Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Panelistit Kirkkokansan Raamattupäivässä: Enemmän rukousta, rohkeutta ja iloista erilaisuutta yhteyttä unohtamatta

 

Kirkkokansan Raamattupäivän paneelissa oma teesinsä julkistivat pastori Jukka Jämsén (vas.), kirkkoherra Keijo Rainerma ja kirkkoherra Teemu Laajasalo. Kuva: Sari Savela

Kirkkokansan Raamattupäivän iltapäivässä kirkkoherrat Teemu Laajasalo ja Keijo Rainerma sekä pastori Jukka Jämsén julkaisivat omat teesinsä tähän päivään. Panelistit pohtivat myös, millä eväillä seurakunta voi menestyä Suomessa.

Jukka Jämsén otti teeseihinsä mallia kasvavista kirkoista: ”Ensimmäinen teesi on, että olisi uudistettava oikeasti seurakunnan toimintaa, otettava esimerkkiä kasvavista kirkosta ja elettävä samaan tapaan. Jämsén muistutti, että Pohjoismaissa kasvavat seurakunnat ovat Raamattu-uskollisia, karismaattisia ja niissä tehdään diakoniatyötä. Pelkkä konservatiivinen Raamatun tulkinta ei tuo kasvua. Toinen teesi on, että kristityn ei tule pohtia yksinään monimutkaisia asioita, vaan tehtävä yksinkertaisia asioita yhdessä. Kolmas ja ehkä tärkein teeseistä on, että elämäntarkoitus on Kristuksen Jeesuksen läsnäolo. Jo nyt tarvitsemme Kristuksen läsnäoloon luottamista, tarvitsemme yhteisöllistä luottamusta kolmiyhteiseen Jumalaan.” Jämsén painotti myös ihmisten tavoittamista: ”Haluaisin, että jokainen meistä uskaltaisi kysyä joltakulta: saanko rukoilla puolestasi?”

Ovelia kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset

Teemu Laajasalo pyysi puheenvuoronsa alkuun aikaa synnintunnustukseen. Hän halusi selventää, miksi Kirkkokansan Raamattupäivää vietetään tällä kertaa Finlandia-talossa Kallion kirkon sijaan: ”Oli aika raskas askel, kun tulin. Toisaalta on hienoa olla Finlandia-talossa Suomen juhlavuonna, mutta onhan tämä surkea juttu. Syy, minkä takia olemme täällä, on se, että avioliittokysymys on ollut Kallion seurakunnassa erityisen herkkä.” Laajasalo totesi, että objektiivisesti katsottuna tapahtuman siirtäminen oli oikea arvio, jotta hyvä ja tärkeä yhteistyö voisi jatkua.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Hänen teesinsä perustuivat Matteuksen evankeliumin kymmenenteen lukuun. ”Ensimmäinen teesini on ’Minä lähetän teidät’. Kristus lähettää meidät, ei joku muu. Toinen teesini on ’kuin lampaat susien keskelle’. Meitä ei lähetetä sisäpiirien keskelle, vaan meidän tulisi mennä sinne, minne on kaikista vaikein mennä. Kolmas teesini on ’olkaa viisaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset’. Meitä ei lähetetä uhriksi, vaan Kristus on uhri. Meidän tulee käyttää Jumalan antamaa lahjaa: viisautta. Meidän tulisi käyttää oveluutta evankeliumin kunniaksi.”

Rukous on iloista erilaisuutta

Keijo Rainerman kolme teesiä olivat rohkeus, uskollisuus ja iloinen erilaisuus. ”Rohkeus pitää esillä Raamattua, Jumalan Sanaa. Luopumuksen lisääntyessä on kristittyjen tehtävä olla uskollisia. Iloinen erilaisuus on se suola ja valo, joka kutsuu liittymään Jumalan kansaan.”

Rainerma arveli, että iloista erilaisuutta saisi olla enemmän seurakunnissa. ”Toisaalta se, että kristityt opettavat lapsilleen Jumalasta ja Raamatusta, on iloista erilaisuutta nykypäivänä”, Rainerma pohti, ”Myös toisten puolesta rukoileminen voi olla sitä. Sanomme paljon, kun lupaamme rukoilla toisen puolesta.”

”Urkupillit auki ja Jeesuksen pasuunana eteenpäin”

Panelisteilta kysyttiin myös, onko viidesläisyydessä heidän mielestään uhriutumismielialaa. ”Vaikea kysymys”, pohti Teemu Laajasalo, ”Aina on riski uhriutumisesta, mutta toisaalta viidesläisten elintilaa on kavennettu. Tunnen sympatiaa viidesläisiä kohtaan. Uhriutuminen on kuitenkin huono vaihtoehto, silloin häviää voima ja rohkeus. On paljon, mistä pitää kiinni. Urkupillit auki ja Jeesuksen pasuunana eteenpäin!”

Keijo Rainerma oli huolissaan uskovien reaktiivisuudesta aktiviisuuden sijaan. ”Meidän todistuksemme on helposti reagointia siihen, mitä ympärillä tapahtuu.” Jukka Jämsén puolestaan muistutti hengen hedelmistä, joihin kuuluu muun muassa rakkaus, ilo, rauha ja ystävällisyys. ”En ymmärrä uhriutuvaa uskoa, josta puuttuu ilo, silti näen sitä paljon”, Jämsén sanoi, ”Seurakunnan tulisi olla kuva taivaasta.” Jämsén vertasi evankeliumia ja Kristusta moottoriin, joka on liikkeessä. Jarruina toimii laki. ”Jos vain seisomme jarrujen päälle ja kutsumme ihmisiä tulemaan, niin ketä se kiinnostaa.”