisessa. Tämä on hyväksi osoittautunut käytäntö, sillä uuteen ympäristöön sopeutumisen lisäksi se vastaa myös yksinäisyyden tarpeeseen, kertoo Kirkon keskushallinnon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia.
Ajoittain ennakkoluulot nousevat pintaan puolin ja toisin. Muihin uskontoihin kuuluvia saattaa epäilyttää kontakti kristittyihin käännyttämisen pelosta.
– Luottamuksellinen ilmapiiri eri uskontokuntienkin välillä saadaan yleensä kuitenkin aikaiseksi. Tänne tuleville pienikin lähimmäisyyden osoitus on tärkeää, Laihia huomauttaa.
Suomessa katolisen kirkon ominaispiirre on kansainvälisyys. Papit ovat piispaa lukuun ottamatta taustaltaan ulkomaalaisia ja esimerkiksi Helsingin Pyhän Henrikin seurakunnassa on jäseniä peräti 91 eri kansallisuudesta. Jäsenmäärän voimakas kasvu on valtaosin seurausta maahanmuuton lisääntymisestä.
– Maahanmuuttajat ja pakolaiset ottavat usein itse yhteyttä, sillä meillä ei ole keinoja etsiä heitä. Saatamme kuitenkin saada tiedon esimerkiksi uuden pakolaisryhmän saapumisesta kulttuurivälittäjien tai Suomen luterilaisen kirkon kautta, kertoo isä Marco Pasinato Pyhän Henrikin seurakunnasta.
Kun väkeä on vaikkapa 70 eri kieliryhmistä, on mahdotonta tarjota kaikille sakramentit omalla äidinkielellä. Kuitenkin se olisi uskoville tärkeää.
– Osallistuminen seurakunnan elämään edesauttaa integroitumista paikallisyhteisön kanssa, mutta kielitaidon puute hidastaa yhteyden rakentamista. Myös seurakunnan sisällä tutustuminen muihin saattaa olla vaikeaa. Esimerkiksi kirkkokahvien aikana voi havaita, että eri kansallisuudet jakautuvat pöydissä omiin ryhmiinsä.
Suomen ortodoksisessa kirkossa maahanmuuttajien osuus kirkon jäsenmäärästä on lähes kymmenen prosenttia. Vielä jokin aika sitten maahanmuuttajien hyväksyminen liittyi siihen, miten uusina jäseninä tulevat omaksuvat yhteisön arvomaailman ja tapakulttuurin.
– Nyt haluamme korostaa, että yhteisöön kuuluminen on jokaisen oikeus, jota ei tarvitse erikseen ansaita, sanoo Suomen ortodoksisen kirkon tiedotuskeskuksen koordinaattori Jyrki Härkönen Kuopiosta.
