Pappi ja stand up -koomikko Ville Kormilainen sekä toiminnanjohtaja ja kirjailija Teuvo V. Riikonen alkavat tökkiä kirkkoa ja kansakuntaa hereille satiirilla sivaltaen. – Satiirista on sanottu, että se naurattaa silloin, kun näkee toisten kasvot – mutta ei silloin, kun katsoo omiaan, kaksikko huomauttaa.
Satiiri on hilpeä taiteen laji ja vallaton tyylikeino. Se tarttuu todellisuuden ja ihanteiden eroavaisuuksiin. Ironia on työkalu, jolla voidaan kritisoida terävästi niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin paheita sekä yhteiskunnan epäkohtia.
Kirkollisissa tai seurakunnallisissa piireissä satiiri on harvinainen taiteenlaji. Ehkä siksi, että se on usein tekijöiden näkökulmasta koettu riskialttiiksi.
Nyt Radio Dei ja kanavan suoratoistopalvelu Dei Plus ovat pestanneet riveihinsä kaksi satiirintekijää, Ville Kormilaisen ja Teuvo V. Riikosen.
Kormilainen on hankkinut kannuksensa mediatyöläisenä, ammattipuhujana ja stand-up koomikkona. Riikonen on lastensuojelutyötä tekevän Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja, joka on päätyönsä ohella kirjoittanut satiiria ja komiikkaa.
Molemmat miehet ovat myös pappisvihkimyksen saanteita teologeja.
Tästä viikosta alkaen parivaljakko alkaa tehdä Dei Plussaan ja Radio Dein viikonloppuun omaa Argupentit-satiirisarjaansa. Lajityyppi on poikkeuksellinen kristillisellä mediakentällä.
Eikö tekijöitä pelota?
– Totta kai vähintään jännittää, miten vitsit ymmärretään – mutta ilman sitä jännitystä ei synny mitään kiinnostavaa, Ville Kormilainen vastaa.
Purevaa paatosta
Moni potentiaalinen tekijä on pelännyt, että humoristiset heitot otetaan kirkossa ja herätysliikkeiden kokoontumissaleissa liiankin tosissaan eikä satiiria osata mieltää satiiriksi.
Kauhuskenaariona on, että tekijät vedetään julkiseen vastuuseen vetoamalla vitsien sanatarkkoihin lainauksiin. Samalla paheksujat joko ymmärtämättömyyttään tai tarkoituksellisesti väärinymmärtäen jättävät huomiotta satiirisen ilmaisua erityisyyden puheilmaisun lajityyppinä.
– Osuessaan kohteeseen satiiri ei tunnu koskaan demokraattiselta. Satiirista ilmaisua ja ohjelmaa läpäisee kriittinen, jopa pilkallinen tai aggressiivinen asenne, pureva paatos, Teuvo V. Riikonen jyrähtää.
Satiiripappi Riikonen on vakuuttunut siitä, että kristikansan piiristä löytyy aina niitä, jotka eivät kriittisen kipakkaa huumoria sulata.
– Hilpeä mieli, jossa mentaliteettina on lippa silmille ja liukuun, ei ole kaikissa piireissä kovin yleistä.
”Huumorin avulla pystyy käsittelemään kirkkoa ja uskoa tavalla, joka on samaan aikaan lämmin mutta myös rehellinen.”
Kristillinen satiiri käyttää ironiaa, parodiaa ja liioittelua tarkastellakseen uskontoa.
– Se on tekijöilleen niin vakavaa, että joskus naurattaa.
Huumorin avulla on mahdollista tarkastella uskontoon liittyviä lieveilmiöitä, ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia humoristisella tavalla.
Ajattelen sen kannustavan kriittiseen pohdintaan uskonnon merkityksestä kirkossa ja kadulla, yksin ja yhteiskunnassa, salassa ja seurassa.
Argupentit ottavat uskon vakavasti
Ville Kormilainen pitää Arpupentit-sarjan syntyä miltei luonnonlain kaltaisena vääjäämättömyytenä.
– Olen pappi ja koomikko, joten Argupentit oli tavallaan väistämätön projekti. Huumorin avulla pystyy käsittelemään kirkkoa ja uskoa tavalla, joka on samaan aikaan lämmin mutta myös rehellinen, Kormilainen sanoo,
Kirkkoa, uskontoa ja kristittyjä voi pilkata ja irvailla kuka tahansa, mutta kristillinen satiiri vaatii tekijöiltä sisällön tuntemista.
– Kristillistä satiiria ei saa antaa vain ”ulkopuolisille” vaan se on myös meidän kristittyjen etuoikeus, Riikonen huomauttaa.
– Argupentit ottaa kristillisyyden, kirkon, median ja kristityt vakavasti. Siksi se on valmis analysoimaan niitä otteella, jossa elämys ja ihmetys on samassa lauseessa.
Argupentit Radio Deissä joka lauantai 14.4. alkaen kello 10.35. Uusi jakso julkaistaan Dei Plussassa jo perjantaisin.
